Mielipide: KHO:n ratkaisu Kittilän kunnassa luottamustoimista pidätettyjen luottamushenkilöiden vapauttamisesta luottamustoimiin on kestämätön

Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi tänään vuosikirjapäätöksen (KHO:2020:44) Kittilän kunnassa luottamustoimista pidätettyjen luottamushenkilöiden vapauttamisesta.

KHO:n ratkaisun tiivistelmässä todetaan:

”Valtiovarainministeriö oli päättänyt kuntalain 109 a §:n 4 momentin nojalla epäiltyä virkarikosta koskevan oikeudenkäynnin ajaksi pidättää 20 Kittilän kunnan luottamushenkilöä luottamustoimistaan siihen saakka, kunnes kyseisiä luottamushenkilöitä vastaan nostetut syytteet päätöksessä mainituissa rikosasioissa on käsitelty lainvoimaisella tuomiolla toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

Hallinto-oikeus oli päätöksestä tehdyt valitukset muutoin hyläten kumonnut ministeriön päätöksen 10 luottamushenkilön osalta. Valtiovarainministeriö, Kittilän kunta sekä yksi luottamushenkilö valittivat hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei valtiovarainministeriön päätös ollut sen tekohetkellä ollut lainvastainen. Hallinto-oikeuden ei olisi näin ollen tullut osittain kumota ministeriön päätöstä.

Asiassa oli kuitenkin korkeimmassa hallinto-oikeudessa vielä arvioitava, mitä merkitystä oli yhtäältä sillä, että käräjäoikeus oli hallinto-oikeuden päätöksen antamisen jälkeen tuomiollaan hylännyt kyseiset virkarikossyytteet kaikilta osin, ja toisaalta sillä, että käräjäoikeuden tuomio ei kuitenkaan ollut tullut lainvoimaiseksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinnollista turvaamistoimenpidettä koskevien säännösten tarkoitus ja systematiikka sekä toimenpiteen ankaruus ja tähän liittyvä luottamushenkilöiden oikeussuojan tarve huomioon ottaen kuntalain 109 a §:n 4 momentin nojalla tehdyn luottamustoimesta pidättämisen perusteiden täyttymistä oli seurattava ja tarvittaessa olosuhteiden muututtua päätettävä toimenpiteen lopettamisesta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallinnollisen turvaamistoimenpiteen yhteydessä ei voitu ottaa kantaa syyllisyyskysymykseen eikä ennakoida rikosoikeudenkäynnin lopputulosta ylemmissä oikeusasteissa. Käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen perusteella ei kuitenkaan tässä vaiheessa voitu pitää selvänä, että luottamushenkilöiden toiminta oli ollut rikossyytteissä tarkoitetulla tavalla lainvastaista. Asiassa oli otettava huomioon myös se, että vireillä olevan rikosoikeudenkäynnin kestoa ei voitu täsmällisesti arvioida. Käräjäoikeuden tuomion johdosta muuttuneissa olosuhteissa luottamustoimesta pidättämisen jatkaminen koko oikeudenkäynnin ajan voisi muodostua suhteellisuusperiaatteen valossa kunnallisen itsehallinnon suojan ja luottamushenkilöiden aseman kannalta kohtuuttomaksi.

Otettuaan erityisesti huomioon kunnallisen itsehallinnon perustuslain suojan sekä tästä johtuvan tarpeen tulkita valtiovarainministeriön toimivaltaa supistavasti, korkein hallinto-oikeus katsoi, että muuttuneissa olosuhteissa luottamushenkilöiden pidättämistä toimistaan ei ollut tässä vaiheessa perusteita pitää kuntalain 109 a §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla välttämättömänä. Valtiovarainministeriön päätöksen voimassaolo määrättiin lakkaamaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.”

Kuntalain 109 a § 4 momentti:

”Jos selvityshenkilö tai selvitysryhmä on esittänyt luottamushenkilön tai luottamushenkilöiden pidättämistä toimestaan 85 §:n 4 momentissa säädetyllä perusteella luottamushenkilön toimessaan tekemäksi epäiltyä virkarikosta koskevan esitutkinnan tai oikeudenkäynnin ajaksi eikä valtuusto ole näin menetellyt, valtiovarainministeriö voi valtuustoa ja asianomaista luottamushenkilöä kuultuaan päättää asiasta, jos luottamustoimesta pidättäminen on välttämätöntä kunnan päätöksenteon saattamiseksi lain mukaiseksi sekä kunnan päätöksenteon uskottavuuden ja luotettavuuden turvaamiseksi ottaen huomioon epäillyn rikoksen vakavuus, mahdollinen toistuvuus ja muut seikat. Ministeriön päätös voidaan panna täytäntöön heti.”

KHO:n ratkaisun johdantotekstissä todetaan: ”Valtiovarainministeriö oli päättänyt kuntalain 109 a §:n 4 momentin nojalla epäiltyä virkarikosta koskevan oikeudenkäynnin ajaksi pidättää 20 Kittilän kunnan luottamushenkilöä luottamustoimistaan siihen saakka, kunnes kyseisiä luottamushenkilöitä vastaan nostetut syytteet päätöksessä mainituissa rikosasioissa on käsitelty lainvoimaisella tuomiolla toimivaltaisessa tuomioistuimessa.” KHO toteaa; ”Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei valtiovarainministeriön päätös ollut sen tekohetkellä ollut lainvastainen.”

KHO ei pitänyt valtiovarainministeriön päätöstä tuolloin lainvastaisena. KHO nojaa nyt antamassaan ratkaisussaan kuitenkin lainvoimattomaan käräjäoikeuden päätökseen jota voidaan pitää ennenkuulumattomana.

KHO toteaa: ”Korkein hallinto-oikeus katsoo, että käräjäoikeuden vailla lainvoimaa olevan tuomion lopputulosta on tässä tapauksessa pidettävä tällaisena laissa tarkoitettuna huomioon otettavana seikkana. Valtiovarainministeriön toimivallan käytön viimesijaisuuden ja välttämättömyyden vaatimukset eivät tällöin kohdistu vain päätöksentekohetkeen, vaan luottamustoimesta pidättämisen perusteiden olemassaoloa on voitava arvioida myös olosuhteiden muuttuessa.”

KHO:lta voidaan kysyä, mikä olosuhde on muuttunut ja miten? Olosuhde ei ole muuttunut ainakaan lainvoimattoman käräjäoikeuden päätöksen myötä. On otettava huomioon, että kyseinen käräjäoikeuden tuomio ei ole edes lainvoimainen ja asian käsittely on kesken. KHO ei voi ilman lainvoimaista käräjäoikeuden, hovioikeuden tai korkeimman oikeuden päätöstä todeta olosuhteiden muuttuneen kesken käsiteltävänä olevan oikeusprosessin. Mikään olosuhde ei ole keskeneräisessä oikeusprosessissa laillisuusnäkökulmasta muuttunut.

Mikäli KHO:n ratkaisun perusteena olevat ns. ”olosuhteiden muutokset” ryhtyvät ohjaamaan tuomioistuinratkaisuja lainsäädännön vastaisesti olemme ja elämme kaukana oikeusvaltioperiaatteesta.

KHO:n ratkaisua voidaan edellä mainittujen seikkojen lisäksi pitää kestämättömänä KHO:n todetessa; ”Käräjäoikeuden tuomion johdosta muuttuneissa olosuhteissa luottamustoimesta pidättämisen jatkaminen koko oikeudenkäynnin ajan voisi muodostua suhteellisuusperiaatteen valossa kunnallisen itsehallinnon suojan ja luottamushenkilöiden aseman kannalta kohtuuttomaksi.”

Kyseinen perustelu on ylimmältä laillisuusvalvojalta absurdi ja kestämätön. Kyseistä ”Lex-Kittilää” säädettäessä on otettu huomioon toimenpiteen suhteellisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen liittyvät seikat sekä luottamushenkilöiden että kunnallisen itsehallinnonkin näkökulmista. Mikäli kyseessä olisi KHO:n mukainen suhteellisuusperiaatteen vastaisuus, kyseistä ”Lex-Kittilää” ja siihen liittyviä säännöksiä ei olisi ylipäätään olemassa ja säädetty.

KHO:n ratkaisu on vaarallinen siitäkin näkökulmasta, että jos ja kun ratkaisua aletaan jatkossa kunnissa ja alemmassa tuomioistuimessa soveltamaan KHO:n tulkinnan mukaisesti, tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että kunnat ja hallinto-oikeudet toimivat KHO:n ratkaisun mukaisesti, mutta kuntalain vastaisesti.

Kunnissa ja hallinto-oikeuksissa on syytä noudattaa kuntalain säännöksiä kirjaimellisesti ja yksiselitteisesti eikä nyt kyseessä olevan KHO:n virheellisen ja lainvastaisen ratkaisun mukaisesti. Näin ollen KHO:n on tarkoituksenmukaista tehdä asiassa itseoikaisu ja kumota nyt annettu ratkaisu.

Olli-Pekka Salminen, HM/kunnallisoikeus