Arkistokuva: Pixabay

Vuoden 2020 lopussa Suomeen on tulossa uusia kriisikuntia uusien sääntöjen nojalla. Pienempien kuntien lisäksi on myös suurempia kaupunkeja, jotka ovat vaarassa joutua kriisikuntamenettelyyn.

Uusi kuntalaki velvoittaa kuntia kattamaan kertyneen alijäämän ylijäämällä neljän vuoden määräajassa. Tänä aikana ylijäämä ei saa kasvaa, vaan neljän vuoden syklin päättyessä kunnan on oltava nollilla tai plussalla.

Kattamisvelvoite alkoi vuonna 2015 ja ensimmäisillä kunnilla takaraja on tulossa vastaan tämän vuoden lopussa. Nämä kunnat ovat Akaa, Haapajärvi, Hankasalmi, Humppila, Kihniö, Muonio, Pielavesi, Raasepori ja Vaasa.

Tulevina vuosina takaraja kohtaa myös useita muita kuntia. Esimerkiksi Kotkan ja Ähtärin alijäämät olivat uuden lain voimaan tullessa niin suuret, että ne saivat lisäaikaa taloutensa tasapainottamiseen.

Kuntaliiton pääekonomistin Minna Punakallion mukaan on hyvä, että kriisikunnan määritelmää on tiukennettu. Näin kunnat eivät voi lykätä ongelmia tulevaan.

Jo pidempään on ollut tiedossa lisäksi se, että alijäämän kattamisvelvoite tulee koskemaan myös joitain suurempia kuntia.

– Kriisikuntamenettely on isoille kunnille ihan samanlainen kuin muille. Kun pienillä kunnilla äärimmäisenä ratkaisuna on välillä kuntaliitos, kaupungeilta löytyy kuitenkin enemmän sisäisiä ratkaisukeinoja talouden tasapainottamiseen.

Arviointimenettelyn avulla valtiovarainministeriö ja kunnat pyrkivät yhdessä selvittämään, miksi menot ylittävät tulokehityksen. Esimerkiksi viime vuonna verokorttiuudistus teki kuntataloudelle hallaa. Valtiovarainministeriö on kuitenkin ilmoittanut, ettei yksikään kunta joudu kriisikuntakäsittelyyn vain sen takia.

Punakallio korostaa, että hyvien ja huonojen vuosien vuorottelu on normaalia. Taseeseen neljän vuoden aikana kertyneen alijäämän tulisi hänen mielestään silti ravistella kuntia.

– Se on merkki pitkäaikaisista ongelmista. Yleensä ongelmat kiteytyvät siihen, että menot ovat liian suuret.

Menojen vähentäminen tulee seuraavina vuosina olemaan ajankohtainen aihe monissa kunnissa. Viime vuoden tilinpäätösarvioiden perusteella jopa 56 kunnan vuosikate oli negatiivinen vuonna 2019. Samalla useaa kuntaa odottaa väestön ikääntyminen ja väheneminen.

Isoille kaupungeille menojen karsiminen on helpompaa kuin pienille, sillä palveluja on enemmän, Punakallio arvioi.

– Isoissa kunnissa palveluverkko on usein pyritty pitämään tiheänä ja ehkä jopa liian anteliaana.

Vaasa tasapainottelee

Vaasa on suurin kunta, jolla on edessään vuoden 2020 takaraja. Kattaakseen alijäämän ja välttääkseen joutumasta kriisikuntamenettelyyn Vaasan kaupunki tavoittelee tänä vuonna 23,7 miljoonan euron ylijäämää.

Vaasan talous- ja strategiajohtajan Miia Äkkisen mukaan kaupunki on pyrkinyt tasapainottamaan talouttaan jo useamman vuoden. Vuonna 2015 se perusti talouden tasapainotusryhmän, ja seuraavina vuosina säästöjä suunniteltiin ja toteutettiin laajasti.

– Alijäämään puututtiin rajustikin. Meillä oli tiukka menokuri ja kouluja lakkautettiin. Kaupungin omia toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi oli paljon, mutta ulkopuolisten tekijöiden takia ylijäämää ei saatu kertymään.

Esimerkiksi tilitysuudistus ja kiky-tuntien virhelaskelmat vaikuttivat siihen, että Vaasa ei saanut kurottua alijäämää kiinni, vaan se jopa kasvoi.

Säästötoimien suunnittelua vaikeuttaa se, että uudet kriisikunnan kriteerit eivät aina ole olleet selkeät, Äkkinen sanoo. Vuodesta 2015 kertynyt alijäämä tulisi kattaa kerralla vuoden 2020 loppuun mennessä. Eri tilintarkastajilla on kuitenkin ollut käytännöstä eri tulkintoja, ja osa käsittää neljän vuoden määräajan liukuvaksi.

Kattaakseen kaiken vuodesta 2014 alkaen kertyneen alijäämän Vaasa tarvitsisi noin 33 miljoonaa euroa, kun se on talousarviossa varautunut kattamaan vajaat 24 miljoonaa.

– Hallituksen esityksessä määräaika on selkeä, mutta sitä ei ole valtion tai Kuntaliiton toimesta käytännössä kirkastettu tarpeeksi. Olemme sopineet tapaamisia valtiovarainministeriön kanssa, jotta päästään selvyyteen siitä, mitkä toimenpiteet ovat sallittuja taseen korjaamiseksi.

Vaasan alijäämä pääsi kertymään vuosina 2011–2014 tehtyjen nettoinvestointien vuoksi. Investoinnit olivat kaupungin kantokykyyn nähden ylimitoitetut vuosittaisten poistojen ollessa vuosikatetta suuremmat.

Tämän jälkeen Vaasa on etsinyt ratkaisuja eri suunnilta saavuttaakseen talouden tasapainon. Yhteensä kuluvan vuoden talousarviossa eri alueiden käyttörahasta on vähennetty 2,05 prosenttia.

Kun säästötoimenpiteitä on tehty jo useana perättäisenä vuonna, tulee raja kuitenkin joillain sektoreilla vastaan. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen puolella lisäsäästöt eivät enää ole mahdollisia, kun kunnan samalla tulee tarjota lakisääteiset palvelut ja henkilöstömitoitukset.

– Käyttötalous alkaa olla sellaisessa tilanteessa, ettei juustohöylällä voi enää juuri leikata.

Vaasan etu suhteessa pienempiin kuntiin on, että kaupunkina sillä on enemmän liikkumavaraa, kun se suunnittelee tulevaisuuden palveluverkkoa. Toisaalta Vaasalla on rahoitettavanaan sellaisiakin palveluita, joista myös ulkopaikkakuntalaiset hyötyvät.

Äkkinen nostaa esiin vaasalaisen kansanedustajan Joakim Strandin (rkp) kirjoitukset Vaasan merkityksestä Suomen energiateknologian viennille.

– Jos Vaasa ei investoi, on sillä vaikutus koko Suomen kilpailukykyyn. Samalla Vaasa on myös historiallinen kulttuurialue, jonka museot ja konsertit palvelevat myös muuta Suomea. Haluamme ylläpitää näitä toimintoja, kuten kasvukeskusten kuulukin tehdä, Äkkinen sanoo.

Toistaiseksi sellaista tilannetta, että esimerkiksi kulttuuri ja perusopetus olisivat rahoituskeskusteluissa vastakkain, ei ole ollut. Osa investoinneista etenee kuitenkin hitaasti säästökuurin aikana.

Säästöjä palveluverkkoa karsimalla

Palveluverkon uudistaminen tarkoittaa monille kaupungeille yhtäältä palveluiden karsimista, toisaalta niiden päivittämistä vastaamaan paremmin muuttuvaa väestörakennetta. Samalla kun koulu- ja päiväkotipaikkoja tarvitaan monella paikkakunnalla yhä vähemmän, vanhuspalveluiden käyttö kasvaa.

Esimerkiksi Vaasassa uusissa rakennushankkeissa pohditaan rakennusten muuntojoustavuutta, jotta tilojen käyttötarkoitusta voidaan mahdollisimman helposti muuttaa vastaamaan kulloistakin palvelutarvetta. Myös moni muu kaupunki on karsinut palveluverkkoaan pitääkseen talouden tasapainossa.

Kouvola on reilun kymmenen vuoden takaisen kuntaliitoksen jälkeen päivittänyt rankasti palveluverkkoaan. Peruskoulujen määrä on vähentynyt selvästi ja lukioita lakkautetaan. Lisäksi kaupunki on toteuttanut suuria saneerauksia ja päivityksiä liikuntapalveluiden puolella. Esimerkiksi jää- ja uimahallien tarve ja määrä on tarkastelun kohteena.

Kouvolan kaupunginjohtajan Marita Toikan mukaan tämän vuoden tavoitteena on noin 20 miljoonan euron sopeutustarve. Palveluverkon päivittämisen ohella kaupunki hakee säästöjä muun muassa lisäämällä sähköisiä toimintamalleja.

Kun kunta karsii palveluverkkoa, se karsii usein myös henkilöstöstä. Kouvola aikoo tänä vuonna vähentää 200 henkilötyövuotta. Kaupunki on linjannut kolmet yt-neuvottelut ja lähes koko henkilöstöä odottaa kolmen viikon lomautus.

Toikka uskoo, että Suomen yhteisen edun kannalta on tärkeää, että kunnat etsivät säästöjä. Valtion taas on pidettävä huoli siitä, että jos se lisää kuntien velvoitteita, se vastaa samalla uusista kustannuksista.

– Kouvola on tehnyt rankkoja säästötoimia. Emme voi jäädä tuleen makaamaan ja vain odottaa valtiota apuun. Myös valtio on velkainen.

Avatar
Matilda Jokinen
matilda.jokinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Käsitykseni mukaan suurin syy kuntien heikkoon tilanteeseen on vanhakantainen moniportainen kustannustiedoton hierarkinen johtaminen ja kalliit toimimattomat it- järjestelmät sekä hankintatoimen osaamattomuus .
    Siirtyminen Osallistavaan tiedolla johtamiseen ja kustannustietoisiin toimintasuunnitelmiin sekä It-järjestelmiin, jotka tukevat kustannustiedolla johtamista lisää työn mielekkyytä ja madaltaa hallintoa oleellisesti. Uskallan väittää, että näillä keinoilla Turun alijäämä olisi mahdollista kääntää saman verran positiiviseksi.

  2. Kuntien ja seurakuntienkin talouden yksi ongelma on se, että pääomatulojen verot menevät valtiolle ja kunnat ja seurakunnat saavat sitten valtiolta, mitä sitten saavat. Ennen kunnat ja seurakunnat 1990-luvun alkupuolta asti saivat suoraan pääomatuloista veroprosentín, entisen veroäyrin mukaisen osuutensa. Tämän vuoksi monia kuntia ja seurakuntia kohtaavat nyt taloudelliset ongelmat ja tämä virheratkaisu 1990-luvun toisen hallituksen ajalta johtanut moniin kuntien ja seurakuntien liitoksiin ja yksi näiden talousongelmien syy tänä päivänäkin.
    Tämä virhe tehtiin 1990-luvun taloudellisen laman alussa ja enää kukaan muu kuin minä sitä enää tajuakaan tai halua tajuta. Virheen korjaamiseenkaan ei ole tahtoa.
    Toinen kuntien ja seurakuntien talouteen kohdistuva ongelma on myös 1990-luvulla sen kolmannen halltiksen aikana tilapäiseksi tarkoitettu työeläetulojen taitettu eli leikattu indeksi, mikä johtaa ansiokehitystä vain20 prosentilla seuraavana työelekkeiden jatkuvaan heikentymiseen. Kun monissa kunnissa ja seurakunnssa väestö ikääntyy ja eläkeläisten osuus kasvaa ja eläkel’isten verotettvat tulot eivät seuraa kuin 20 prosenttisesti ansiokehitystä jäävät kuntien ja seurakuntien verotulot automaattisesti jälkeen kustannusten noususta. Tätäkään ei riittävästi haluta tiedostaa. Eläkerahastot kestäisivät ihan hyvin tuottokehiyksestään tilanteen korjaamisen, mutta poliittinentahto näyttää olevan hakusessa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*