Kuva: VNK/Viivi Myllylä
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko onnistui suututtamaan hallituskumppaninsa, mutta sai omiltaan varauksetonta tukea.

Perhevapaauudistuksen kaatumisen todellisesta syystä ei taida syntyä yksimielisyyttä. Huomiota kuitenkin herättää, että perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko, kesk., kertoi hallituskumppaneille julkisuuden kautta, että hallituksen reunaehdoilla uudistus ei onnistu, ja kaatoi hankkeen sen sijaan että olisi ottanut reunaehdot keskusteluun hallituksessa. Sekä päätös että sen julkistustapa näytti kokoomuksen vetämiseltä kölin ali.

Kokoomuslaisten kapina kuihtui hallituksen johtokolmikon neuvotteluissa. Keskusta tyrmäsi asian jatkokäsittelyn, vaikka kokoomuslaiset ja siniset olisivat olleet valmiita jatkamaan neuvotteluja.

Taustalla on kolme kriittistä asiaa: raha, kotihoidon tuen leikkaus kolmannelta vuodelta sekä puuttuminen siihen, miten perhe jakaa vanhempainvapaaseen käytettävän ajan.

Aikanaan perussuomalaisille oli merkittävä kysymys, että vanhempainvapaan käyttöä perheen sisällä ei saa nykyistä enempää rajoittaa – eli siis siirtää käytännössä äitien käyttämää rahaa korvamerkitsemällä isän käytettäväksi. Keskustassa on paljon samanlaista ajattelua.

Myös kotihoidon tuen leikkaaminen on ollut näille puolueille hyvin vaikeaa. Taustalla on koko tuen syntyhistoria. Se kehitettiin aikanaan tilaustyönä erityisesti maaseudulla kotona lapsia hoitavia perheitä varten vastapainona kaupunkilaisperheiden päivähoidolle.

Uudistuksen kaatamista Saarikko ei kuitenkaan kaatanut näillä perusteilla vaan vetosi uudistuksen rahoitukseen.

Silti jälkikäteen keskustalaisten argumentit keskittyvät nimenomaan muuhun kuin mallin rahoitukseen.

Epäselvä rahoitusvaikutus

Uudistuksesta on tehty vaikutusarvio, joka ei ole vielä julkinen. Rahoitusvaikutuksia on arvioitu eri tavoin.

Jos isät käyttävät nykyistä enemmän vanhempainvapaata ja heillä on keskimääräistä parempi palkka, myös ansiosidonnaisen päivärahan kustannukset nousevat. Tälle mahdolliselle kustannusten nousulle ei ole löytynyt maksajaa.

Tästä seuraisi myös verotulojen väheneminen.

Toisaalta kriitikot sanovat, että isät eivät kuitenkaan käyttäisi lisääntyvää osuuttaan vapaasta, kun eivät käytä nykyistäkään. Todellinen kustannusvaikutus näiltä osin siis on epäselvä.

Kunnille aiheutuisi lisää kustannuksia, jos uudistus toisi lisää lapsia varhaiskasvatuksen piiriin. Tähän tarkoitukseen hallituksessa ilmeisesti olisi ollut valmius lisätä rahaa.

Yksi uudistuksen tavoite on juuri aktivoida vanhempia nopeammin lasten hoidosta työelämään. Sen myötä yhteiskunnan verotulot kasvaisivat ja suuri tavoite työllisyysasteen nousemiseksi etenisi.

Keskustelussa on kuitenkin huomautettu, että nyt kotona lapsia hoitavista äideistä suurella osalla ei ole työpaikkaa, johon palata.

Tässä yhteydessä se on keskustalle käypä argumentti. Kuitenkin koko hallituksen työllisyyspolitiikka lähtee ajatuksesta, että työllisyysaste nousee eli työpaikkoja kyllä löytyy kunhan ihmiset hakevat töitä. Muita tukia hallitus yksissä tuumin on tämän logiikan mukaan kyllä ollut valmis leikkaamaan.

Rivit koetuksella

Henki hallituksessa on aivan ilmeisen huono.

Kokoomuslaisia on kiukuttanut Saarikon tapa heittää asia julkisuuden kautta täytenä yllätyksenä hallituskumppaneille, mutta myös pettymys itse asian hautautumisesta on harmittanut. Melko vahvaa kieltä ovat käyttäneet muun muassa kokoomuksessa asiasta vastannut opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ja kansanedustaja Juhana Vartiainen.

Silti erityisesti keskustan äänenpainoista on vaikea päätellä, että kommentoidaan omaa hallituskumppania, ei oppositiopuoluetta.

– Kyl­lä nai­nen osaa ol­la nai­sel­le susi, ei voi muu­ta sa­noa, kommentoi kansanedustaja Mikko Kärnä, kesk., opetusministeri Grahn-Laasosta.

Keskustan kentän äärimmäisiä tuntoja ehkä kuvaa Pauliina Pohjola Suomenmaassa.

Hän kirjoittaa kokoomuksen härskiydestä ja siitä, miten kokoomuslaiset ovat ”nyyh­kyt­tä­neet, mi­ten tär­keä uu­dis­tus oli­si ol­lut su­ju­van lap­si­per­he­ar­jen ja per­hei­den hy­vin­voin­nin vuok­si”.

Mitä enemmän tällaisia jännitteitä hallituksen sisällä syntyy, sitä suuremmalta näyttää riski, että sote- ja maakuntauudistuksessakin lopulta rivit repeävät.

Ollaan jo lähellä viime hallituskauden lopun tunnelmia. Vaaleihin on aikaa noin vuosi.

 

Edit: STM julkisti 13.2. illalla perhevapaauudistuksen vaikutusarvioita.

Eero Karisto
Eero Karisto
eero.karisto@kuntalehti.fi
Jaa artikkeli
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. KERRANKIN hyvä ratkaisu olla toteuttamatta mallia joka olisi ollut selvä pienituloisten leikkausautomaatti. Sillä että ”pakotettaisiin” molemmat puolisot kotiin hoitamaan lasta muutaman kympin päivärahaetuudella, ja vastaavasti kotihoidon aikaista jo ennestään minimaalista tukea leikattaisiin tämän ”vastineeksi”, siinä ei ole mitään järkeä eikä logiikkaa. Ainoastaan se, että kokoomuksen ”köyhät kyykkyyn” machoilulle olisi taas saatu yksi virstanpylväs, näyttö kuinka valtaa käytetään, riippumatta siitä kuinka epätasa-arvoista tämäntapainen kansalaisten kohtelu on. Siitähän näissä ”aktiivimalleissa” on muutenkin kysymys; kansalaisten ja vähätuloisten ylenkatsomisesta ja välinpitämättömyydestä heidän elinolosuhteitaan kohtaan. Tuore tutkimus osoittaa kiistatta kuinka viimeisten vuosien politiikka on nimenomaisesti leikannut ennestään minimituloilla elävien ja pääasiassa työttömien, opiskelijoiden, perheellisten toimeentuloa. ISO KIITOS KESKUSTALLE tästä viimeisestä ratkaisusta; kunpa vielä vedätte pois tuon järjettömän SOTE- ja maakuntasotkun niin sen jälkeen voisitte luottavaisin mielin asettua eduskuntavaaleihin. Muutoin, olematta minkäänlainen ennustajaeukko, voi sanoa että heikosti käy.

  2. On se kummallista että Sipilä veti uskonveljilleen tällaisia summia. Kodinhoitotuki on todella lapsia syrjäyttävä. Maahanmuuttajalapset joutuvat olemaan kouluttamattoman ja kielitaidottoman äitinsä kanssa kotona, koska lapsista saa kivasti rahaa. Päiväkodissa lapsilla olisi mahdollisuudet kunnon elämään ja kotoutumiseen. Syrjäytyneitten lapset joutuvat olemaan jopa kolme vuotta keskellä kaaosta laskemassa ruiskuja tai kaljatölkkejä, varsinkin nyt kun samainen puolue toi vahvat viinat kauppaan.
    Kotihoidon tuki voitaisiin poistaa ja tilalle toimeentulotukea tai muuta harkinnanvaraista tukea. Ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus tulisi poistaa. Nyt kaksikymmentätuntiset lapset ovat omissa ryhmissään, leimautuneina, samoin maahanmuuttajalapset omissa ryhmissään ja opettajana toisesta maahanmuuttajataustasta, ei parasta lasten kohtelua. Taimikotkin hoidetaan Suomessa paremmin kuin lapset.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*