Kuva: Juha Metso

Kotkan ympäristöjohtajana Eeva Linkola törmäsi kaupungin hallinnossa kafkamaisiin piirteisiin, kun lain edellyttämää selvitystä hankaloitettiin. Vasta työuran päätyttyä hän oivalsi, että kyse on kiusaamisesta.

 

 ”Tekojen moraalisuus ja oikeudenmukaisuus määritellään organisaation oman logiikan ja rationaalisuuden mukaan, eikä toiminnalle tarvitse hakea legitimaatiota organisaation ulkopuolelta käsin.”

Näin kuvailee löydöksiään Tuukka Savimäki Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun pro gradussaan Näkökulmia vastuuseen Franz Kafkan teoksessa Oikeusjuttu (2015).

Savimäen virke ja Oikeusjutun tunnelma tulevat väistämättä mieleen, kun kuuntelee Kotkan kaupungin entisen ympäristöjohtajan Eeva Linkolan kokemuksia hallinnosta ja ilmapiiristä kaupungin ylätasolla.

Keskustelusta kieltäytymistä. Tietojen piilottelua. Vaikenemista. Välttelyä. Tarpeetonta paperisotaa. Näitä muun muassa Linkola sanoo kokeneensa sen jälkeen, kun hän vuonna 2011 löysi sattumalta paperit, joista kävi ilmi Kotkan vuonna 1997, kuusi vuotta ennen Linkolan virassaan aloittamista, saama iso kertaluonteinen valtionosuus ympäristölaboratorion remonttiin.

Kaupunki myi vuonna 2007 Linkolan vastustuksesta huolimatta kiireellä maineikkaan laboratorion, joka lakkautettiin kolme vuotta myöhemmin. Linkola toi valtionosuusasian julki puolustaessaan irtisanottua laboranttia, alaistaan.

Laboratorion lopetettua olosuhdemuutoksesta olisi pitänyt ilmoittaa, koska kyseessä on valtionosuuden kohteena oleva rakennus. Asiasta tienneet eivät ottaneet sitä esille. Vielä silloinkin, kun Linkola toi paperit julki, kaupunki yritti vaieta, Linkola sanoo.

Linkola selvitti asioita oman työnsä ohessa. Ympäriltä hän ei saanut apua, päinvastoin. Selvitystä yritettiin vaikeuttaa, Linkola sanoo.

– Minut tehtiin näkymättömäksi.

Paljastaja altistuu
kiusaamiselle

Nykyisin yksityisellä sektorilla toimiva työterveyslääkäri Virva Antikainen on aiemmin toiminut vuosia työterveyslääkärinä kunnissa, ja hän on seurannut muutenkin tiivisti kuntien toimintaa.

Hän kuvailee erittäin raskaaksi tilannetta, jossa yksittäinen henkilö joutuu organisaation hampaisiin.

– Jos koko johtoroikka sitoutuu ajojahdin tyyppiseen toimintaan, ihminen jää todella yksin. Mitätöidään ja vähätellään. Olet ulkoraiteilla, ja mieluiten sinusta päästään eroon, jos mahdollista, Antikainen sanoo.

Vuosikymmeniä kiusaamista tutkinut johtava asiantuntija Maarit Vartia-Väänänen Työterveyslaitoksesta kutsuu kuulemansa perusteella Linkolaa niin sanotuksi whistle bloweriksi, ”paljastajaksi”, joka on vienyt väärinkäytöksiä julkisuuteen.

Suomessa tätä ei ole tutkittu, mutta esimerkiksi Norjassa ja Yhdysvalloissa on.

– Paljastuksen tekijät ovat eräänlainen erityisryhmä. Paljastusten tekeminen on riski kiusaamiselle. Tavallista on, että ignoroidaan, eristetään, ei puhuta, ei kutsuta kokouksiin. Se on totta kai epäasiallista kohtelua ja kiusaamista.

Linkola ei kuitenkaan asettunut kiusatun asemaan. Näin ollen hän ei myöskään vienyt hankalaa tilannetta esimiehensä tai tämän esimiehen tai muun organisaation tahon tietoon kiusaamisena.

Sen sijaan hän pyrki saamaan asioista selvän. Ja siitä seurasi hankaluuksia, hän sanoo.

Nyt hän arvelee, että kyseessä todella oli kiusaaminen. Myös huono hallinto voi olla kiusaamista, vahvistaa Maarit Vartia-Väänänen.

Hän sanoo, että kiusaamisessa on harmaita alueita muun muassa esimiehen kiusanteon tai taitamattoman johtamisen sekä direktio-oikeuden käyttämisen välillä.

– Jos joku kokee kokeneensa epäasiallista kohtelua, nyrkkisääntö on, että tilanne pitää aina selvittää. Vaikka esimies olisi sitä mieltä, että enhän ole kuin hoitanut hommani, se pitää selvittää, Vartia-Väänänen korostaa.

Kaupunginjohtaja:
Ketään ei vaienneta

Linkolan saatua huomautuksen kaupunginjohtaja Henry Lindelöfiltä eräässä louhintalupa-asiassa Lindelöf oli Linkolan mukaan todennut kahden kesken, että kaiken takana on Linkolan aktiivisuus laboratorioasiassa.

– Hän sanoi, että hankalissa tapauksissa on tapana valita uhri, ja minut oli valittu, Linkola muistelee.

Lindelöf ei tällaista muista eikä tunnusta moista sanoneensa.

– Mutta jos Linkola niin väittää, varmasti se perustuu johonkin käymäämme keskusteluun. En muista, tämä on vuosientakainen yksityiskohta koko laboratoriokaupassa, Lindelöf sanoo.

Hänen mukaansa Kotkan kaupungin hallinto on erittäin terve eikä ketään yritetä vaientaa. Linkolan tapausta hän kutsuu yksittäistapaukseksi, jossa jännitteet syntyivät erilaisista näkemyksistä laboratoriokaupassa.

– En ota kantaa työpaikkakiusaamiseen, koska en ainakaan itse ole ollut vaientamassa ketään enkä ole siitä tietoinen.

Linkolan käsitys hallinnon terveydestä on päinvastainen. Hän oli aiemmin työskennellyt Suomen akatemiassa, Helsingin kaupungilla ja Uudenmaan lääninhallituksessa. Kotkan toiminta tuntui raadolliselta.

Kun Linkola oli tuonut valtionosuusasian julkiseksi, esimies pyysi Linkolalta tämän löytämiä papereita itselleen. Linkola kieltäytyi ja vetosi siihen, että tarkastusyhtiö oli jo aloittanut selvityksen. Vastaukseksi Linkola sai varoituksen ja irtisanomisuhkauksen.

Kotkan kaupungin vt. kansliapäällikkö Marianna Ruonala toimi kaupunginlakimiehenä, kun laboratoriokauppaa valmisteltiin ja myöhemmin puitiin. Hän on yksi henkilöistä, joiden Linkola kokee vaikeuttaneen valtionosuusasian selvittämistä muun muassa olemalla keskustelematta olennaisista asioista.

Ruonala avusti juridisesti Linkolan esimiestä laboratoriokaupassa ja piti kaupungin puolta, kun Linkola valitti alaisensa irtisanomisesta. Faktoja pimitettiin tai vääristeltiin, älyllinen keskustelu ei onnistunut, Linkola sanoo.

– Sain kuulla mitä hän ajattelee niin, että tein valituksen hallinto-oikeuteen ja hän teki sinne vastineen.

Ruonala katsoo toimineensa sääntöjen mukaan. Linkolan käsitys työnsä vaikeuttamisesta on erilainen kuin konsernihallinnon käsitys, hän muotoilee.

Myös käsitykset piiloon jääneen valtionosuuden merkittävyydestä laboratoriokaupassa eroavat: Linkola pitää asiaa erittäin merkittävänä, Ruonala ei juuri lainkaan.

Ruonala ei näe Kotkan hallintokulttuurissa olevan merkittäviä ongelmia, vaikka parantamisen varaa on toki aina.

– Hänen [Linkolan] hallintokulttuurinsa ei ole sama kuin mitä konsernihallinnossa bruukataan tehdä.

– Kiusaamista työyhteisössämme ei suvaita eikä tällaista väitettä ole koskaan aiemmin Linkolan taholta tullut tietooni.

Empatiakyky
auttaisi paljon

Loppukesästä Tampereella virisi vilkas keskustelu apulaispormestari Pekka Salmen blogikirjoituksesta. Salmi toi julki huolensa siitä, että Kunta10-tutkimuksen mukaan 14 prosenttia Tampereen kaupungin työntekijöistä – reilusti toista tuhatta ihmistä – oli kokenut joutuneensa työpaikkakiusaamisen kohteeksi.

Salmi perää erityisesti esimiesten ja keskijohdon vastuuta kiusaamiseen puuttumisessa. Salmen mielestä kiusaamisesta pitää olla jotain seuraamuksia.

– On demoralisoivaa, jos on laajasti tiedossa kiusaamistapauksia, vaikkapa esimiehen harjoittamaa, ja ylempi johto saa tiedon eikä puutu mitenkään. Silloin viesti on, että ei nämä asiat sitten olekaan kovin tärkeitä tässä organisaatiossa, Salmi sanoo.

Paljon voitaisiin korjata esimiesten empatiakyvyllä, arvioi työterveyslääkäri Virva Antikainen. Tämän pitäisi näkyä rekrytoinneissa. Antikaisen mielestä kunnissa pitäisi miettiä erityisesti sitä, millainen valta konsulteilla on.

– Rekrytoinnin päämääriä valittaessa pitäisi pohtia, onko esimies ihmisenä kypsä ja miten hän on psyykeltään rakentunut suhteessa alaisiin. En ole vakuuttunut, että rekrytointiprosessi nykyään ottaa tämän huomioon.

Tukea organisaation
ulkopuolelta

Kun Kotkan tarkastuslautakunta myöhemmin perehtyi laboratoriokauppaan, se totesi valmistelussa useita laiminlyöntejä kaupungin taholta.

STM määräsi Kotkan palauttamaan valtionosuuksia 244 000 euroa. Korot Kotka sai anteeksi, koska ympäristökeskus toi omatoimisesti puutteellisen ilmoittamisen ministeriön tietoon.

Vaikeassa tilanteessa Linkola koki mahdottomaksi tuen saamisen kaupunkiorganisaatiosta. Edes esimiehen vaihtuminen ei tuonut muutosta toimintaan. Lopulta Linkola pyysi työsuojeluvaltuutetulta apua, että keskusteluyhteys esimieheen syntyisi. Tämä piti epäkohtaa ilmeisenä ja alkoi selvittää tilannetta.

– Hän tuli muuttuneena miehenä takaisin ja sanoi, että tällaista keskustelua ei tule mutta kaupunginjohtaja käsittelee yleisellä tasolla, jos on hankalia tapauksia. Sanoin että antaa olla.

Linkola sanoo jaksaneensa työssään, koska tiesi olevansa oikeassa. Kollegiaalista tukea hän sai kaupunkiorganisaation ulkopuolelta.

– Ja yhteistyö ministeriön kanssa oli hienoa, hän kehuu.

Ministeriö teki päätöksen valtionosuusasiassa 2014, kaupunkiorganisaatio mykistyi lopullisesti.

Viime vappuna Linkola jäi eläkkeelle.

– Alkoi uusi elämä.

 

TAUSTA:
Kiusaaminen iskee koko yhteisöön

KT Kuntatyönantajien työmarkkina-asiamiehen Taija Hämäläisen mukaan KT saa jonkin verran yhteydenottoja kiusaamisesta lähinnä esimiehiltä tai työsuojelupäälliköiltä.

Yhteydenotot koskevat tavallisesti neuvontaa prosessin selvittämisessä.

– Itse selvitys on tehtävä työpaikalla, Hämäläinen sanoo.

– Tärkeintä on, että työnantaja saa tiedon mahdollisimman hyvissä ajoin, ettei tilanne kyde vuosia – tilanteen selvittäminen on sitä vaikeampaa mitä pitempään se on ollut käynnissä.

Hämäläinen painottaa, että vaikka kiusaamisen osapuolina olisi vain kaksi ihmistä, sen selvityksessä on tärkeä huomioida koko työyhteisö, koska vaikutukset ulottuvat kaikkiin.

Samaa korostaa työterveyslääkäri Virva Antikainen. Kiusaaminen maksaa yhteiskunnalle paljon suoraan sairauspoissaolojen ja sijaisuuksien kautta, mutta se voi maksaa välillisesti myös yhteisön oireillessa.

– Jos koko yhteisö on tulehtunut ja vaikeneminen aiheuttaa tuskaa, se heijastuu useiden ihmisten pahoinvointina.

Kevan työhyvinvointikyselyssä vuodelta 2014 vastanneista 1 500 kunta-alan työntekijästä 26 prosenttia oli kokenut esimiehen tai työtoverin taholta epäasiallista kohtelua tai kiusaamista. Hallinto- ja toimistotyössä kiusaaminen oli yleisintä. Tällä sektorilla 16 prosenttia vastanneista sanoi kokeneensa kiusaamista useita kertoja.

Työterveyslaitos (TTL) on tehnyt työhyvinvointia kartoittavaa Kunta10-tutkimusta vuodesta 1997. Siinä kiusaamisesta kysytään yhdellä kysymyksellä.

Tutkimuksessa on 11 kuntaa: Espoo, Helsinki, Vantaa, Turku, Tampere, Oulu, Raisio, Naantali, Nokia Valkeakoski ja Virrat.

Tuoreimmissa tuloksissa vuodelta 2014 noin 15 prosenttia 69 000 vastaajasta oli kokenut kiusaamista edeltävän vuoden aikana.

Uudet Kunta10-tulokset tulivat julki kunnille 2. joulukuuta.

 

FAKTA: Kiusaaminen

  • Työpaikkakiusaaminen on toistuvaa, pitkään jatkuvaa ja systemaattista kielteistä kohtelua, loukkaamista, alistamista ja mitätöintiä. Kiusaaminen etenee prosessina, jonka seurauksena kohteeksi joutunut ajautuu puolustuskyvyttömään tilanteeseen.
  • Kiusaamisen muodot vaihtelevat mitätöivistä eleistä ja ilmeistä sanallisiin uhkauksiin. Kiusaaminen voi olla epäsuoraa, kuten perättömien tietojen levittäminen tai suoraa, kuten huutaminen tai nimittely.
  • Työturvallisuuslaissa käytetään sanoja häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu. Laki ei määrittele häirintää eikä epäasiallista kohtelua. Lain soveltamisoppaassa todetaan, että häirintä on esimerkiksi sanoin, toimin tai asentein loukkaavaa käyttäytymistä, joka jatkuvana ja säännöllisenä aiheuttaa haittaa tai vaaraa kohteen terveydelle. Epäasiallinen kohtelu voi olla esimerkiksi henkilön työsuorituksen jatkuvaa ja perusteetonta arvostelua, mustamaalaamista tai työyhteisöstä eristämistä.
  • Seksuaalinen häirintä on yksi häirinnän muoto. Siihen puuttumisesta säädetään myös tasa-arvolaissa.

Lähde: Työterveyslaitos

Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 12/2016.

Miettinen Ville
Miettinen Ville
ville.miettinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Virossa teatteri NO99 entinen johtaja Tiit Ojasoo pieksi jaloillan teatterin näyttelijätärtä.Kuukausi sen jälkeen sai teatterinjohtaja Tiit Viron presidendiltä kunniamerkin.Uhri lähti teatterista.Väkivaltainen Ojasoo työskentele siinä tähän saakka.Siinä teaterissa ei ollut yhtään näyttelijää joka olisi avoimesti asettunut uhria auttamaan.Väkivaltainen teatterinjohtaja on tähän saakka kunniavieras Viron president on kutsuilla. Uhri elää uurin elämää

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*