Säkylän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Veli-Pekka Suni, kesk., on erikoiskasviviljelijä. Neljä vuotta sitten hän sairastui masennukseen. "Henkilökohtaisesta elämästä, päivätyöstä ja kuntapolitiikan paineista tuli yhtälö, joka ei pysynyt enää käsissä." Säkylän kunnanjohtajan Teijo Mäenpään mielestä luottamushenkilöiden jaksamiseen on kiinnitetty hämmästyttävän vähän huomiota.

Kiireinen kuntapoliitikko Veli-Pekka Suni tiesi pitkään, että korttipakka hajoaa joskus, mutta ei arvannut seurauksia. Hän sairastui masennukseen.

Säkylän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Veli-Pekka Suni, kesk., katselee ympärilleen tyytyväisen oloisena. Erikoiskasviviljelijän syksy on voiton puolella ja sato on saatu talteen.

Talvi tekee tuloaan Satakuntaankin.

Suni puhuu mielellään viljelijöiden arjesta ja kuntapolitiikasta, mutta hän uskaltaa avautua myös omista henkilökohtaisista kokemuksistaan.

Neljä vuotta sitten Suni nimittäin sairastui vakavaan masennukseen.

Hetkessä tuo ei tapahtunut.

Kovimmat paineensa Suni koki vuonna 2009 alkaneella kaudella Köyliön valtuustossa. Toisen valtuustokauden hyvä äänimäärä vei hänet valtuuston johtoon, mutta ajankohta oli vaikea. Valmistelussa oli neljän kunnan liitos naapurikunta Euran johdolla, mutta hanke ajoi karille.

Sunilta menivät yöunet.

Köyliön valtuuston vetäjänä Suni oli myös vuonna 2013 alkaneella kaudella, jolloin liitosneuvotteluja hiottiin Säkylän kanssa. Tuo aika veti lopulta maton alta. Viisikymppinen perheenisä paloi loppuun.

– Kunnan itsenäisyyden myyminen on iso asia, Suni sanoo.

Hyväntahtoisen miehen elämä muuttui kujanjuoksuksi. Porkkanan, punajuuren, palsternakan ja perunan viljelijä teki työtä vuorotta. Säätkään eivät suosineet viljelijää.

Päivät kuluivat traktorissa korvanappi korvassa, koska työn ohessa oli selvitettävä kuntaliitoksen kiemuroita. Illat menivät kokouksissa, eikä perheelle jäänyt aikaa. Sinnikäs satakuntalainen lisäsi vauhtia, mutta sitten tuli toppi.

– Henkilökohtaisesta elämästä, päivätyöstä ja kuntapolitiikan paineista tuli yhtälö, joka ei pysynyt enää käsissä. Tiesin pitkään sisälläni, että korttipakka hajoaa joskus, mutta en arvannut sen menevän noin.

Keväällä 2014 Suni jäi luottamustehtävistä sairauslomalle ja ilmoitti melko pian luopuvansa puheenjohtajan paikasta.

Hän siis toimi kuten vihreiden Touko Aalto tänä syksynä.

– Päätös ei ollut helppo, mutta ainoa oikea tuossa kohtaa, sanoo Suni. Kun auttamisverkostot olivat tiedossa ja ystäviä tukena, Suni sai akuuttiin kriisiinsä nopeasti apua ja elämä palautui tasapainoon noin vuodessa.

Tosin perhe-elämä ei ollut ennallaan. Sunin avioliitto päättyi.

Uupumisesta ei puhuta

– Luottamushenkilöt ovat kunnissa kovilla, sanoo Säkylän kunnanjohtaja Teijo Mäenpää.

Hän on silti hyvillään siitä, että satakuntalainen kunta on mukana nostamassa uupumisilmiötä julkiseen keskusteluun.

Syitä mahdolliseen uupumiseen riittää. Kun kuntien talous tiukkenee, valtakunnallisten päätösten käytännön toteutus lankeaa kuntien luottamushenkilöille. Paine kuntapäättäjiä kohtaan on kasvanut. Kuntalaisetkin ovat aktivoituneet, ja äänestäjien kommentit tehtyjä päätöksiä kohtaan terävöityneet.

– Mitä pienempi kunta, sitä enemmän kuntapäättäjät joutuvat silmätikuksi, kunnanjohtaja sanoo.

Mäenpää ihmettelee, miksi asiasta on oltu hiljaa. Hän ei ole huomannut, että uupuminen olisi nostettu vaikkapa kunta-alan kokous- ja neuvottelupäivillä esiin omana asianaan.

– Luottamushenkilöiden jaksaminen pitäisi olla kunnille tärkeää. On selvää, että henkilön oma tilanne heijastuu myös kunnan asioiden hoitoon. Molempien hyvää hoitoa pitää edistää.

Mäenpään mielestä kunnilta puuttuu myös malli, miten luottamushenkilön uupumisen voisi ottaa esiin ja hoitaa.

– Väsymisen näkeminen ei ole yksioikoista. Kuntien palkattu väki työskentelee päivät yhdessä, joten heidän väsymisensä näkee helpommin. Luottamushenkilöiden tapaaminen on jaksottaista, ja havainnointi on siksi vaikeampaa.

Kynnystä siihen, että kunnanjohtaja nostaisi asian esiin Mäenpää pitää korkeana, jopa mahdottomana.

– Kunnanjohtaja on kunnanhallituksen ja -valtuuston alainen toimija. Harvemmin alainen puuttuu esimiestensä jaksamiseen, vaikka hyvää tarkoittaisikin.

Hetken tuumailtuaan Mäenpää löytää keinon, miten Säkylässä voidaan edetä asiassa.

– Alkuun päästäisiin jo suppean työterveydenhoidon mallilla, jossa terveydenhuollon edustaja tulisi mukaan luottamushenkilöiden koulutukseen ja kertoisi, mihin voi ottaa yhteyttä, jos uupumista ilmaantuu.

Rinnakkaisen kanavan avaamisessa kotikunnan terveydenhuollon palveluihin ei tarvittaisi edes rahallista lisäpanostusta.

Mäenpää uskoo, että asia voidaan ottaa kunnassa keskusteltavaksi nopealla aikataululla.

Ei yhden show

Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri seuraa kuntien luottamushenkilöiden työskentelyä aitiopaikalta. Työn kuormittavuus on hänen mielestään lisääntynyt, mutta kriisistä ei voida puhua.

– Työ on muuttunut yhä vaativammaksi. Yhtäältä vaaditaan enemmän asiantuntemusta, toisaalta perehtymistä ja ajankäyttöä. On ymmärrettävää ja inhimillistä, että kuntapoliitikot väsyvät.

Paineessa kuntapäättäjiä kohtaan Haveri näkee kahtalaista ilmaa.

– Jos sote- ja maakuntauudistus toteutuu, kuntapäättäjien paine helpottaa jonkin verran. Toisaalta kotikunta tai kaupunki on monille tärkeä, ja kuntalaisten aktiivisella roolilla on yhä suurempi merkitys kunnan menestymisen kannalta.

Professori näkee aiheelliseksi muistuttaa, että kysymys on kuitenkin aina vapaaehtoisuudesta kumpuavasta toiminnasta.

– Joskus vapaaehtoistyössä voidaan hurahtaa ja mennä liiallisuuksiin Tämä ei koske vain kunta-aktiiveja, vaan kaikkea vapaaehtoistyötä.

Haveri uskoo, että tehtävän eri puolia pohditaan varmasti ennen ehdokkuutta. Silti työn määrä ja se millaista arvostelua joutuu kestämään, voi tulla monelle yllätyksenä.

Hän toivoisi, että yhteishenki ainakin oman poliittisen ryhmän sisällä on niin hyvä, että nähdään toisen uupuminen ja jaetaan työmäärää.

Uusiakin ilmiöitä nousee.

– Tietynlainen yksilöjohtajuuden ihannointi näyttää nostavan päätään. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun johtamisen pitäisi olla enemmän jaettua ja yhteistä, jotta hankalia ongelmia voitaisiin ratkaista, eikä kukaan ylikuormittuisi.

Kuntajohtaminen ei ole – tai ei ainakaan pitäisi olla – yhden miehen tai naisen show, vaan kollektiivista yhdessä johtamista ja tekemistä.

Suni jakoi tehtäviä

Kevään 2017 kuntavaaleihin lähtemistä Suni punnitsi tarkoin. Hän lähti mukaan, mutta muisti kantapään kautta opitun läksyn: kehoa ja sen viestejä kannattaa kuunnella.

Äänimäärä oikeutti puheenjohtajuuteen, mutta ennen sen vastaanottamista Suni kertoi kaikille, että aikoo jatkossa jakaa tehtäviään.

– Ja tuo on toiminut kohdallani.

Kriisikeväänä Suni avautui omalle ryhmälleen oireistaan. Moni myönsi huomanneensa, että kaikki ei ollut kunnossa.

– Seuratkaa minua ja ottakaa hihasta kiinni, jos en itse huomaa väsyväni, hän totesi ryhmälleen tänäkin syksynä, vaikka elämä onkin jo hyvin hallussa.

Sopimus pitää ja apu toimii kahteen suuntaan. Kaveria ei jätetä.

TEKSTI: ANNE HIEVANEN

Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 12/2018.

Avatar
Kuntalehti
kuntalehti@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Kannattaisi ottaa esille myös Kittilän tilanne. Mitä mahdollisuuksia esimerkiksi varavaltuutetuilla on perehtyä asioiden valmistelun oikeellisuuteen? Käytännössä tuskin mitään. Valtuustopäätöksethän valmistellaan lähtökohtaisesti ryhmissä enemmistöpäätöksinä. Kuitenkin varavaltuutetuttujakin syytetään törkeästä virka-aseman väärinkäytöstä kunnanjohtajan irtisanomisasiassa riippumatta siitä, mitä mieltä he asiasta henkilökohtaisesti ovat olleet. Ihme, ellei asiasta aiheudu kenellekään luottamusmiehelle henkisiä paineita ja mielenterveydellisiä ongelmia.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*