Luottamushenkilöitä häiritään monesta suunnasta ja pahimmillaan törkeästi – tutkijat tarkastelivat häirinnän kokemusten vaikutuksia
Tutkijoiden mukaan on kiinnostava kysymys, millaisia taitoja, valmiuksia ja vaatimuksia luottamushenkilötehtävän hoitamiselle tulevaisuudessa asettuu. Keinot puuttua ja reagoida ulkopuolelta tulevaan ja valtuustojen sisäiseen häirintään ovat erilaisia. Asian esille tuominen ja siitä keskustelu ovat jo osaltaan mahdollisuuksia herätellä valtuutettuja pohtimaan asiallisen käyttäytymisen rajoja. (Kuva: Ville MIettinen)
Hyvä äänimäärä vie miehen valtuustoon, jossa tulee eteen vaikea päätös kyläkouluista. Ristiriidat kasvavat, myös oman puolueen sisällä. Häirintää ja uhkailua tulee tutuilta ja tuntemattomilta. Vaimoa ja lapsia uhataan, koti uhataan polttaa. Poliisi ohjeistaa turvalaitteiston asentamiseksi kotiin. Mies alkaa vältellä ihmisten kohtaamista. Lopulta hän eroaa puolueesta, jättää politiikan ja muuttaa perheineen paikkakunnalta.
Kunnalliseen luottamushenkilöön kohdistuva häirintä on hyvin kompleksista, eikä sen kaikkia muotoja ymmärretä. Pahimmillaan se voi järkyttää elämän perustuksia.
Edellä kuvattu Petteristä kertova tapahtumaketju on yksi narratiiveista Häirintä luottamushenkilöiden kokemuksissa –tutkimuksessa, jossa Anni Kyösti, Jenni Airaksinen (yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto) ja Henna Paananen (yliopisto-opettaja, Tampereen yliopisto) selvittivät, millaista häirintää kuntien luottamushenkilöt kohtaavat ja millaisia vaikutuksia häirintäkokemuksilla on.
Kokemuksia selvitettiin haastatteluilla, ja narratiivisen tutkimusotteen myötä luottamushenkilöiden häirintäkokemukset asemoituivat osaksi kompleksista toimintaympäristöä ja paikallispoliittista kulttuuria.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Politiikka-lehden tuoreessa numerossa (vol 64 nro 2 2022) julkaistussa tutkimusartikelissa on neljä haastatteluaineiston perusteella koostettua narratiivia häirinnästä vaikutuksineen.
Häirintää ei tule nähdä liian kapeasti
– Häirintä on kompleksista ja niin on myös toimintaympäristö jossa luottamushenkilöt tekevät päätöksiä, sanoo Tampereen yliopistossa tutkijana työskennellyt Anni Kyösti.
Hän sanoo, että olennaista on ymmärtää, että häirintää ei tule nähdä liian kapeasti. Se on monimuotoista ja se voi tulla mistä suunnasta tahansa.
Kompleksisen toimintaympäristöstä tekee se, että päätöksentekoon vaikuttavat niin monet asiat: kunnan toimintakulttuuri, poliittiset kulttuurit joita voi olla kunnassa monia, eri toimijaryhmät, kuten viranhaltijat, poliitikot, kaikki muut sidosryhmät. Osaltaan kompleksisuutta lisää media sekä sosiaalinen media, jossa keskustelu kulkee vaikkei luottamushenkilö edes olisi siellä. Vaikeat päätökset joihin liittyy intressiristiriitoja lisäävät jännitettä entisestään.
Ja toisin kuin viranhaltijoilla, luottamushenkilöillä ei ole rakenteellista turvaa, kuten työterveyshuoltoa tukena.
Anni Kyöstin mukaan jotkut kokemukset häirinnästä ovat todella hurjia. Politiikan ilmapiirin myrkyllisyyden on pelätty hankaloittavan ehdokkaiden löytämistä. Kuntavaaleissa ehdokasmäärät ovat jo laskeneet kaksissa vaaleissa.
Neljä johtopäätöstä
Yksi tutkimuksen johtopäätöksistä onkin huoli siitä, että ehdokasasettelu hankaloituu häirinnän takia.
Häirintää kokevilla luottamushenkilöiden selustan pitäisi olla turvattu, Anni Kyösti sanoo.
-Pitäisi olla selkeät toimintaohjeet, miten toimitaan, jos luottamushenkilöt kokevat häirintää. Ohjeiden tulisi olla kaikkien tiedossa. Häirintää kokenee ei pitäisi jäädä yksin sen asian kanssa.
Toinen tulkinta tutkimusaineistosta liittyy julkisen keskustelun vaikeuteen tai jopa rajoittumiseen häirinnän takia. Kolmannessa tulkinnassa tartutaan päätöksentekoon osallistuvien heterogeenisyyden vähentymisen uhkaan.
-Yksilöiden häirintäkokemukset muuttuvat siis laajemmaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, joka uhkaa demokraattisen yhteiskunnan perustaa: moninainen päätöksentekijöiden joukko ei ole enää itsestäänselvyys, vaan häirintä vaikuttaa niin julkisen keskustelun aihepiireihin kuin halukkuuteen asettua ehdolle vaaleissa, tutkijat kirjoittavat.
Häirinnän kompleksisuuden vuoksi ei ole yhtä neuvoa tai poppakonstia, jonka avulla ongelma saataisiin kuriin. Anni Kyöstin mukaan tarvitaan ymmärrystä, mikä on häirintää, ja mitkä ovat sen eri muodot.
– Sitä kautta ehkä lisääntyy tietoisuus joka herättelee luottamushenkilöitä ja muita jotka seuraavat politiikkaa.
– Asioista on uskallettava puhua ja niihin on uskallettava puuttua.
Kyösti muistuttaa, että yhteisen kulttuurin rakentaminen päätöksenteossa voi olla pieniäkin asioita: pohdintaa, millaista on asiallinen keskustelutapa, hyväksytään yhteisesti tehdyt päätökset.
– Asioita ei myöskään pidä liikaa yksinkertaistaa; kunnissa on vaikeita päätöksiä, joiden taustasyyt pitäisi tuoda keskusteluun; miksi päätöksiä pitää tehdä. Ettei puhe päätöksenteosta olisi liian yksinkertaistavaa.
Häirintä arkipäiväistyy – tieto lisäisi keinoja puuttua
Neljäs tutkijoiden tulkinta kuvaa häirinnän normalisoitumisen riskiä. Häirintä on tavallaan jo arkipäivää, sillä osa päättäjistä on oppinut sietämään sitä.
Se olikin kokemuksissa huolenaihe: mitä se tarkoittaa, mitä pitäisi ajatella siitä että siitä on tullut normaalia.
– En todellakaan toivo, että kehitys menisi siihen suuntaan, vaan siihen pystyttäisiin vielä vaikuttamaan, Anni Kyösti sanoo.
Hän korostaa, että luottamushenkilöt ovat ihmisiä, ja inhimillisyys pitäisi muistaa päätöksentekoympäristössä.
– Pitäisi myös kirkastaa, kenelle ja miksi politiikkaa tehdään, miksi ollaan luottamushenkilöinä. Sehän on yhteisiä asioita ja kuntalaisen asian ja edun ajamista. Kuinka moni on valmis kantamaan vastuun yhteisistä asioista? Pitäisi muistaa että luottamushenkilöt ovat ottaneet vastuun kantaakseen ja haluavat olla mukana.
Tieto lisää tuskaa mutta myös ymmärrystä, Anni Kyösti muistuttaa.
– Kun ilmiöstä opitaan lisää ja nähdään missä ja kenen pitäisi puuttua, voidaan kohdennetummin tarttua asioihin. Kun tiedetään lisää, on myös paremmin keinoja.
Vastanneiden kertomuksista kuvastuu myös sitkeys. Eräässä narratiivissa kunnassa useita luottamushenkilöitä uhkaillut henkilö saapuu eräänä aamuna Jaanan ovelle. Jaanan mies nousee aamukahvipöydästä ja menee avaamaan oven. Henkilö vaatii saada tavata Jaanan mutta tottelee oven avannutta miestä, joka käskee tätä poistumaan.
”Tilanne on nopeasti ohi. Myöhemmin Jaana palaa kuitenkin pohtimaan tapahtunutta. Mitä henkilö olisi voinut tehdä, jos hän tai joku lapsista olisi avannut oven? Jaana ilmoittaa asiasta poliisille. Tapahtumien seurauksena Jaana pohtii jatkossa tarkemmin, millaisiin keskusteluihin hän ottaa kantaa somessa. Osoitettaan hän ei lähde salaamaan, koska pienehköllä paikkakunnalla, jossa hän on asunut vuosia, tiedetään jo hyvin missä hän asuu. Politiikassa hän kuitenkin on ja pysyy, vaikka välillä on tehnyt mieli luovuttaa. Työn palkitsevuus ja tärkeys voittavat työn huonot puolet.”
Kursivoitu kohta on lainaus tutkimusartikkelista.
Tutkimusartikkeli Politiikka-lehdessä
Lue myös:
Kaava-asiat ovat erittäin tärkeitä ja niissä on tapahtunut kuntapolitiikassa ikäviä asioita. Olen sitä mieltä, että kuntien monopolia kaava-asioissa on tarkasteltava kriittisesti.
Taustalla rikkeitä kaavavalmisteluissa ”kaverille kanssa vaikka toisen maalle” ja yksityisen maan omistajan älytön rahastaminen sekä epäoikeudenmukaisuudet.
Itse olen joutunut pitkittyneiden sekä lain vastaistenkin toimintojen kanssa ”taistelemaan” jopa kaupungin kaavoituksen kanssa. Samoin jopa sukupolven mittaisten pitkittyneiden kaavojen kanssa, joissa kohtuus on vieras sana. Pari tapausta myös sellaista joissa kaavoittaja ei ole kuunnellut maanomistajaa pienimmässäkään määrin.
Osaa ne viranhaltijatkin tietyllä tavalla kiusanteon asiakkailleen ja luottamushenkilöilleen.
Artikkelissa:
”Pitäisi olla selkeät toimintaohjeet, miten toimitaan, jos luottamushenkilöt kokevat häirintää. Ohjeiden tulisi olla kaikkien tiedossa. Häirintää kokenee ei pitäisi jäädä yksin sen asian kanssa.”
Ne on jo olemassa- kunnissa on voimassa olevat viestintätohjeet, häirintä, yms ohjeistus, joka koskee yhtälailla myös luottamushenkilöitä toimissaan kuten se koskee virassa ja työsuhteessa olevia.
Todellinen tosiasia,
Kilpailu päättäjien kesken on rankkaa ja raadollista. Klikit ajavat toistensa etuja. Toisia poissuljetaan, vaikka vaalimenestys on parempaa.
Tieto on valtaa ja heikot päättäjät panttaavat sitä pysyäkseen itse pinnalla. Haluavat itsensä joka paikkaan.