Taas uusi kapinaliike maakuntauudistuksessa
Maakunnat vastustavat valtion tiukkaa ohjausta ICT-toiminnoissa. (Kuva: Seppo Haavisto)
Kentällä on koottu voimia ja vaaditaan muutoksia hallituksen kaavailemiin maakuntien ICT-järjestelyihin. Maakuntajohtajat ja maakuntien muutosjohtajat vaativat muutoksia maakuntahallinnon kaavailtuihin ICT-rakenteisiin. Punainen lanka on, että maakunnat vastustavat pitkälle vietyä velvoitetta käyttää valtion organisoimia palveluja, haluavat enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa niihin sekä tilaa kentän omille ratkaisuille.
Kirjelmästä kuvastuu huoli, jonka mukaan ministeriö ohjaa toimintaa sellaiseen suuntaan ja sellaisella tavalla, joka on ristiriidassa maakuntien näkemysten kanssa ja vaikeuttaa muutoksen hallittua toteutusta.
Kenttä on laatinut kirjelmän, jonka takana on 17 maakuntajohtajaa ja maakuntien muutosjohtajaa. Uusimaa, jonka maakuntavaltuusto haluaa romuttaa koko uudistuksen, ei halua tässä vaiheessa ottaa kantaa asiaan. Kirjelmässä vaaditaan muutoksia eduskunnassa jo oleviin lakiesityksiin.
– Tällä hetkellä maakunnilla ja ministeriöillä on toisistaan poikkeavia käsityksiä yhtiön (Vimana) roolista eikä tilanne ole kestävä muutoksen onnistuneelle toimeenpanolle ja maakuntien ICT-toiminnalle asetettujentavoitteiden toteutumisen näkökulmasta, kirjelmässä todetaan.
Onnistuminen vaarassa
Valtio omistaa nyt Vimanan, mutta tarkoitus on, että 90 prosenttia sen omistuksesta siirtyy maakunnille vuonna 2020. Maakunnat haluaisivat aikaistaa siirtymistä.
Maakuntajohtajat ja maakuntien muutosjohtajat katsovat kirjelmässään, että ICT-palvelukeskusten työnjakoon liittyvät epäselvyydet sekä ehdotettu käyttövelvoitemalli heikentävät tietojärjestelmämuutosten onnistumisen edellytyksiä.
Käyttövelvoitemalli ei maakuntien mielestä mahdollista maakuntien riittävää vaikuttamismahdollisuutta palvelukeskusten tehtäviin.
Kirjelmän mukaan Vimana nähdään kyllä tarpeellisena, mutta sen haluttaisiin ensi vaiheessa keskittyvän valtiohallinnosta maakuntien vastuulle siirtyvissä tehtävissä hyödynnettävien ICT-ratkaisujen kokoamiseen.
Kirjelmässä ehdotetaan, että kasvupalveluja koskevat ICT-palvelut annetaan myös Vimanan tehtäväksi sen sijaan että niitäkin varten perustetaan oma yhtiö, kuten on kaavailtu.
Kenttä kokee epäluottamusta
ICT-asioissa nähdään tausta-ajatus, että valtio haluaa määrät raamit, joiden puitteissa maakunnat ICT-asioita hoitavat, vaikka maakuntien pitäisi olla itsehallinnollisia. Arvovaltakysymykseksi asiaa ei tietysti myönnetä, vaan itsehallintoperiaatteen lisäksi katsotaan, että kentällä on paras asiantuntemus siihen, mitä tarvitaan.
Toisaalta VM:ssä nähdään, että kuntakentän ICT on itseohjautuvana muodostunut melkoiseksi viidakoksi. Omatoimista kehitystä on kuitenkin tapahtunut ilman valtion ohjaustakin.
Taustalla maakuntia hiertävissä asioissa ja asenteissa ylipäätään on mielikuva, jonka mukaan keskushallinnossa ajatellaan, että kentällä ei oikein osata asioita. Erityisesti tällaista ajattelua on koettu valtiovarainministeriössä.
Projektijohtaja Päivi Nerg sai helsinkiläiset apulaispormestari Sanna Vesikansan, vihr., johdolla ärähtämään, kun Nerg totesi, että kunnissa ei ole osattu hallita sote-kustannusten kasvua.
Helsingin yhä lisää kierroksia saava taistelu on kaiken uudistuspaketin kritiikin äiti. Perässä tulee Uudenmaan maakuntavaltuuston ylivoimaisella enemmistöllä hyväksymä vastustava kannanotto.
Kuntalehden taannoin maakunnissa tekemän kyselykierroksen mukaan suurimmassa osassa maakuntia koettiin, että keskushallinto sekaantuu liian pieniin asioihin.
Kritiikki myös tehonnut
Muu laajempi kritiikki on osin mennyt perille joissakin tapauksissa. Hallitus on matkan varrella luopunut maakuntia velvoittaviksi suunnitelluista hankinnan sekä talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksista.
Maakuntien aiempi kritiikki uudistuksen rahoituksen määrästä ja pätkittäisyydestä on vähentynyt rahoitusratkaisujen myötä.
Oleellisen perääntymisen hallitus teki luopuessaan kentän ja monien muidenkin tahojen vaatimuksesta velvoittaa maakunnat myöntämään asiakassetelejä erikoissairaanhoitoon.
Aikaisemmin maakuntien UNA-hankkeessa mukana olleet sairaanhoitopiirit hermostuivat, kun ne kokivat, että keskushallinnon valmistelussa niiden tekemä valmistelutyö oltiin kokonaan sivuuttamassa. Sairaanhoitopiirit katsoivat, että juuri niillä on asiantuntemus siitä, mitä järjestelmän käyttäjät tietävät ja tarvitsevat. Myös tässä asiassa löytyi yhteinen näkemys etenemistavasta.
Osakassopimus lakivelvoitteen tilalle
Vimanaa koskevan velvoittavan lainsäädännön tilalle kirjelmässä ehdotetaan osakassopimusta. Osakassopimus motivoisi kirjelmän mukaan maakunnat sitoutumaan yhteiseen toimintaan paremmin kuin velvoittava laki.
Maakuntien mukaan lakiin perustuvassa mallissa on riski, että vaikka maakuntien kantaa kysytään, ne eivät kuitenkaan olisi päättävässä roolissa. Sen katsotaan heikentävän sitoutumista.
– Tilanteessa jossa asetusta valmistelevien ministeriöiden käsitys palvelukeskusten tehtävistä poikkeaa maakuntien todellisesta tarpeesta, vaarantaa maakuntapalveluiden digitalisoinnin etenemisen ja tähän liittyvän hyötypotentiaalin ulosmittaamista, kirjelmässä todetaan.
Oleelliset erot laissa säädetyn velvoitteen ja osakassopimuksen välillä ovat toisaalta se, että sopimuksessa maakunnat pääsevät päättämään Vimanan toiminnasta ja suhteestaan siihen sekä myös muuttamaan asioita.
Kirjelmän mukana on toimitettu muistio, jossa on nostettu esille maakuntien ICT-valmistelijoiden huolenaiheita, jotka kirjoittajien mielestä tulisi ratkaista uudistuksessa pikimmiten, jotta maakuntien ICT-valmistelu voi edetä suunnitelmallisesti sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.
Muistiossa esitetään myös ratkaisuja esiinnostettuihin, ongelmiksi tai avoimiksi koettuihin asioihin.
Maakuntajohtajat ja muutosjohtajat toivovat, että muistioon kootut puutteet ja niiden korjaamiseksi ehdotetut toimenpiteet otetaan huomioon ICT-palvelukeskusten koskevan lainsäädännön eduskuntakäsittelyssä sekä niitä koskevan ohjausmallin jatkosuunnittelussa.
Miten SoTessa ja Makussa käy alle 2.000 asukkaan kuntien.?? Näitä on 31.12.2017 yhteensä 36.