Asiakassetelit vievät kiistellyn keskittämisen etuja

Sairaalatoimintaa keskitetään pienistä julkisista yksiköistä suuriin. Tätä perustellaan potilasturvallisuuden ja hoidon tason varmistamisella, osaavan henkilöstön riittämisellä ja kustannushyödyillä. Asiakassetelien avulla avataan mahdollisuus siihen, että sairaalatoimintaa voidaan hajauttaa erilaisiin yksityisiin yksiköihin.

Valinnanvapauden lakiesityksen perustelujen mukaan asiakasseteleitä voitaisiin käyttää myös joissakin sellaisissa leikkauksissa, jotka on koottu ympärivuorokautisesti päivystäviin keskussairaaloihin. Maakunnilla on lakiesityksen mukaan oikeus, joissakin tapauksissa velvollisuus, tarjota asiakasseteleitä myös silloin, kun sillä olisi omaa kapasiteettia hoidon antamiseen.

Päällisin puolin tämä näyttää ristiriitaiselta, ja sitä ehkä ihmetellään jossain vaiheessa paikkakunnilla, joilla sairaalatoimintaa supistetaan. Jos hallituksen suunnitelmat toteutuvat, nykyisen Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin alueella voitaisiin huomata, että toimintaa, joka omasta sairaalasta on keskittämisetujen takia siirretty Rovaniemen keskussairaalaan, voidaankin maakunnan asiakasseteleillä ostaa yksityisiltä palvelun tarjoajilta, vaikkapa Rovaniemeltä tai Oulusta.

Saarikko vetoaa harkintamahdollisuuteen

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko, kesk., ei suorin sanoin kiistä keskittämisen ja asiakassetelien aiheuttamaa ristiriitaa. Hän perustelee sähköpostivastauksessaan keskittämistä vaativassa hoidossa ja katsoo, että maakunnalla on lakiesityksen mukaan tarpeeksi harkintavaltaa asiakassetelin käytössä niin, että se voi varmistaa lakisäteisten tehtävien hoitamisen.

Siten keskittämisen tavoitteisiin kuuluva riittävän ammattitaitoisen henkilöstön turvaaminen toteutuisi.

Mutta ihan selkeää ohjetta siihen, mitä se käytännössä tarkoittaisi, on vaikea muotoilla.

Lain perustelujen mukaan maakunta voisi päättää, että palvelua ei voi hankkia asiakassetelillä, jos rajoitus on välttämätöntä palvelukokonaisuuksien toimivuuden tai maakunnan toiminnan kustannustehokkaan järjestämisen kannalta. Palveluiden kustannustehokkaalla järjestämisellä tarkoitettaisiin perustelujen mukaan maakunnalle palveluiden järjestäjänä aiheutuvia kokonaiskustannuksia eikä sen oman liikelaitoksen kannattavuutta.

Pohdittaessa yksittäisen asiakkaan vaihtoehtoja näissäkin tilanteissa on kuitenkin valittava se vaihtoehto, joka parhaiten vastaa asiakkaan etua, perusteluissa sanotaan.

Perusteluna asiakassetelin eväämiselle siis ei voi olla liikelaitoksen kannattavuus. Siinä ehkä menee keskittämisen tavoitteena oleva kustannushyöty pesuveden mukana.

Saattaa olla, että tulkintoja haetaan hallinto-oikeuksista ja KHO:sta, jos laki tässä muodossa hyväksytään. Asia on merkittävä sekä maakunnille että yksityisille toimijoille.

Osa oppositiota, useat kunnat ja nykyiset sairaanhoitopiirit ovat esittäneet, että maakunnilla olisi selkeästi oikeus päättää, koska tarjoavat mahdollisuuden asiakasseteliin. Tiettävästi tämä olisi kelvannut myös keskustalle ja sinisille, mutta kokoomukselle sen pääneuvottelijan, sisäministeri Paula Risikon määrittelemä ”subjektiivinen oikeus asiakasseteliin” oli kynnyskysymys, vaikka ilmaisusta luovuttiinkin.

Laatukriteereitä kehitetään

Toinen keskittämisen perustelu on potilasturvallisuuden parantaminen. On katsottu, että suuremmissa yksiköissä potilasturvallisuus toteutuu paremmin.

– Jatkossa tavoitteena on, että potilasturvallisuus- ja laatukriteerit ovat samat sekä julkisissa sairaaloissa että yksityissairaaloissa tehdyille leikkauksille ja toimenpiteille, Saarikko toteaa.

Tämä argumentti ei kuitenkaan ole riittänyt, kun pienemmät julkiset sairaalat ovat halunneet pitää entisenlaajuisen toimintansa.

Potilasturvallisuus ja laatukriteerit tarkoittavat Saarikon mukaan käytännössä sitä, että esimerkiksi syöpäleikkaukset keskittyvät pääosin suuriin julkisiin sairaaloihin, mutta pienempiä toimenpiteitä kuten polikliinista kirurgiaa voidaan tarjota lähempänä potilasta useamman toimijan tekemänä.

– Tähän asiakasseteli soveltuu hyvin, Saarikko toteaa.

Suurten yksiköiden tuoma oletettu keskittämisetu jää tällöin saavuttamatta – jos sellaista ylipäätään olisi pienemmissä toimenpiteissä.

Keskittämisellä etunsa

Saarikko puolustaa keskittämistä, ja näkee sen edut erityisesti vaativassa kirurgiassa.

– Vaativissa leikkauksissa osaamisen kokoaminen suurempiin yksiköihin on osoittautunut johtavan potilaan kannalta keskimäärin parempiin tuloksiin. Syöpäleikkaukset ja syövän hoidon kokonaisuus tyypillisesti edellyttää monen erikoisalan erityisosaamista ja vaativaa laboratorio- ja kuvantamisdiagnostiikkaa parhaan hoitotuloksen saavuttamiseksi, Saarikko toteaa.

– Myös keinonivelleikkauksissa potilasturvallisuus ja laatu ovat isoissa yksiköissä parempia samalla, kun kustannukset ovat pienemmät ja toiminta tehokkaampaa. Näitä toimenpiteitä onkin säädöksin koottu suurempiin yksiköihin, jotka pystyvät vastaamaan myös palvelutarpeen yllättäviin vaihteluihin.

– Pienemmissä leikkaustoimenpiteissä kuten kaihileikkauksissa voi pienempikin tiimi hankkia hyvän osaamisen ja tarjota palveluita lähipalveluna. Näissä toimenpiteissä komplikaatioiden riski on pienempi. Ammattitaitoa näissäkin tarvitaan, Saarikko arvioi.

 

Kuntalehti pyysi kommentteja keskittämisen ja asiakassetelien yhteensopimisesta sähköpostitse myös sisäministeri Paula Risikolta perjantaina. Risikko vastasi avustajansa välityksellä, että hänen aikataulunsa ei anna myöden kommentoinnille.