Kotihoito voi huonosti Suomessa
Kuva: Liisa Takala
Helsinkiläinen Kirsti Laurila, 93, asuu yksin rivitalokodissaan. Gerontologian professori Marja Jylhän mukaan kotihoito on Suomessa selvästi huonommassa tilassa kuin muissa Pohjoismaissa.
Gerontologian professori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta on erittäin huolissaan ikäihmisten palvelujen tilanteesta. Hänen mukaansa tapaukset, joita voi kuvata heitteillejätöksi, eivät ole harvinaisia. Kotiin on jätetty muistisairaita, jotka eivät voi asua yksin.
– Kotihoito on Suomessa selvästi huonommassa tilassa kuin muissa Pohjoismaissa. Erityisesti yli 90-vuotiaat, sekä dementiaa sairastavat että muutkin, saavat myös vähemmän ympärivuorokautista hoitoa kuin ennen. On väärää ideologiaa toistella, että kaikille on parasta asua kotonaan, Jylhä sanoo.
Jylhän mielestä keskustelua rahasta pelätään. Jos julkisten varojen lisäämistä tai muiden virallisten rahoitustapojen käyttämistä ei pidetä mahdollisena, suuri enemmistö jää vaille tarvitsemiaan palveluita ja kaikkein varakkaimmat hankkivat ympärivuorokautista hoitoa kokonaan omin varoin.
– Jos itse maksaa kaiken ympärivuorokautisesta hoidosta, summa on noin 6 000 euroa kuukaudessa plus lääkkeet. Rahoitetaanko hoito verotuksella vai jonkinlaisella yhteiskunnan järjestämällä hoivavakuutuksella? Voidaanko varallisuutta käyttää hoitoon ja entä jos ei ole varallisuutta? Vai otetaanko Etelä-Euroopan maiden tapaan laittomia siirtolaistyttöjä koteihin auttamaan, hän kysyy.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Geriatri, ylilääkäri Harriet Finne-Soveri on ollut sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijana I&O-kärkihankkeessa, jossa kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa. Hän kiersi maakunnat alkuvuodesta, ja nyt pöydällä ovat sairaanhoitopiirit.
– Pääkaupunkiseudulla kotihoitoa on järjestetty – kuten kaikkialla muuallakin – kukin kunta omalla tavallaan. Yhteistä on, että väestö vanhenee ja hoitajien lukumäärä suhteessa avun tarvitsijoihin vähenee. Sen vuoksi hoitajan aika on se kultapala, jonka kohdentumista joudutaan miettimään vielä moneen otteeseen. Ei pidä säästää väärissä asioissa ja eri hallinnonalojen pitää tehdä yhteistyötä, hän sanoo.
TEKSTI: MARJA LAMMI
Lue koko artikkeli uudesta Kuntalehdestä 10/2018 (ilm. 4.10.)
Olen kotihoidon palveluja käyttävä monisairas vanhus joka asun monisairaan puolisoni kanssa vanhustenpalvelutalossa. Minulla on elämänikäinen harvinainen sairaus, josta vasta tässä kuussa laitettiin Oma-kanta tietoihini, sairaustiedostani osa, kun pyysin Tietosuoja valtuutetun laittamaan Oma-kantatietoihini sieltä puuttuvat sairaustietoni, jotta minulla olisi mahdollisuus saada tarvitessani hoitoa sairauuteeni.
Olen hakenut nyt toimittajaa, joka suostuisi tekemään jutun siitä, kun 4.4.2018 otettuani Para-Taps tabletin, josta seurasamuksena sain niin pahan hengenahdistuksen, että jouduin hengenahdistuksen vuoksi käymään ambulanssilla alueellisen sairaalan poliklinikalla. Kun tuon jälkeen en haittavaikutuksia peläten käyttää Para-taps tablettia kivunhoitoon, enkä aiemmin käytössäni olleita Panacod tablettia koska, molemmissa lääkkeissä on parasetamolia. Niin hoidostani vastaava kotihoidonlääkäri ei monista pyynnöistäni huolimatta suostunut kirjoittamaan minulle, minun käyttööni käypää kipulääkereseptiä. Ja kun valitettuani tästä tavasta rääkätä kipupotilasta valitin, sain tietää, että sekä Valvira, että eduskunnan oikeusasiamies hyväksyy tälläisen kipupotilaan heitteillejättörääkkäyksen ja kun pyysin apua oikeusaputoimistolta valittaakseni ihmisoikeuksieniloukkauksesta, sieltä ”luulen” joku ilmoitti asiasta alueeni kotihoitoon koska, kotihoidosta otettiin yhteyttä minuun puhelimella 2-kertaa ja ilmoitettiin, että kotihoidonlääkäri tekee kotikäynnin luokseni ja keskustelee sitten niistä lääkkeistä. Ei ole tavallista se, että kotihoidosta ilmoitetaan etukäteen mistään asioista meille kotihoidon asiakkaille, että jo tuo 2-kertaa ilmoittelu poikkeaa tavanomaisuudesta siinämäärin, että siitä tietää valituasaiani kotihoitoon vuotaneen! Ja luonani käynyt lääkäri ei kyennyt kirjoittamaan minulle käypää kipulääkereseptiä vaan, kehoitti minua syömään samoja Panacod tabletteja joissa on tuota parasetamolia ja jonka hän tiesi olevan haittavaikutuksien vuoksi minulle sopimaton lääke. Mieleeeni tuli, että kun en kuollut kipulääkkeettömyyden aiheuttamaan rääkkäykseen, lääkäri halusi kokeilla kuolisinko noihin minulle sopimattomien lääkkeiden syöntiin?
OLen tosi vaikeassa tilanteessa, koska en ole saanut minun käyttööni sopivaa kipulääkettä. Ja tuosta huolimatta minua ei ole opastettu vertaistuenpiiriin, eikä autettu kestämään, tämä kestämätön kipulääkkeetön tilanne.
Siitä huolimatta, että Valvira sekä Eduskunnan oikeusasiamies ovat hyväksyneet, minun hoidokseni kipulääkkeettömän rääkkäysmenetelmän, minä katson että oikeuksiani saada tarvitsemiani lääkkeitä on loukattu ja lakia saada hyvää hoitoa kohdallani on rikottu. Ja olen neuvoton, koska en tiedä, onko maassamme mahdollisuus saada hoitooni oikeudenmukaista muutosta?