Kuva: Ville Miettinen

Lastensuojelulainsäädäntöä uudistetaan tällä hallituskaudella, mutta uudistuksen tarkempi sisältö on vielä auki. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vajaan kahden vuoden päästä, vuoden 2026 alussa.

Yksi tarkasteltavista pykälistä tullee olemaan säädös tuomioistuimen luvasta lapsen tutkimiseen. Hallinto-oikeus voi lastensuojelulain 28 § mukaan antaa viranhaltijan hakemuksesta luvan lasta koskevaan lääkärin tai muun asiantuntijan suorittamaan tutkimukseen, jos tutkimus on lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi välttämätön, mutta huoltaja kieltää tutkimuksen tekemisen.

Joensuussa viime vuonna tapahtunut lastensuojelun asiakkaana aiemmin olleen nelivuotiaan kuolema väkivallan uhrina on herättänyt keskustelua myös lain uudistamisesta ja luvasta lääkärintutkimukseen.

Uhri oli muutama kuukausi ennen kuolemaansa sijoitettu kiireellisesti. Kiireellinen sijoitus voi kestää ensipäätöksellä 30 vuorokautta. Sen jälkeen sitä jatketaan ja aloitetaan huostaanoton valmistelu tai lapsi palautetaan kotiinsa. Nelivuotias palautettiin kotiinsa.

Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)



Hyvinvointialueyhtiö Hyvilin erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen sanoo, että lupaprosessiin pitäisi saada viiveetön kulku tapauksissa, joissa huoltaja vastustaa tutkimuksen tekemistä ja sosiaalityöntekijän mielestä sellainen pitäisi tehdä.

Joensuun tapauksen kaltaisessa tapauksessa viiveetön kulku voi pelastaa lapsen, hän sanoo.

Nykymenettely edellyttää kuulemisia kirjeiden lähettämisineen, ja käsittely venyy helposti kuukausienkin pituiseksi. Kuulemisia edellytetään osapuolten oikeusturvan vuoksi.

Periaate säädöksen taustalla on hyvä, sen tarkoitus on turvata lapsen asema niin sanotuissa pattitilanteissa. Mutta käytännössä menettely ei palvele alkuperäistä tarkoitustaan, ja sitä käytetään hyvin vähän, Puustinen-Korhonen sanoo.

Hänen tekemänsä kartoituksen mukaan hallinto-oikeuksiin tehtyjä lupahakemuksia on tullut vain joitakin kymmeniä, keskimäärin noin kaksi vuodessa, ja esimerkiksi Helsingissä ei vuosikausiin yhtään.

Hän muistuttaa, että sosiaalityöntekijällä ei ole toimivaltaa tutkia lapsen vammoja.

– Sosiaalityöntekijä ei voi esimerkiksi riisua lasta ja tutkia hänen kehoaan.

Tutkimisluvan mahdollistama säädös on hyvin kapea, Puustinen-Korhonen muistuttaa.

-Se voi ainoastaan sivuuttaa huoltajien vastustuksen. Muita osin huoltajien oikeudet pysyisivät ennallaan. Mutta se antaisi sosiaalityöntekijälle mahdollisuuden edetä.

Käytännössä luvan saaminen oikeusistuimen kautta vie kuukausia, pahimmillaan puoli vuotta Puustinen-Korhosen mukaan.

Hänen tietojensa mukaan luvan saaminen on yleensä vienyt kuukausia. Nopeimmillaan sen on saanut kahdessa viikossa, hitaimmillaan kuudessa kuukaudessa.

-Tavallaan säädöksen tarkoitus ei pääse toteutumaan ollenkaan.

Säädös laadittiin nopeaksi avuksi

Säädöksen alkuperäinen tarkoitus on ollut käyttää sitä apuna, joka on nopeasti saatavissa, kertoo eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa esittelijäneuvoksena työskentelevä Tapio Räty, joka on ollut laatimassa lastensuojelulakia ja myös mainittua, vuonna 2009 voimaan tullutta, säädöstä.

Tuolloin ajateltiin, että hallinto-oikeus voisi käsitellä lupahakemuksen kiireellisesti. On osoittautunut, että niin ei ole, ainakaan käytännön tasolla, Räty sanoo.

Puustinen-Korhonen on ehdottanut, että lakimuutoksella toimivaltaa siirrettäisiin esimerkiksi hyvinvointialueen johtavalle viranhaltijalle.

Lupapykälää tullaan tarkastelemaan ja arvioimaan osana lastensuojelulainsäädännön kokonaisuudistusta, sanoo neuvotteleva virkamies Tiina Muinonen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Hän ei ota kantaa siihen, olisiko toimivallan siirto oikea ratkaisu, mutta hän pitää asiaa selvittämisen arvoisena.

Pohjimmiltaan kysymys on huostaanoton perusteista ja siitä, onko lapsi välittömässä vaarassa. Jos lapsella esimerkiksi on näkyviä vammoja ja on ilmeistä, että ne eivät johdu esimerkiksi kaatumisesta, on aina kiireellisen sijoituksen mahdollisuus. Silloin ei tarvita lupamenettelyä, Muinonen muistuttaa.

Mutta jos ei ulkoisesti havaittavia vammoja esimerkiksi ole ja pitäisi tutkia lapsi joka ei vielä ole lastensuojelun asiakkuudessa ja tulisi arvioida lastensuojelun tarve, pitää hankkia tuomioistuinlupa.

-Itsekin ajattelen, että tämä prosessi pitää arvioida osana kokonaisuudistusta.

Pykälää pohdittu aiemminkin

Tiina Muinonen muistuttaa, että joitakin vuosia sitten vaativan sijaishuollon työryhmä pohti juuri tätä pykälää osana muita ehdotuksia vaativassa sijaishuollossa. Tuolloin mietittiin soveltamisalan laajentamista niin, että lupaa olisi voinut pyytää myös silloin, kun tutkimus olisi lastensuojelun palvelujen järjestämiseksi välttämätöntä.

Lastensuojelun vaativan sijaishuollon työryhmän ehdotuksista valmisteltiin hallituksen esitys, joka oli keväällä 2021 lausunnoilla. Esitystä ei kuitenkaan annettu eduskunnalle.

Aila Puustinen-Korhosen mukaan jo tälläkin hetkellä tutkimuslupasäännöstä voitaisiin soveltaa esimerkiksi juuri Joensuun kaltaisiin tilanteisiin, ei vain sellaisiin tilanteisiin, jossa vasta selvitetään, onko lapsen lastensuojelun asiakkuudelle tarvetta. Hän viittaa korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätökseen vuodelta 2017.

Puustinen-Korhosen mukaan juuri se, että olisi ilmeistä, etteivät lapsen vammat johdu kaatumisesta tai vanhemman antamasta muusta selityksestä, on se vaikein todettava sosiaalityöntekijälle näissä tilanteissa ja vaatisi lääkärin arviota asiasta.

-Tässä kohtaa ne  ns. arviointivirheet sattuvat. Kiireellistä sijoitusta ei voi käyttää lääkärintutkimuksen välineenä.

Tapio Räty ei ota suoraan kantaa siihen, olisiko lakimuutos esimerkiksi toimivallan siirrosta tarpeen. Mutta hän näkee tarpeen selvittää asia, jotta Joensuun tragedian kaltaisia tapahtumia ei pääsisi tapahtumaan.

-Kaikki mahdolliset asiat pitäisi tehdä, jotta tämmöisiä ei pääsisi tapahtumaan.

-Jos se edellyttää lakimuutoksia, ne pitää tehdä. Mutta ensin pitää arvioida, ovatko nämä keinot olemassa.

Valuvika kuormittaa lastensuojelua

Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että mikään laki itsessään ei riitä. Prosessien on toimittava lain raameissa, ja tämä on palvelunjärjestäjän tehtävä. Lastensuojelu on erittäin työläs ja henkisesti vaativa ala, Tiina Muinonen muistuttaa.

-Varmaan pitää osana lakiuudistusta miettiä, miten sosiaalityöntekijän työnkuva saataisiin sellaiseksi, että keskittyminen vaativiin tilanteisiin ja vaativien asiakasperheiden hoitamiseen olisi mahdollista nykyistä paremmin.

Muinonen painottaa, että lastensuojelu on paljon vartijana. Kun Suomessa ei käytännössä ole alaikäisten laitosmuotoisia päihdepalveluja, lastensuojelu joutuu paikkaamaan hoitamalla päihdeongelmaisia.

Mielenterveyspalveluihin pääsemisen vaikeus puolestaan on johtanut siihen, että lastensuojelu viimesijaisena lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin turvaajana joutuu paikkaamaan myös näitä puutteita.

-Kun lastensuojelulaitokset ovat sosiaalihuollon laitoksia, siellä keinot saattavat olla aika rajalliset ja tilanteet hyvinkin eskaloituneet. Ehdottomasti näitä palveluja pitäisi kehittää ja niihin pitäisi päästä huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa.

-Tämä on vähän kuin valuvika koko meidän palvelujärjestelmässä, Tiina Muinonen sanoo.

Tästä valuviasta muistuttivat myös Aila Puustinen-Korhonen ja lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen Kuntalehden podcastissa kolme vuotta sitten.

– Luulen että meillä olisi vuositasolla huostaanottoja tuhansia vähemmän kuin tällä hetkellä, jos nämä lapset saisi oikeata apua silloin, kun he sitä tarvitsevat, Puustinen-Korhonen sanoi tuolloin viitatessaan sijaishuoltoon jonkinlaisena rinnakkaispalvelujärjestelmä, joka korvaa muiden palvelujen puuttumista.

– Syystä tai toisesta 2000-luku on mennyt siihen suuntaan, että erityisesti psykiatrian puolella osastohoitojaksot ovat kokoa ajan lyhentyneet ja vähentyneet, mikä on näkynyt psyykkisesti erittäin huonovointisten lasten lisääntymisessä lastensuojelussa, sanoi puolestaan Elina Pekkarinen.

Tähän epäkohtaan viittasi myös sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso, ps., vastatessaan Kuntalehden kysymyksiin tiistaina

-Väkivallan taustalla on usein päihde- ja mielenterveysongelmia, joiden hoidon saatavuutta on parannettava. Lastensuojelu jää usein liian yksin hoitamaan vaikeita perhetilanteita, ministeri totesi.

Aiheesta aiemmin:

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*