Tutkijat suosittavat kuntiin ja hyvinvointialueille lakisääteisiä väkivaltatyöntekijöitä – Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa merkittävästi kustannuksia terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että 16–74-vuotiaista suomalaisista 75 prosenttia on kokenut henkistä, fyysistä tai seksuaalista lähisuhdeväkivaltaa ainakin kerran elämässään. Parisuhdeväkivaltaa on kokenut 44 prosenttia ja lapsuusajan lähisuhdeväkivaltaa 65 prosenttia. Tutkijat suosittavat lakiin kirjauksia väkivaltatyön rakenteista kunnissa ja hyvivnvointialueilla. (Kuva: Ville Miettinen)
Kunnissa ja hyvinvointialueilla tulee lailla säätää lähisuhdeväkivaltatyön rakenteiden ja palveluiden järjestämisestä, suosittavat lähisuhdeväkivaltaa tutkineet Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Jyväskylän yliopiston ja Tilastokeskuksen tutkijat.
Maanantaina 22.8. julkaistussa tutkimuksessa Lähisuhdeväkivallasta aiheutuva palveluiden käyttö ja kustannukset terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa (Tekijät: Heli Siltala, Tomomi Hisasue, Johanna Hietamäki, Juhani Saari, Taina Laajasalo, Martta October, Hanna-Leena Laitinen, Jani Raitanen) kerättiin tietoa perus- ja erikoissairaanhoidon, turvakotien, poliisin ja Kelan rekistereistä sekä Gender Based Violence -väestökyselystä.
Rekisteritutkimuksessa tunnistettiin vuosina 2015–2020 yhteensä 33 000 lähisuhdeväkivallan uhria ja heille muodostettiin viisi kertaa suurempi vertailuryhmä. Väestötutkimukseen vastasi 2021–2022 yli 7 700 henkilöä.
Tulosten mukaan lähisuhdeväkivalta on yleistä. Väestökyselyyn vastanneista 16–74-vuotiaista suomalaisista 75 prosenttia on kokenut henkistä, fyysistä tai seksuaalista lähisuhdeväkivaltaa ainakin kerran elämässään. Parisuhteessa väkivaltaa oli kokenut 44 prosenttia ja lapsuudessa lähisuhdeväkivaltaa 65 prosenttia vastaajista.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Naisista 44 prosenttia ja miehistä 39 prosenttia oli kokenut parisuhdeväkivaltaa elämänsä aikana.
Kyselyä edeltäneen vuoden aikana lähisuhdeväkivaltaa oli kokenut naisista 5 prosenttia ja miehistä 3,9 prosenttia.
– Miesten elämänsä aikana kokema parisuhdeväkivalta oli myös melko yleistä väestökyselyn mukaan. Naiset olivat kokeneet enemmän etenkin fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa sekä vainoa, THL:n erikoistutkija Johanna Hietamäki kertoo tiedotteessa.
Väestötasolle korotettuna tutkimuksen luvut osoittavat, että vuosittain fyysistä parisuhdeväkivaltaa kokee 44 000 naista ja henkistä väkivaltaa 230 000 naista. Tutkimukseen sisältyneen viiden vuoden aikana fyysistä väkivaltaa on kokenut 146 000 naista ja henkistä väkivaltaa 841 000 naista.
Moniammatillista yhteistyötä lakisääteisesti
Tutkijat suosittavat, että kuntien ja hyvinvointialueiden tehtävistä omissa organisaatioissaan säädettäisiin lailla, samoin poikkihallinnollisesti tehtävästä moniammatillisesta yhteistyöstä lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisemiseksi ja toimivien palveluketjujen järjestämiseksi.
Kunnat ja hyvinvointialueet vastaavat hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisestä sekä lähisuhdeväkivallan suunnitelmallisesta ehkäisemisestä. Kuntien tehtäviin kuuluu hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä väkivallan torjunta omalla toimialallaan.
Tutkijoiden mukaan väkivaltatyölle on annettu suosituksia mm. vuonna 2008.
– Toisaalta vuonna 2019 todettiin, että suosituksista huolimatta väkivaltatyön yhteinen koordinaatio puuttui vielä joka toisesta kunnasta eikä suositusten edellyttämiä toimintasuunnitelmia lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisemiseksi ja kitkemiseksi ole tehty läheskään kaikkialla.
– Puutteet väkivaltatyön koordinoinnissa ja esilletuomisessa näkyvät huolestuttavalla tavalla myös siinä, ettei edes kuntien toimihenkilöillä välttämättä ole tietoa alueellaan tehtävästä väkivaltatyöstä, tutkijat kirjoittavat.
Koordinaattori ja työryhmä lakisääteiseksi
Tutkijat suosittavat myös, että laissa tulee säätää, että alueen palveluissa ja toimipisteissä tulee olla väkivaltatyön asiantuntijaksi nimetty henkilö eli väkivaltatyön koordinaattori ja väkivaltatyötä koordinoiva moniammatillinen työryhmä.
Työryhmään voisi kuulua edustaja esimerkiksi neuvolasta, sosiaalitoimesta, koulusta, mielenterveyspalveluista, päihdepalveluista, poliisista ja työterveyshuollosta.
Lisäksi tutkijat suosittavat, että lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn ja puuttumisen järjestäminen kunnissa ja hyvinvointialueilla on varmistettava ottamalla käyttöön toimiviksi todettuja palvelukokonaisuuksia.
-Lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisy, puheeksi ottaminen ja kartoittaminen sekä riskiarviointi, turvasuunnitelmien tekeminen, ensivaiheen auttaminen ja palveluihin ohjaaminen tulee sisällyttää osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon perustyötä. Lisäksi nämä tulee huomioida kirjaamiskäytännöissä, suosituksessa todetaan
Lisäksi väkivaltatyön opetusta ja tietoutta lähisuhdeväkivaltailmiöstä tulee sisällyttää kaikkien sosiaali-, terveydenhuollon- ja oikeudellisten alojen peruskoulutuksiin, tutkijat suosittavat.
Tutkimuksessa tarkasteltiin naisten ja miesten kokeman lähisuhdeväkivallan aiheuttamia terveydenhuollon kustannuksia vuosina 2015–2020 sekä terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluiden käyttöä ja kustannuksia viimeiseksi kuluneen vuoden aikana.
Myös sosiaalipalveluille ja oikeuspalveluille lisäkustannuksia
Lähisuhdeväkivaltaa kokeneen terveydenhuoltopalveluiden lisäkustannus oli vuositasolla 1 024 euroa muuhun väestöön verrattuna. Muuhun väestöön verrattuna lisäkustannuksia kertyi myös joka vuosi kuuden vuoden seurannan ajan.
Sosiaalipalveluille parisuhdeväkivallasta aiheutui 60–90 prosentin ja oikeuspalveluille poliisi mukaan lukien 70 prosentin lisäkustannukset vuosittain verrattuna niihin, jotka eivät olleet kokeneet parisuhdeväkivaltaa. Lapsuudessa koettu väkivalta näkyi puolestaan 50 prosenttia korkeampina sosiaali- ja oikeuspalveluiden kustannuksina aikuisuudessa.
– On tärkeää muistaa, että väkivallan inhimillinen hinta on suuri. Se aiheuttaa muun muassa turvattomuutta, pelkoa, toimintakyvyn menetystä ja vaikeuksia luottaa toisin ihmisiin, toteaa Johanna Hietamäki.
Naisten kokeman fyysisen parisuhdeväkivallan aiheuttamat suorat vuosittaiset terveydenhuollon lisäkustannukset olivat 150 miljoonaa euroa verrattuna väestöön, jotka eivät olleet kokeneet parisuhteessa väkivaltaa.
-Tämä on todennäköisesti aliarvio terveydenhuollon kustannusten osalta. Tämän lisäksi uhrit näyttäisivät käyttävän terveys- ja sosiaalipalveluita kaksinkertaisesti ja oikeuspalveluita jopa nelinkertaisesti muuhun väestöön nähden, kertoo tutkijatohtori Heli Siltala Jyväskylän yliopistosta.
Rekisteritutkimus mahdollisti tarkan kustannusarvion laskemisen viiden vuoden ajalle.
-Väestötutkimuksen tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että myös elämänaikainen parisuhdeväkivalta sekä lapsuudessa tapahtunut lähisuhdeväkivalta näkyvät lisääntyneenä terveyspalveluiden käyttönä, tutkimusraportissa muistutetaan. Todellisuudessa lähisuhdeväkivallan terveyskustannukset eivät siis rajoitu vain viiden vuoden ajalle.
Kustannuslaskelma ei sisällä miesten tai alle 16-vuotiaiden kohtaaman lähisuhdeväkivallan kustannuksia, sillä niitä ei voitu tämän tutkimuksen aineistolla arvioida. Arvio sisältää vain julkiselle terveydenhuollolle aiheutuvat suorat hoitokustannukset.
Tutkimus valtioneuvoston verkkosivuilla
Aiheesta aiemmin:
