Digiyhdenvertaisuus ei toteudu Suomen kunnissa – "Pyörä joudutaan keksimään 311 kertaa uudelleen"
Arkistokuva: Pixabay
Suomalaiset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa digitaalisten julkisten palveluiden saatavuuden ja laadun suhteen.
Vuoden 2019 hallitusohjelman mukaan julkisten palveluiden on oltava kansalaisten ja yritysten saatavilla digitaalisesti vuoteen 2023 mennessä. Tavoite on joko kaukana tai lähellä, riippuen siitä, missä kunnassa ollaan. Toistaiseksi jo naapurikuntien välillä on suuria eroja siinä, millaisia digipalveluja asukkailla on mahdollisuus käyttää.
Parhaiten digitaaliset julkiset palvelut toimivat Helsingissä ja Espoossa, joissa taso on erinomainen. Kaikissa etelän suurissa kaupungeissa tilanne ei kuitenkaan ole yhtä hyvä. Jo Vantaalla ja Lahdessa kaupunkilaiset kärsivät paljon heikommista digipalveluista.
Kuntien digitaalisten julkisten palveluiden erot käyvät ilmi BearingPoint Finland Oy:n tänään 31. marraskuuta 2019 julkaisemasta selvityksestä. Yhteensä 42 yhteiskunnallisesti merkittävää organisaatiota kattava selvitys mittasi julkisten toimijoiden digitaalisia kanavia ja palveluita asiakkaan näkökulmasta.
Palveluiden erot näkyvät esimerkiksi sähköisessä asiakaspalvelussa, esteellisyyden huomioivissa aputoiminnoissa ja palveluita koskevan tiedon saatavuudessa.
– Digitaalisissa palveluissa eletään murroskautta, ja julkiset toimijat elävät vielä eri aikakausilla, sanoo Digital & Strategy -yksikön johtaja Antti Maunula BearingPoint Finland Oy:sta.
Digitaalisuuden kehittäminen vaatii yhteistyötä
Kuntaliiton tietoyhteiskunta-asioiden johtajan Tommi Karttaavin mukaan digitaalisten palveluiden laadun ja saatavuuden erot eri asuinalueilla eivät tule yllätyksenä. Suuri merkitys on kunnan koolla. Kun noin puolet suomalaisista asuu alle 20 000 asukkaan kunnassa, on selvää, ettei näillä aluilla ole samoja taloudellisia ja henkilöstöllisiä mahdollisuuksia digipalveluiden kehittämiseen kuin suurilla kaupungeilla.
Ratkaisu ongelmaan voisi löytyä yhteistyöstä.
– Kuntien digitalisaatiota pitäisi kehittää yhdessä. Kuntien tulisi tehdä asiassa yhteistyötä ja valtion ottaa nykyistä isompi rooli, Karttaavi sanoo.
Tällä hetkellä digitaalisia palveluita kehitetään kaikissa kunnissa erillään. ”Pyörä joudutaan keksimään 311 kertaa uudelleen”, niin kuin Karttaavi ilmaisee. Nykyiseen malliin ajavat sekä valtio että kunnat.
Vuoden 2019 aikana valtio on jakanut 30 miljoonaa euroa kuntien digitalisaation kehittämiseen. Ensi vuonna rahaa on tarkoitus jakaa vielä enemmän: 40 miljoonaa euroa. Rahoitus tulee kunnan peruspalvelujen valtionosuuksista ja se käytetään sekä kuntien yhteishankkeisiin että yksittäisten kuntien omiin projekteihin. Yhteistyötä kuntien välillä ei edellytetä, vaan se riippuu kuntien omasta aktiivisuudesta.
Karttaavin mielestä toimintamalli on väärä ja pelkkää rahan siirtelyä paikasta toiseen, sillä kukaan ei koordinoi kokonaisuutta.
– 40 miljoonaa on näissä ympyröissä iso raha. Oikein käytettynä, sillä saisi paljon aikaan. Kuntien digitaalisuutta tulisi kehittää hankkeilla, jotka auttaisivat koko kuntasektoria, eivätkä ainoastaan yksittäisiä kuntia.
Valtio ei kuitenkaan tunnu halukkaalta ottamaan vastuuta kuntien digitalisaation kokonaisuudesta, Karttaavi sanoo. Sen vuoksi myös Kuntaliitto on miettinyt rooliaan kuntien digikehityksen tukijana.
Tulevaisuuden kunnan digitalisointi -projektissa Kuntaliitto kokosi yhteen tunnistettuja kuntien digitaalisaatioon liittyviä haasteita vuosina 2018–2019. Projektin tullessa pian päätökseen, on liiton tarkoituksena käynnistää uusi, niin ikään kaksivuotinen kuntien digitalisaatiota tukeva projekti.
Välillä kuntien välistä kehitysyhteistyötä jarruttavat Karttaavin mukaan myös kunnat itse.
– Esimerkiksi älykaupunkien rakentaminen on nyt erittäin ajankohtainen aihe. Kaikki kunnat haluavat kuitenkin olla tämän kehityksen edelläkävijöitä, mikä ei edistä yhteistyötä.
Digitaalisia julkisia palveluita on yhdenmukaistettu perustamalla yhteinen palvelualusta Suomi.fi, jonka käyttöön kaikki kunnat ovat velvoitettuja. Taustalla on valtion jo vuonna 2016 vahvistama laki hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista.
Karttaavi kuitenkin muistuttaa, ettei tukipalveluista ole juuri hyötyä sellaisissa tilanteissa, joissa kunta ei pysty toteuttamaan digipalveluita ylipäänsä.
– Jotta digitaalisia palveluja voidaan kehittää, on pidettävä huolta, että Digi- ja väestötietovirastolla on riittävästi rahaa. Samalla on huolehdittava kuntien rahoituksesta, kun kuntien velvollisuudet digitaalisten palveluiden järjestäjinä kasvavat.
Myös toimialojen väliset erot suuria
Alueellisten erojen lisäksi digitaalisten julkisten palveluiden laatu ja saatavuus vaihtelevat toimialoittain. Julkisista toimijoista 69 prosenttia on nostanut digitaalisuuden strategioihinsa. Erot digitaalisten palvelujen käyttäjäkokemuksissa ovat kuitenkin eri toimialojen välillä suuret.
Parhaiten tänään julkaistussa selvityksessä pärjäsivät kaupungit ja valtion prosessiorganisaatiot. Parhaat digitaaliset palvelut oli Helsingin kaupungilla. Seuraavaksi tulivat järjestyksessä: Espoon kaupunki, Kela, HSL, Posti, Traficom, Verohallinto, Poliisi, Maahanmuuttovirasto ja Turun kaupunki. HSL on niistä ainoa kaupunkien ja valtion prosessiorganisaatioiden ulkopuolinen toimija.
Antti Maunula nostaa esiin Kelan ja Postin hyvän sijoituksen. Organisaatioiden viime vuosina saaman kielteisen julkisuuden jälkeen tulos voi yllättää.
– Kela ja Posti ansaitsevat kiitosta palveluidensa digitalisoinnista. Organisaatiot erottuvat edukseen muun muassa asiakkaan digitaalisen palvelukokemuksen sujuvuudella, asiakaspalvelun laajuudella ja tiedon saatavuudella, Maunula sanoo.
Digitaalisia menestyjiä ei sen sijaan löydy valtion tieto-organisaatioiden ja sairaanhoitopiirien joukosta. Julkisen sektorin puutteellisimmat digitaaliset palvelut näyttävät olevan juuri erikoissairaanhoidossa. Erikoissairaanhoidon digitaaliset palvelut jäävät Suomen keskimääräisestä tasosta esimerkiksi verkkosivujen käytettävyydessä ja palvelun valinnan opastuksessa.
Yksi syyllinen sairaanhoitopiirien digipalveluiden ongelmiin on poliittinen. Sote-ratkaisun vitkuttelu on jarruttanut kaikkia sektorin uudistuksia.
Viimeisen hallituskauden aikana sairaanhoitopiirit lykkäsivät digipalveluiden kehittämistä, koska ne odottivat sote-uudistusta. Jos tällä hallituskaudella käy samoin, on kyse jo kahdeksan vuoden paikoillaan olosta. Digitaalisessa maailmassa se on pieni ikuisuus.
Kuntapalveluiden digitalisoinnissa on merkittävä säästöpotentiaali Suomen 311kunnille. Tämä todettiin jo vuonna 2017 valtiovarainministeriön digikuntakokeilussa toteutetussa selvityksessä. Sen tavoitteena oli löytää maanlaajuisesti kunnissa toteutuskelpoisia keinoja. Niiden avulla kunnat voisivat säästää useita prosentteja menoistaan.
https://suomidigi.fi/digikompassi/
Tuolta löytyy jokaiseen Suomen kuntaan toimitettu peli, jota voisi kunnissa hyödyntää digitalisoitavien kohteiden tunnistamisessa ja priorisoinnissa.
Siinä olen samaa mieltä, että tuntuu tuhlaukselta jokaisen kunnan kehittää samaa palvelua digitaaliseksi. Toivoisi, että tätä tehtäisi yhteistyössä, jolloin säästyisi euroja ja aikaa.
Eikö Kuntaliittoa kiinnosta tehdä tästä liiketoimintaa?