Tie- ja rataverkon kunnostus saa lisärahaa
–Liikenneviraston viesti on ollut jo pitkään, että kunnossapitoa pitää lisätä liikennöitävyyden varmistamiseksi. Suuri osa haasteista liittyy siihen, että rata- ja tieverkon perustukset ovat aika vanhoja, sanoo Liikenneviraston investointien ylijohtaja Kari Ruohonen.
Ylijohtaja kiittää, että painotukset ovat menossa oikeaan suuntaan. Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) tosin moitti viikonloppuna, että väylien lisäkunnostukseen ja -korjaamiseen olisi pitänyt havahtua vuosikymmen sitten.
On väitetty, että vähemmän liikennöidyt tie- ja rataosuudet ovat jo rapistumassa kuntoon, jossa matkanteko on kaikkea muuta kuin nautinto.
–En näkisi korjaussumaa edessä. Teiden päällysteiden uusiminen kylläkin saisi olla vähän nopeampaa kuin pystytään tekemään, Ruohonen arvioi.
Teiden asfalttipäällyste on syytä uusia 5–7 vuoden välein. Rautatien uusimisikä puolestaan on noin 40 vuotta.
Ei halparakentamista
Pikkuväylien oletetun rapakunnon lisäksi Ruohonen ampuu alas toisenkin oletuksen. Huhun mukaan Suomessa olisi päätetty vuosituhannen vaihteessa alkaa rakentaa radat ja tiet halvemmin, koska ilmastonmuutoksen arvioitiin lopettavan kovat talvet.
–Tuollaista standardin muutosta ei missään nimessä ole tehty. Kyllä meillä osataan rakentaa. Esimerkiksi Lahden oikoradalla ei ole mitään ongelmia, vaikka se on ensimmäinen rakennettu uusi rata 30 vuoteen.
Oikoradalla päällysrakenteet ovat ylijohtajan mukaan 220–240 senttiä paksut.
–Jos tutkitaan vanhoja ratojamme, vastaava paksuus on monin paikoin vain metri. Juuri tällaisten ongelmien hoito vaatii lisärahaa sekä tie- että ratapuolella. Kun pohjustukset ikääntyvät, vikoja alkaa ilmetä huonoissa olosuhteissa.
Siinä, missä ratojen rakennustapa on pysynyt jotakuinkin entisellään, tapahtuu tiepuolella enemmän muutoksia.
–Ne liittyvät lähinnä asfaltin jatkuvaan kehittämiseen. Päällysteen seoksissa voi painottua kestävyyden ohella esimerkiksi rengasmelun minimointi tai taloudellisuus.
Mikä on riittävä taso?
Jos väylän kunnossapito ontuu, ovat teiden kelirikko ja ratojen routavauriot vaanimassa keväällä. Ruohonen korostaa, että rataverkko on tässä selvästi haavoittuvaisempi.
–Radoilla rajoitukset ja talvinopeudet sekoittavat koko maan junaliikenteen, vaikka vika olisi toisessa päässä maata. Radat ovat tehdasmainen toiminto, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Maanteillä pulmat sitä vastoin ovat yleensä paikallisia: joko kuljettaja onnistuu väistämään sen kuopan tai sitten tärskähtää pahasti.
Ottaapa ylijohtaja kantaa vielä kolmanteenkin väittämään. Sen mukaan Ruotsissa on viime vuosina selvitty meitä pienemmillä routa- ja kelirikkovaurioilla.
–Tuo voi pitää paikkansa. Siellä on pistetty enemmän rahaa liikenteen puitteisiin. Oleellista tässä on kysyä, mikä on riittävä taso.
(KL / STT / Pertti Mattila)
