Minna Piiraisen kolumni: Digirohkeus on tulevaisuuden digitaito

Yhteiskunta digitalisoituu kovaa vauhtia, ja se rakentuu olettamukselle, että me kaikki osaamme hoitaa asiamme digitaalisesti. Tarvittaessa vaikkapa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat voi hoitaa kasvokkain asioimalla, mutta asettaako digitaitojen puute meidät eriarvoiseen asemaan? Onko meillä riittävästi tilaa olla epävarmoja ja osaamattomia digitaalisessa maailmassa?

Yksi tulevaisuuden tärkeistä taidoista on digirohkeus. Digirohkeus tarkoittaa uskallusta kokeilla ja ottaa käyttöön uusia tai päivittyneitä digitaalisia laitteita ja palveluita tai kehittyä niiden käytössä. Pohjimmiltaan kyse on uskalluksesta kohdata digitalisoituva arki ja työelämä.

Kukaan ei ole vain joko digirohkea tai digipelokas. Digirohkeus on ympäristön, laitteiden ja ihmisen summa. Digirohkeudessa ei ole kyse siitä, ettei epävarmuutta, pelkoja tai huolia olisi, vaan siitä, että ne kyetään lopulta voittamaan. Näin kokeilemiselle ja oppimiselle tarjoutuu tilaisuus.

          *          *          *

Digiosaamisesta ja digituen tarpeesta tarvitaan aiempaa kokonaisvaltaisempaa tietoa. Tähän tarpeeseen vastaa Digi- ja väestötietoviraston joulukuussa ensimmäistä kertaa julkaistu Digitaitoraportti.

Suomalaisten digiosaaminen on raportin mukaan Euroopan huippua. Vähintään digitaaliset perustaidot on 79 prosentilla suomalaisista. Täysin itsenäisiä digin käyttäjiä on kuitenkin vain 59 prosenttia.

Valtaosa suomalaisista uskoo, että omat digitaidot riittävät myös viiden vuoden päästä. 85 prosenttia uskoo pysyvänsä viiden vuoden päästäkin vähintään melko hyvin digitaalisen kehityksen kelkassa. Itsevarmimpia ovat 25–44-vuotiaat. Heistä lähes kaikki uskovat taitojensa riittävän.

Yli puolet suomalaisista on täysin itsenäisiä digikäyttäjiä, jotka kykenevät myös ongelmien ratkaisuun ja muiden neuvomiseen. Samalla yli kolmannes tarvitsee säännöllisesti apua digilaitteiden käytössä. Jopa 18 prosentilla suomalaisista on matalat tai sitäkin heikommat digitaidot.

Raportin mukaan digilaitteiden tuomat hyödyt motivoivat kehittämään omia digitaitoja. Uusia digitaalisia välineitä opetellaan käyttämään ja käytetään silloin, kun ne helpottavat arkea. Tietty joukko ihmisiä (37 prosenttia) on lähtökohtaisesti kiinnostunut digi-ilmiöistä ja niiden opettelusta, mutta valtaosa (53 prosenttia) suomalaisista motivoituu uusien digitaitojen opetteluun niiden tuomien hyötyjen vuoksi. Hyötyjen ajatteleminen motivoi aivan erityisesti niitä, jotka tarvitsevat tukea uusien digitaitojen opetteluun.

          *          *          *

Koska teknologia muuttuu jatkuvasti, myös taitoja täytyy jatkuvasti kehittää. Lisäksi tarvitaan kykyä omaksua uutta ja soveltaa jo oppimaansa uusissa tilanteissa. Rohkeus opetella uusia taitoja ja ottaa käyttöön uusia palveluita onkin välttämätön edellytys sille, että digitaidot säilyvät. 

Myös työelämässä digitaitovaatimukset muuttuvat nopeasti. Työelämän digitaidot opitaan yleensä työssä. Vaikka ihminen olisi vapaa-ajallaan hyvinkin digiosaava, voi työelämään siirtyminen olla vaikeaa, jos ei ole oppinut käyttämään työelämässä vaadittuja perusohjelmistoja. 

 Kun ihmisten halutaan oppivan uusia digitaitoja, on luotava ympäristö, joka aidosti kannustaa uuden oppimiseen. Jos kokeilu ja epäonnistuminen on sallittua, se kannattaa tuoda avoimesti ja kannustavasti esiin. Jos taas epäonnistumisen riskiä ei voi ottaa, on järjestettävä olosuhteet opiskelulle siten, että pelko epäonnistumisesta ei estä oppimista.

On myös muistettava, että kaikki eivät kykene käyttämään digilaitteita. Syynä voi olla esimerkiksi joku sairaus tai vamma. Heille on oltava tarjolla vaihtoehtoisia palveluita tai luotettavaa digiapua.

Minna Piirainen

Kirjoittaja on digituen johtava asiantuntija Digi- ja väestötietovirastossa.

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 1/2023.

Kuva: Digi- ja väestövirasto