EU-puheenvuoro: Parlamenttivaalit ohjaavat seuraavan komission politiikkaa, mutta kuka määrää komissiossa?

Kesäkuussa järjestettävissä europarlamenttivaaleissa valitaan mepit seuraavalle viisivuotiskaudelle 2024–2029. Vaalien tuloksesta riippuen, joko Euroopan kansanpuolueen (EPP), sosialistien (S&D) ja liberaalidemokraattien (Renew) muodostaman enemmistökoalition tai laitaoikeiston (ECR ja ID -ryhmät) ja sitä myötä syntyvän todennäköisen keskustaoikeistovetoisen parlamentin poliittinen agenda ratkaisee kuntien kannalta keskeisten politiikkalohkojen tulevaisuuden.

Vaalien alla esiin noussut sosiaalidemokraattien vastahakoisuus yhteistyölle EPP:n kanssa tosin horjuttaa ennakkoasetelmia. Nykyisen enemmistökoalition yhteistyö on sujunut viime vuosina hyvin, mutta S&D-ryhmän johtaja Iratxe García Pérez ilmoitti toukokuussa, ettei yhteistyötä EPP:n kanssa ole mahdollista jatkaa EPP:n ollessa avoin yhteistyölle äärioikeiston kanssa.

Mikäli nykyinen enemmistökoalitio Pérezin ilmoituksesta huolimatta jatkaisi, on todennäköisempää, että etenkin vihreistä ja vasemmistosta nouseva poliittinen paine voisi nostaa komission agendalle myös ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. Jos taas laitaoikeisto saa rivinsä yhteen ja merkittäviä voittoja jäsenmaissa, on todennäköistä, että EPP suurimpana ryhmänä nojaa oikealle ja keskittyy vähemmän päättyvällä kaudella paljonkin parjattuun ilmastopolitiikkaan ja vihreään siirtymään.

Tulevien vaalien tulosennusteissa on ennakoitu äärioikeiston vaalimenestystä, mutta ennusteiden realisoituminen todelliseen äänestyskäyttäytymiseen ei ole kiveen hakattu. Kaksissa edellisissä EU-vaaleissa vuosina 2014 ja 2019 povattiin suurta äärioikeiston voittokulkua, mutta sitä ei tapahtunut kummallakaan kerralla. On kuitenkin melko varmaa, että sekä vihreät että liberaalit tulevat menettämään paikkoja tällä kertaa, ja esimerkiksi Italian pääministerin Giorgia Melonin johtaman Euroopan konservatiivien ja reformisten puoluetta edustavan Italian veljien (Fratelli d’Italia) nousu suurempaan rooliin parlamentissa on selvää edesmenneen Berlusconin puolueen Forza Italian menettäessä paikkojaan.

Vallan tasapainon ja enemmistökoalition muodostamisen näkökulmasta tärkeää on, mikä poliittisista ryhmistä on kolmanneksi suurin EPP:n ja S&D:n jälkeen. Vaihtoehdot ovat usein kuninkaantekijäksi luonnehdittu Renew, ECR tai jopa äärioikeistalaisin ja venäjämielisin Identiteetti ja demokratia -puolue (ID) johon mm. Puolassa vaalit hävinnyt naisten, median ja oikeuslaitoksen oikeuksia sortanut Laki ja Oikeus -puolue (PIS) kuuluu. Vuonna 2019 ECR-ryhmästä ID-ryhmään siirtyneet Suomen Perussuomalaiset siirtyivät viime vuonna takaisin ECR-ryhmään liiallisen venäjämielisyyden korostuessa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Sekä äärivasemmalta että äärioikealta löytyy venäjämielisyyttä, mikä on näkynyt parlamentissa lähes aina.

Mitä voimme odottaa, jos Von der Leyen jatkaa komission puheenjohtajana?

Parlamenttivaalien tulos otetaan huomioon Euroopan komission puheenjohtajan valinnassa. Euroopan komission nykyisen puheenjohtajan, jatkokautta tavoittelevan Ursula Von der Leyenin (EPP, Saksa) tilannetta hankaloittaa hieman tilanne EPP:n sisällä kytevä ja muiden poliittisten ryhmien esille nostama yleinen luottamuspula päättyvälle kaudelle ei vaaleilla valittuna johtajana. Tämä nähtiin eurooppalaista demokratiaa murentavana tekona, mutta myös vastoin sovittua kärkiehdokasmenettelyä. Lisäksi istuvaa puheenjohtajaa on kritisoitu Gazan sodan ajan Israelin puolustajana, mistä häneltä tivattiin myös ensimmäisessä EU-tason kärkiehdokkaiden vaaliväittelyssä Maastrichtissa huhtikuun lopulla.

EU-maiden johtajien näkökulmasta Von der Leyen olisi helppo ja melko lailla ennakoitava vaihtoehto ilman suurempia keskusteluita EU:n yhtenäisyydestä. Mikäli puheenjohtajaa lähdettäisiin vaihtamaan, voisi edessä olla pitkä ja kivinen tie, joka voisi koitua julkisuudessa myös koko EU:n uskottavuuden haitaksi, koska niin komission kuin parlamentinkin työn aloitus viivästyisi. Ennakoidaan, että yhteisymmärrystä ei ole helppo muodostaa kahdeksan jo hyvin heterogeenisen poliittisen ryhmän kesken. Ei ole myöskään varmuutta siitä, miten aito kansalaislähtöinen demokratia toteutuisi tälläkään kertaa.

Mikäli Ursula von der Leyen jatkaa puheenjohtajana, on komission strategiselta viisivuotiskauden kattavalta ohjelmalta lupa odottaa ainakin puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä sisämarkkinoita ja kilpailukykyä koskevia toimia sekä sääntelyä. Teemoja on korostettu Brysselissä koko kevään ja taustoitukseksi on tilattu entisten valtionpäämiesten raportteja.

Italian entinen pääministeri Enrico Letta avasi sarjan huhtikuussa raportoimalla EU:n sisämarkkinoiden heikkouksista ja vaikutuksista EU-maiden kilpailukykyyn erityisesti hajanaisilla pääomamarkkinoilla. Seuraavana voimme odottaa niin ikään Lettan maanmiehen, entisen Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja entisen pääministerin Mario Draghin raporttia kilpailukyvystä. Draghia on povattu myös Von der Leyenin jonkin tasoiseksi haastajaksi, mutta ennen kaikkea seuraavaksi Eurooppa-neuvoston päämieheksi. Kolmantena tilauksena Von der Leyenilta Suomen entinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö laatii parhaillaan raporttia turvallisuus- ja puolustusteemasta EU:ssa. Työtä tehdään myös komission ja Suomen ulkoministeriön kanssa. Raportin on määrä tulla ulos lokakuussa. Suomen hallitus on ajanut vahvasti pääministeri Orpon johdolla niin sanottua kokonaisturvallisuuden teemaa seuraavan komission agendalle, mikä on tuntunut uppoavan Suomen itärajallakin hiljattain vierailleelle Ursula von der Leyenille hyvin.

Katse tulevaan

Mikäli Von der Leyen jatkaa komission puheenjohtajana, jää nähtäväksi syntyykö aiotulle strategiselle agendalle vastavoimia parlamentissa. Vihreiden määrän vähentyessä heidän yhteistyökykynsä mitataan takuuvarmasti. Sosialistien (S&D) ja liberaalidemokraattien (Renew) ääni tulee olemaan keskeinen ilmasto- ja ympäristötyön jatkamiselle. Lisäksi herää kysymys siitä, mitä Euroopan teollisuuden, kaupan ja julkisen sektorin edustajat ajattelevat mahdollisesta poukkoilevasta ilmastopolitiikasta. Komission on määrä esittää nyt jo tiedonannon muodossa esitettyjen 2040-ilmastotavoitteiden tueksi lainsäädäntöä vuonna 2026. Tavoite edellyttäisi EU:n hiilidioksidipäästöjen vähentämistä 90 % vuoden 1990 tasosta matkalla kohti hiilineutraalia unionia vuoteen 2050 mennessä.

Nykyisen asetelman valossa on luvattu, että tulevalla kaudella keskitytään tällä kaudella valmistellun vihreän ja digitaalisenkin siirtymän lainsäädännön toimeenpanoon jäsenmaissa. Tulevaisuus näyttää, miten ilmasto- ja ympäristötyötä jatketaan seuraavan kauden poliittisessa keskustelussa ja mitä komission ennakoima toimeenpanoon keskittyminen käytännössä tarkoittaa. Totuushan on, että toimeenpano tapahtuu mitä suurimmassa määrin alue- ja paikallistasolla. Suomessa vastuuta kantavat erityisesti kunnat esimerkiksi maankäyttöön, kaavoitukseen ja luvituksiin liittyvissä investointi- ja ympäristökysymyksissä.  

Kuntien ja jokaisen meidän, kuntalaisten, kannalta keskeisten politiikkalohkojen tulevaisuuden määrittelyssä parlamenttivaalit ovat siis merkittävässä roolissa. EU-vaalit ovat kuntavaalit, sillä kunnissa kohdataan ensimmäisenä globaalit ilmiöt ja haasteet.

Ilari Havukainen
Kuntaliiton Brysselin toimiston johtaja

Hanna Muroma
Vihreän siirtymän erityisasiantuntija