Brexit on jokaiselle oma kuplansa
Kuvat: Ville Miettinen
Kalaruokakauppias William Smith pitää brexitistä kehkeytynyttä venkoilua "melkoisena sotkuna". Hänen kotikaupungissaan South Shieldsissä enemmistö äänesti EU:sta irtautumisen puolesta, mutta Smith kannatti EU:ssa pysymistä.
BERWICK-UPON-TWEED – Taksia kuljettavan Garyn ilme muuttuu huvittuneesta vaivaantuneeksi ja taas huvittuneeksi, kun puhe kääntyy brexitiin, Ison-Britannian suunniteltuun irtautumiseen Euroopan unionista.
Gary katselee mietteliäänä tietä, joka vie Englannin pohjoisimmasta kaupungista Berwick-upon-Tweedistä pohjoiseen ja jonka varrella muutaman kilometrin päässä on Englannin ja Skotlannin raja.
Tweedjoki, jonka suulla Berwick sijaitsee, on historiallinen Englannin ja Skotlannin rajajoki, ja kaupunki on nähnyt historian saatossa paljon ja kokenut myös kovia.
Nyt se on perienglantilaisen pikkukaupungin oloinen.
Keskustan pääkadun varrella on valoisia ja tilavia teehuoneita, talot ovat siistejä ja vanhoja, herrasmiehillä on kävelykepit kädessä ja tweedhatut päässä. Hattu onkin tarpeen, sillä loppusyksyn sää on hyinen Pohjanmereltä käyvän tuulen vuoksi.
Gary sanoo olleensa ”big leaver”, vankasti brexitin kannalla, kun EU-jäsenyydestä järjestettiin kansanäänestys. Viimeisen puolen vuoden aikana hän on muuttanut mielipidettään.
– Mitä Suomessa ajatellaan tästä kaikesta? Gary haluaa monen muun britin tavoin tietää, miltä brittipoliitikkojen tehoton vääntö brexitin ympärillä näyttää ulospäin.
Berwick-upon-Tweedissä on noin 12 000 asukasta. Kaupungissa äänestettiin selvästi brexitin puolesta (prosenttijakauma 55-45).
Lähellä Berwick-upon-Tweediä oleva raja Englannin ja Skotlannin välillä oli myös selkeä raja tuolloisessa asenteessa EU-jäsenyteen. Reilun puolen tunnin junamatkan päässä, Edinburghissa, 74 prosenttia äänestäjistä halusi jäädä EU:hun.
Samaa mieltä berwickiläisten kanssa oli näillä koillisen Englannin kulmilla valtaosa ihmisistä kaikissa vaalipiireissä Newcastlen kaupunkia lukuun ottamatta. Vaikka EU on antanut rahaa juuri näille Englannin köyhille seuduille työllisyyden edistämiseen ja infran kehittämiseen, hallitseva mielipide oli EU:n vastainen.
Taksikuski Garyn tavoin hämmentyneitä on paljon.
Berwickistä noin sata kilometriä etelään, Tynejoen suulla South Shieldsin kaupungissa, William Smith paistaa kalaa ja perunoita lähes tauotta. On lounasaika ja ovi käy, kun sisään astuu lapsia, aikuisia, nuoria, vanhuksia. Pienen ravintolan seinällä on lista lukemattomista erilaisista kalaruoista, erilaisina versioina. Kaikki tarjoillaan vastapaistettuna ja Smith hoitaa ravintolaa yksin, siksi jonoa ehtii kertyä.
Smiths Chippy -ravintola on toiminut merenrantaan vievällä Ocean Roadilla vuodesta 1984. William otti liikkeen hoidon vastuulleen muutama vuosi sitten, kun isä, William senior, jäi eläkkeelle.
South Tynesiden vaalipiiri, jossa South Shields sijaitsee, äänesti EU:sta lähtemisen puolesta selvin numeroin. Parlamenttivaalissa työväenpuolueella on voittanut South Shieldsissä 1930-luvulta lähtien joka kerta.
EU-kansanäänestyksessä brexitin kannattajia oli äänensä antaneista 62 prosenttia. William Smith äänesti kuitenkin EU:ssa pysymisen puolesta.
-En ole koskaan tiennyt mistään muusta, joten miksi muuttaa mitään, hän perustelee.
Tulosta ja brexitin toteuttamisen yrityksiä Smith pitää pahemman luokan sotkuna. Seurauksista ei hänelläkään, tietenkään, ole tietoa, ei edes valistunutta arvausta.
– Suuri osa kalasta, jota ostan, on tuontitavaraa ja hinnat ovat jo korkeat. On mahdollista, että joudun maksamaan kalasta enemmän, mikä tietysti entisestään nipistää omasta liiketoiminnasta.
-Työnteko voi vielä kannattaa, mutta sitä ei tiedä, kuinka hyvin.
Tynejoen pohjoispuolella, South Shieldsin vastarannalla North Shieldsissä, eläkkeellä oleva kalastaja Alan Wilson katselee kaupungin kalasataman hyörinää, joka on alkuiltapäivästä jo hiljenemään päin.
Wilson ei malta odottaa brexitin toteutumista.
– Koko sotku on yhtä paskaa. Brexitin pitäisi tapahtua heti ja meidän pitäisi päästä eteenpäin.
Wilson sanoo ettei ole pettynyt, vaikka lähtö EU:sta jälleen siirtyi, ensin maaliskuulta lokakuulle ja sitten vielä eteenpäin ensi vuodelle.
-Vaalit tulevat, ja saamme homman hoidettua ennen joulua.
Brexit tarvitaan, että Euroopasta ei päästä komentelemaan, Wilson sanoo.
-Ne komentavat kaikessa. Et voi tehdä tätä, et saa kalastaa tuolla, et voi tehdä mitään – EU:n takia.
Erityisesti häntä ärsyttää saksalaisten komentelu.
-Nyt ne käskevät joka asiassa, myös kalastamisesta. Nyt hoidamme kalastuksen itse, ilman että Euroopan komissio kertoo, kuinka pitää tehdä.
Wilson uskoo, että brexit tekee koko alueelle ja kalataloudelle hyvää.
-Siitä tulee mahtavaa.
Kalatalous on yksi brexitin ympärillä käydyn keskustelun kiintopisteistä, vaikka kalastuksen osuus Britannian taloudesta on pieni. Kuten lähes kaikissa muissakin brexitkiistoissa, käsitys EU:sta lähdön vaikutuksista kalastukseen on epäselvä ja mielipiteet polarisoituneita.
Aiemmin syksyllä Kuntalehden haastattelemat Euroopan alueiden komitean edustajat Newcastlesta ja sen naapurista olivat tyystin vastakkaista mieltä
– Kalateollisuutemme kukoisti, kunnes liityimme EU:hun. Se on murskattu EU-politiikalla, totaalisen murskattu. Nykyään se on enemmänkin museo kuin kukoistava elinkeino, arvioi North Tynesiden valtuutettu Judith Wallace.
Judith Wallacen ja Alan Wilsonin tavoin ajattelevia on paljon. Heitä on esimerkiksi Sunderlandissa, perinteisessä teollisuuskaupungissa, joka on kokenut mm. kaivosteollisuuden hiipumisen kivuliaana. Jopa kaupungin jalkapalloseuran Sunderland AFC:n stadion on nimetty Stadium of Lightiksi; stadionin nimen ’valo’ viittaa kaivostyöläisten käyttämään lamppuun. Stadion sijaitsee paikalla, jossa toimi joulukuussa 1993 suljettu maakunnan suurin hiilikaivos Monkwearmouth Colliery.
Sunderlandista tuli eräänlainen brexitin vertauskuva kansanäänestyksen ratkettua. Ensimmäisenä suurista kaupungeista julkistettiin Sunderlandin tulos, ylivoimainen voitto EU:sta lähtöä äänestäneille. Kuvat Sunderlandin kaduilla tulosta juhlineista alkoivat levitä ympäri maailmaa heti aamuyöllä 24. kesäkuuta 2016.
Sunderlandin tuloksen selvittyä punnan kurssi laski, ja Sunderlandia kutsuttiin ”kaupungiksi joka romahdutti punnan”. Samalla Sunderlandista tuli suosittu kohde, kun haettiin selitystä sille, miksi kansanäänestyksessä kävi, niin kuin kävi.
Leave-kampanjan menestys työväenpuolueen sydänmaalla oli paljon suurempi kuin mikään ennuste osoitti, muistuttavat Bristolin yliopiston tutkijat Harry Bromley-Davenport, Julie MacLeavy ja David Manley Politics and Space -lehden artikkelissaan Brexit in Sunderland: The production of difference and division in the UK referendum on European Union membership.
Tutkijat haastattelivat marraskuussa 2016 kymmeniä 50-85-vuotiaita sunderlandilaisia työväenluokkaisia miehiä. Heistä yksi oli äänestänyt EU:ssa pysymisen puolesta, kaksi ei kertonut kantaansa ja 32 äänesti lähtemisen puolesta.
Haastateltujen joukossa oli myös kalastajia, joista yhden mielestä englantilaiset kalastajat eivät voi kalastaa omalla rannikollaan miten haluavat, mutta espanjalaiset voivat tulla Englannin rannikolle kalastamaan mielin määrin.
-He vain antavat meille lain, tönivät ja tuuppivat, kuvailee toinen haastateltu kalastaja – hieman Alan Wilsonin tapaan.
Ylipäätään sunderlandilaisten haastatteluissa korostuivat talouden taantuman, marginalisaation ja epäluottamuksen kokemukset.
Sunderland ympäristöineen on hyötynyt mm. EU:n aluekehitysrahoista, joita on ohjattu tullittoman vientiteollisuuden kehittämiseen. Nissanin autotehdas Sunderlandissa on työllistänyt 7 000 ihmistä suoraan ja 52 000 ihmistä alihankkijaketjujen kautta.
Kokemusta siitä, että teollisuuden murroksesta olisi selvitty, ei kuitenkaan ole syntynyt.
-Tutkimuksessamme kävi selväksi, että kaupungin siirtyminen hiilikaivostoiminnasta ja laivanrakennuksesta vientiteollisuuteen on ollut kaukana sujuvasta sivuun joutuneille työläisille, tutkijat kirjoittavat.
-Liiketoiminta, johon aluekehitysrahaa erityisesti suunnattiin, ei kohdistunut vain Sunderlandiin, jonka työttömyys jatkuu yhtiöiden rekrytoidessa työvoimaa ympäri Koillis-Englantia.
Haastatellut haikailivat ”vanhojen hyvien aikojen” pariin ja myös turhautumisen juuret ulottuivat kauas, aina Euroopan merkitystä korostaneeseen pääministeri Margaret Thatcheriin asti. Erään haastatellun entisen hitsaajan mukaan Thatcher ”tappoi kaiken tässä kaupungissa”.
Newcastlen kauunginhallituksessa istuvan, työväenpuoluetta edustavan, Clare Penny-Evansin suhde Eurooppaan on erityinen siksi, että hän on matkustanut Pohjanmeren yli Manner-Eurooppaan ja takaisin lapsesta asti.
– Isoäitini oli hollantilainen, hän tuli sodan jälkeen Englantiin. Seilasin usein Hollantiin isotätiäni ja setiäni ja sekkujani tapaamaan. Tunnen itseni hyvin eurooppalaiseksi, Penny Evans sanoo.
Penny-Evans vastaa kaupunginhallituksessa ilmastoasioista ja pitää EU:ta tärkeänä monen muun asian lisäksi siksi, että se tarjoaa yhteistyön voiman ilmastotavoitteden asettamiseen ja niihin pyrkimiseen.
– Paikallistasolla voi saada ihmiset ymmärtämään toimien vaikutuksen. Ilmastonmuutosta vastaan on kuitenkin taisteltava yhteistyössä. Jos haluaa antaa painetta Yhdysvalloille, puhua johtajille, on toimittava yhdessä. Siinä mielessä on surullista, että emme ehkä ole osa EU:ta ja voi vaikuttaa sitä kautta.
Penny-Evansia arveluttaa, torstain vaalien seuraukset.
-Voi olla, että mikään puolue ei saa ehdotonta enemmistöä parlamenttiin. Ratkaiseeko se brexitin? Tuoko se Boris Johnsonin haluaman tuloksen? Ihannetilanteessa työväenpuolue voittaisi ja Jeremy Corbynin hallitus neuvottelisi uuden sopimuksen ja antaisi ihmisten päättää [uudessa kansanäänestyksessä].
-Tapahtuu mitä tapahtuu. Se ei taida olla meidän käsissämme, sanoo Allan Sterling.
Hän ulkoiluttaa vaimonsa Victorian kanssa perheen koiraa Mollya Berwick-upon-Tweedin pitkällä laiturilla. Ennen kuin laituri rakennettiin aallonmurtajaksi parisataa vuotta sitten, Pohjanmereltä tuleva aallokko teki tuon tuosta tuhojaan Tweedjoen suulla Berwickissä.
Allanin vaimo Victoria arvelee, että lähtö EU:sta olisi hyväksi.
– Great Britain, vai mitä, hän perustele ja viittaa ajatukseen Ison-Britannian itsenäisyyden ja omavaltaisuuden lisääntymisestä.
– Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Tuonti ja vienti kärsivät. Uskon, että seuraa lama, sanoo rakennusalalla työskentelevä Allan Sterling.
Tapahtuu, mitä tapahtuu, hän toistaa. Ja sanoo toivovansa ainoastaan sitä, että brexit ei aiheuttaisi lapsille hankaluuksia.
– Jokainen ajattelee sitä [brexitiä] omasta kuplastaan.
Taksikuski Garyn kuplassa asennoituminen brexitiin on muuttunut kuluvan vuoden aikana ja erityisesti sen jälkeen, kun lähtö EU:sta lykkääntyi ensimmäisen kerran eikä toteutunutkaan maaliskuussa, kuten alun perin piti.
– Sen olisi pitänyt tapahtua jo. Äänestin EU:sta lähtemisen puolesta, mutta nyt toivon, että brexit ei toteudu. Kolmen vuoden sekoilun jälkeen en ole varma, onko lähteminen järkevää.
– En usko, että lähdemme.
LUE MYÖS: