Itsekritiikki jarruttaa naisten innokkuutta hakea kunnan johtoon

Naisten tulisi uskoa kykyihinsä nykyistä vahvemmin harkitessaan hakemista kunnanjohtajaksi, arvioivat useat asiantuntijat.

Naiset ovat edelleen selvänä vähemmistönä kunnanjohtajaksi pyrkijöiden joukossa. Kaikista kunnanjohtajista vajaa neljännes on naisia. Kaupunginjohtajissa naisten osuus on huomattavan pieni, vuonna 2014 se oli 8 %.

– Kun naisia on vähän kuntajohtajina, valintaprosessiin ja tehtävään liittyvä julkinen kriittisyys ehkä lannistaa naisia enemmän, arvioi Kaarina Daavittila, joka on toiminut kunnanjohtajana yhteensä lähes 15 vuotta.

Samoilla linjoilla on Suomen kuntajohtajat ry:n hallituksen puheenjohtaja, Lempäälän kunnanjohtaja Heidi Rämö, joka arvioi naisten asettavan riman korkealle omalla kohdallaan.

– Vaadimme itseltämme osaamista ja tietotaitoa paljon, ennen kuin hakeudumme johtotehtäviin. Osittain se johtuu myös siitä, ettei kannustavia esimerkkejä myöskään ole, Rämö sanoo.

Rämö ei tiedä yhteenkään isoon kaupunkiin valitun naista johtajaksi niin, ettei hän olisi aiemmin toiminut kunnanjohtajana.

– Miehiä on kyllä näin valittu suoraan johtotehtäviin. Naiset myös edellyttävät itseltään kunnanjohtajakokemusta ennen kuin hakeutuvat kaupunginjohtajaksi, Rämö arvioi.

Rämö kuitenkin muistuttaa, että naisten osuus kunnanjohtajaksi hakijoista on noin 30 %, kun aiemmin on ollut noin 20 %.

 

Naiset blokkaavat itse itsensä

 

Missä ovat korkeasti koulutetut naiset, kun korkeita virkoja haetaan? kysyi Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Raaassina, kok., torstaina Kuntatalolla Kuntien naisvaikuttajafoorumissa.

Hän pitää Daavittilan ja Rämön tavoin naisten itsekriittisyyttä merkittävänä esteenä korkeisiin virkoihin hakemiseen.

Nykyään neuvonantajana toimiva Daavittila arvioi toissa keväänä Kuntarahoituksen blogissa, että naiset eivät ponnistele riittävästi rikkoakseen miesvaltaa suojaavan lasikaton.

Turha on naisten itkeä tasa-arvon perään ja päivitellä lasikaton rikkomisen vaikeutta, jos ei ole pyrkyä ykköspaikoille, Daavittila kirjoitti. Samaa mieltä hän on edelleen.

– Kierteestä ei pääse pois kuin hakemalla niitä vakansseja. Vasta kun hakijoista puolet on naisia, voidaan mitata, kohdellaanko naisia tasa-arvoisesti.

– Jos on esimerkiksi 20 mieshakijaa ja viisi naista, on hyvin epätodennäköistä, että viiden joukkoon osuu hakijoista parhaat. Siinä on luultavasti itsesensuuri leikannut merkittävän osan hyvistä hakijoista pois. Naiset itse blokkaavat itsensä ulos, Daavittila sanoo.

Myös Raassinan toivoo, että naiset heittäytyisivät rohkeammin mukaan hakuprosesseihin.

– Ne toimivat parhaimmillaan omaa ammatillista kehitystä tulevina tilanteina haastatteluineen ja testeineen. Ei pidä pelätä sitä, ettei tulisikaan valituksi.

 

Joensuun rekry meni pieleen

 

Naisvaikuttajien foorumissa Helsingin kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo, vas., huomautti miesten hallitsevan usein myös rekrytointeja.

Daavittila sanoo ylipäänsä ajattelua ohjaavan sen, että lähtökohtaisesti haetaan johtajaksi miestä. Esimerkkinä tästä voi pitää Joensuun kaupungin taannoista rekrytointi-ilmoitusta, jossa parrakas lego-hahmo heilutti nuijaa ja toivottiin kykyä ”kannatella löysempää solmiota”. Ilmoitusta tulkittiin niin, että Joensuu hakee nimenomaan miesjohtajaa.

Joensuun kaupunki pahoitteli ilmoitusta jälkikäteen ja korosti, että kaupunki hakee johtajaa, ei miestä. Imagotappio ehti kuitenkin syntyä.

Avoinna olleeseen Joensuun elinvoimajohtajan tehtävään haki 24 henkilöä, joista yksi oli nainen. Hyvinvointijohtajaksi haki 39, joista 19 naisia.

– Naiset itse ajattelevat, että he sopivat kyllä sote-johtajaksi. Ei kunnanjohtajana toimiminen ole sen ihmeellisempää, Daavittila sanoo.

Raassina näkee Joensuun työpaikkailmoituksen pieleen menneenä huumorina.

En – alueen kansanedustajana – ole todellakaan kuullut, että Joensuun kaupungissa olisi tasa-arvokysymyksissä mitään muista kaupungeista poikkeavaa.

– En kannata sukupuolikiintiöitä virkavalinnoissa, mutta haluan korostaa, että esimerkiksi hakijoiden ollessa tasa-arvoisia esimerkiksi ansioituneisuuden ja testitulosten perusteella voitaisiin valintaan vaikuttavana tekijänä pitää myös sukupuolirakenteen  tasa-painostamista työyhteisössä.

 

”Miehet valitsevat miehiä”

 

Heidi Rämö uskoo, että valitsijoiden sukupuoli ohjaa edelleen sitä, keitä kunnanjohtajaksi valitaan.

– Voidaan todeta aivan tutkitusti, että valitsijat valitsevat mielellään itseään muistuttavia henkilöitä tehtäviin. Insinöörit insinöörejä ja niin edelleen. Kunnallishallinnossa päättäjät ovat iäkkäitä ja suuri osa miehiä. Tämä vaikuttaa varmasti jo siihen, keitä kutsutaan haastatteluun.

– Tiedän useampia tapauksia, jossa ammatillisesti kokeneempi nainen on jäänyt valitsematta. Nämä valintaprosessit ovat arkoja puheenaiheita, eivätkä ne kannusta hakeutumaan tehtäviin, Rämö sanoo.

Rämön arvion mukaan tasa-arvo kunnanjohtajavalinnoissa on parantunut viime aikoina. Arvio perustuu hänen omiin kokemuksiinsa kuntajohtajien puheenjohtajana ja siinä asemassa käytyihin keskusteluihin hakuprosesseista.

Yleisesti ottaen hän pitää tasa-arvoa kuitenkin heikohkona.

– Valitettavasti yhä nyky-Suomessa esiintyy vanhakantaista ajattelua, mikä heijastuu esimerkiksi hakuprosessia  epäasiallisina kysymyksinä. Uskon, että ajan myötä tämä muuttuu.

1.10. vietetään Miina Sillanpään päivää. Meneillään on Miina Sillanpää 150 vuotta -juhlavuosi. Sillanpää oli aikansa merkittävämpiä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Hänet valittiin ensimmäisten naisten joukossa uuteen yksikamariseen eduskuntaan vuonna 1907, ja hän oli kansanedustajana 38 valtiopäivien ajan. Vuonna 1926 hänet nimitettiin ministeriksi ensimmäisenä naisena Suomessa ja toisena Euroopassa.

Tänään on kulunut 110 vuotta siitä, kun Suomessa tulivat voimaan valtiopäiväjärjestys ja vaalilaki, jotka antoivat kansalaisille täydet poliittiset oikeudet.

Helsinkiläisvaltuutetut Pia Pakarinen ja Veronika Honkasalo Kunta.tv:n haastattelussa Kuntien naisvaikuttajafoorumissa:

 

Lue myös:

Kommuntorget: Miehet vallassa suomenruotsalaisissa kunnissa