Potilastietojärjestelmiin uppoaa miljoonia euroja edelleen – järjestelmät saatava tukemaan digitalisaatiota ja ammattilaisten työtä
Kuvitus: Krut/Måns Eklund
Maallikko ihmettelee, miksei asiakas- ja potilastietojärjestelmiin uponneilla summilla ole saatu aikaan toimivia järjestelmiä, sellaisia, että hoitajilla ja lääkäreillä jäisi aikaa potilaalle ja että ne auttaisivat myös asukkaiden ajantasaisen tiedon saantia.
Hyvinvointialueiden it-budjetit ovat hulppeat: esimerkiksi Pirkanmaalla 130 miljoonaa euroa, ja sadan miljoonan euron nurkilla ollaan myös Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Tietohallintojohtaja Teemu Mäkelä Päijät-Hämeen hyvinvointialueelta kertoo, että ennen hyvinvointialueen aloitusta Päijät-Hämeen alueella oli yli käytössä yli 500 asiakas- ja potilastietojärjestelmää, mutta hyvinvointialueen aloittaessa oli päästy yhteen yhteiseen asiakas- ja potilastietojärjestelmään.
Hän huomauttaa, ettei järjestelmien määrä ollut Päijät-Hämeessä suinkaan ennätyksellisen suuri, sillä alueellisella integraatiolla oli ikää 15 vuotta ja järjestelmiä oli ehditty karsia kuntayhtymien kautta.
– Järjestelmien yhtenäistäminen oli tästä huolimatta iso ja kallis työ. Esimerkiksi henkilöstö- ja taloushallinnon järjestelmiä jouduttiin uusimaan, ja yhtenäistämistä riittää vieläkin, Mäkelä kertoo.
Digitalisoinnin avuksi
Toimivia potilastietojärjestelmiä tarvitaan kipeästi sote-palvelujen digitalisoinnissa. Onko takeita siitä, että kun yhtenäistäminen saadaan kuntoon, järjestelmien käyttö helpottuu? Ja että digitaaliset palvelut saadaan samalla toimimaan niin hyvin, että ne auttavat rahapulassa painivia hyvinvointialueita?
– Hyvinvointialueilla on ollut hyvin kirjava joukko eri järjestelmiä käytössään. Nyt kun moni alueista on tehnyt uusia järjestelmähankintoja, ne toivottavasti ovat helpompia ja sujuvampia käyttää kuin aiemmat versiot. Ja kun hyvinvointialueen järjestelmät yhtenäistyvät, tiedonkulun haasteet vähenevät, sanoo johtaja Aleksi Yrttiaho Sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM).
Isoja lupauksia nopeista ratkaisuista hän ei anna mutta huomauttaa, että hyvinvointialueiden leveämmät hartiat voivat olla tilanteessa isoksi avuksi.
Hän muistuttaa STM:n digitalisaation ja tiedonhallinnan strategiasta, joka sekin ohjaa kehittämään järjestelmiä ihmisten ehdoilla, niin henkilökunnan, potilaiden kuin muidenkin kuntien asukkaiden.
– Visoissa ihminen on ollut ykkönen monta vuosikymmentä, mutta tuo visio pitäisi saada riittävän hyvin näkymään käytännössä.
Hän toteaa, että tekemistä on vielä paljon.
Ministeriö käy vuoropuhelua alueiden kanssa siitä, miten järjestelmiä ja palveluja tulisi kehittää kansallisella ja miten alueellisella tasolla – sekä kuinka nämä saadaan toimimaan sujuvasti yhteen.
– Ratkaistava on vielä sekin, millainen etuovi kaikkiin tarvittaviin palveluihin tulisi saada.
”Tuottavuus ja mielekkyys kärsivät”
Soten ammattilaiset ovat ärhäkkään sävyyn kertoneet turhautumisestaan monimutkaisiin järjestelmiin. He haluaisivat käyttää työaikansa ohjelmien sijaan potilas- ja asiakastyöhön.
– Järjestelmissä on merkittävä eroja, mutta on myös niin, että digitaidoissa on eroja. Osa ammattilaisista kaipaa osaamisensa kehittämistä, ja digitukea tarvitsevat myös asukaat, Yrttiaho muotoilee.
Päijät-Hämeen Mäkelä nostaa esiin potilasjärjestelmien paljon parjatun rakenteisen eli määrämuotoisen kirjaamisen. Rakenteinen kirjaaminen tarkoittaa, että asiakas- ja potilastiedot pitää kirjata vapaamuotoisen potilaskertomuksen sijaan klikkailemalla pudotusvalikkoja ja täyttämällä ohjelmakenttien arvoja. Yhtä potilaskäyntiä varten täytettäviä valikkoja ja kenttiä voi olla lukuisia.
Valikkoja klikkailevan henkilöstön mielestä työn tuottavuus on kärsinyt ja ilmiselvästi myös työn mielekkyys.
Rakenteisella tiedolla on kuitenkin joukko etuja, sillä sen avulla tulevan tiedon on tarkoitus muun muassa kehittää terveydenhoitoa yhä vaikuttavammaksi sekä yksilöllisemmäksi.
Tilanteeseen haetaan apua tekoälystä. Idea on, että hoitohenkilöstö voisi sanella ohjelmaan tiedot. Tekoäly poimisi sanavirrasta tarpeelliset tiedot ja täyttäisi valikot.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on parhaillaan menossa pilotti, jossa kehitetään tällaista tekoälyä hyödyntävää työkalua. Sen tulisi kyetä vastaanoton tai asiakastapaamisen nauhoitteen perusteella tekemään kirjausluonnos, jonka ammattilainen tarkistaa.
– Generatiivinen tekoäly tulee mullistamaan meidän kaikkien työmme, mainitsi tutkimus-, kehitys- ja innovaatiojohtaja Johan Sanmark Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tiedotteessa keväällä.
Generatiivisella tekoälyllä tarkoitetaan älyä, joka luo olemassa olevasta datasta jotakin uutta, tosin sanoen luovasti tuottavaa tekoälyä.
Vaikka alustavia tuloksia Länsi-Uudellamaalla pidetään lupaavina, tekoälystä ei tule ratkaisua kaikkien soten ammattilaisten työhön aivan hetkessä. Mäkelä huokaa, että valitettavasti esimerkiksi Lifecare-potilastietojärjestelmän uudessa päivityksessä tulee rakenteellista kirjaamista paljon lisää, ja ammattilaisten on kyettävä hoitamaan se omin voimin.
Monen ammattilaisen urakka
Mäkelän mielestä sovellustoimittajat ovat ohjelmia kehittäessään puun ja kuoren välissä. He koettavat parhaansa mukaan tulkita sote-henkilöstön viestejä käyttäjäystävällisyydestä ja samalla ottaa huomioon sääntelyn, joka rajoittaa tiedon kulkua ammattilaiselta toiselle ja organisaatiosta toiseen.
Hän kertoo, että kahdeksan hyvinvointialueen kliinikkotyöryhmä käy parhaillaan yhdessä sovelluskehittäjien kanssa läpin käyttöliittymien toimivuutta.
Eikö siten olisi pitänyt toimia alusta alkaen?
– Yhteistyötä on välillä ollut, mutta se tahtoo jossakin vaiheessa kehitystä hiipua. Ohjelmistojen kehittäminen on pitkä tie, mutta pikkuhiljaa tilanne paranee.
Mukaan käyttäjäystävällisen ohjelman kehittämiseen tarvitaan koodareiden ja kliinikkojen lisäksi myös juristeja ja palvelumuotoilijoita.
Suomalaisilla omia rajoittavia tulkintoja
Asiakas- ja potilastietojärjestelmiä tulee kehittää siten, että tietoa tarvitseva ammattilainen saa sitä helposti käyttöönsä. Eri palveluissa syntyy tietoa, jota ammattilaisten pitäisi voida hyödyntää yksittäisen ihmisen asioita hoitaessaan.
Päijät-Hämeen Teemu Mäkelä mainitsee tietohallinnon data-analytiikasta, joka auttaa näkemään yksilötasolla esimerkiksi, että vanhus on todennäköisesti puolen vuoden aikana kotihoidon tarpeessa.
– Emme saa kontaktoida vanhusta tästä, koska data-analyysia ei saa hyödyntää yksilötasolla.
Suomalaiset eivät voi syyttää Euroopan unionia siitä, ettei hyödyllistä tietoa saada kulkemaan, vaikka sääntelyä sieltä tuleekin. Lainsäädäntö tai vähintään sen rajoittava tulkinta on aivan itse saatu aikaan.
Erityisasiantuntija Anna Sandberg STM:stä sanoo, että vuoden alussa voimaan tullut asiakastietolain muutos helpottaa potilastiedon liikkumista eri toimijoiden välillä. Laki muun muassa yhtenäisti ja selkiytti asiakas- ja potilastietojen luovutusta ja käsittelyä.
Mäkelän mainitsemassa tilanteessa lakimuutoksesta ei ole apua, sillä se ei vielä ratkaise data-analyysin hyödyntämistä. STM:ssä valmistellaan kuitenkin lainsäädäntöä, joka tekisi jatkossa teknologian hyödyntämisen ja ennakoivat toimintamallit mahdollisiksi.
Voimaan tulleen lain myötä kaikki potilastiedot on saatavilla kaikkein tarvittavien toimijoiden välillä yhden luovutusluvan perusteella. Toisin sanoen jos potilas antaa Kanta-palvelussa luvan tietojensa käyttöön, ne ovat terveydenhuollossa kaikkien häntä hoitavien käytössä.
Tiedot on saatavilla ilman lupaa, jos potilas ei esimerkiksi muistisairauden takia pysty päättämään luvan antamisesta.
Lisäksi asiakastietolain mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisissä palveluissa saa käyttää sekä potilastietoja että sosiaalihuollon asiakastietoja. Sosiaali- ja terveydenhuollon välillä tietoja saa luovuttaa luovutusluvan perusteella, ja myös näissä tilanteissa ilman luovutuslupaa esimerkiksi potilaan muistisairauden takia.
– Eduskunnassa on käsittelyssä lakimuutos, jonka mukaan lähetteen tai hoitopalautteen saa lähettää eteenpäin jatkohoitoon luovutusluvasta tai sitä rajaavasta kiellosta riippumatta, Sandberg kertoo.
Sosiaalihuollon viranomaisilla puolestaan on laaja tiedonsaantioikeus ilman asiakkaan omaa lupaa. He voivat pyytää ja heidän on saatava tarvitsemansa tieto niin terveydenhuollosta kuin vaikkapa koulusta. Muilla viranomaisilla ei näin laajaa oikeutta ole.
Järjestelmät tukemaan ammattilaisia
STM:n asetus potilastietojen käyttämisestä on pidennetyllä lausuntokierroksella toukokuun puoliväliin saakka. Ministeriö haluaa varmistaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeet otetaan mahdollisimman hyvin huomioon ja että asetus olisi ymmärrettävä asiakkaille ja ammattilaisille.
Uusi asetus määrittää, mitä tietoja ammattilaiset voivat käyttää sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisesti tuottamissa palveluissa. Asetus täsmentää myös, millaiset käyttöoikeudet ammattilaisilla on tietoihin, joita luovutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon välillä.
Sandberg sanoo, että tarvitaan edelleen paljon työtä, jotta tarpeellinen tieto saadaan kulkemaan oikeaan aikaan sitä tarvitseville ammattilaisille ja että myös järjestelmät tukevat tätä.
Kirsi Riipinen, teksti
Miksi ei ole kehitetty yhtä valtakunnallista potilastietojärjestelmää, jota soveltaen käytettäisiin kaikilla alueilla?
Pelkäävät yhden järjestelmätoimittajan monopolia.