Tutkijat pohtivat: mitä kunta on ilman sote-palveluja?
Mitä kunnalle tapahtuu, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät niiltä pois? Tutkijat ovat hahmotelleet vaihtoehtoisia malleja. (Kuva: Eksote / Olli-Pekka Latvala)
Kunnille on tarjolla monia vaihtoehtoisia rooleja sen jälkeen, kun niillä ei enää ole vastuuta sote-palveluiden järjestämisestä: kunta voi vaipua odottamaan kuntaliitosta, se voi panostaa elinkeinopolitiikkaan, keskittyä ennaltaehkäisevään hyvinvointityöhön tai se voi toimia alustava aktiiviselle paikallistoiminnalle.
Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun yliopistonlehtori Jenni Airaksinen, professori Arto Haveri, yliopistonopettaja Anni Jäntti ja tutkija Helena Härkönen esittävät Pirkanmaan liitolle kirjoittamassaan artikkelissa neljä tapaa kehystää kunnan mahdollinen rooli tulevaisuudessa.
Perinneroolissa kunta ei palveluroolin jälkeen löydä uudenlaista tapaa hahmottaa tehtäviään. Perinnekunnan kehyksessä hyväksytään se, että kunnan elinvoima vähenee yhteiskunnallisen muutoksen ja esimerkiksi työikäisen väestön vähenemisen myötä.
Kehitykselle ei ole näkyvissä muutosta eikä elinvoiman rakentamiseen ei ole resursseja.
Kunta toimii tässä hahmotelmassa kuin perinneyhdistys: se vaalii menneisyyden hyvien aikojen muistoa, paikallisia symboleita ja identiteettiä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Toimintakulttuurissa luopuminen on näkyvä piirre. Kunnan liittäminen johonkin toiseen kuntaan on vain ajan kysymys. Olennaista on kunniakkaasti saatella vanhat identiteetit osaksi uutta kuntaa, tutkijat kirjoittavat.
Elinkeinoroolissa kunta nähdään omaehtoisen kehittämisen ja taloudellisen hyvinvoinnin edistämisen kehyksessä ja kunnan roolissa korostuu elinkeinojen edistäminen.
Elinkeinokunta haluaa aktiivisesti suunnata tulevaisuuteen ja pyrkii toiminnallaan edistämään uusiutumista, tulevaisuuden menestystekijöitä ja kestävää kehitystä. Keinona elinkeinojen vahvistamiseen ja houkutteluun käytetään liikennejärjestelyjä, kaavoitusta ja yrittäjyyden edistämistä.
– Toiminnan onnistuminen on tällaisessa näkemyksessä enemmän kiinni kekseliäisyydestä ja aktiivisuudesta kuin panostettavista taloudellisista resursseista, artikkelissa todetaan.
Elinkeinorooli edellyttää uudenlaista kulttuuria, jossa olennaista on paikallisyhteisön tuki uusille kehittämisavauksille ja epäonnistumisten sietäminen.
Hyvinvointiroolissa kunnan keskeinen idea on ennaltaehkäisy. Hyvinvointi nähdään keskeisenä kunnan tehtävänä, jota on pyrittävä edistämään huolimatta siitä, että hyvinvointipalveluina perinteisesti ymmärretyt palvelut eivät ole enää kunnan käsissä.
Hyvinvointikunnan toiminnassa oleellista on myös yhteistyö palveluja järjestävien tahojen, erityisesti sote-kuntayhtymän kanssa. Tiedonkulku kuntayhtymän ja kunnan välillä on merkittävässä roolissa toimenpiteiden kohdistamisessa.
Yhteisöjen alusta -roolissa kunta on eri toimijoista koostuvan verkoston solmukohta ja kolmannen sektorin toimintojen koordinoija. Kunta nähdään alustana erilaisille paikallistason aktiviteeteille, ja toiminnan painopiste on yhteistyösuhteissa ja joustavassa verkostomaisessa toiminnassa.
Tässä roolissa kunnan poliittisen ja ammatillisen johdon näkökulma on laajentunut yli kuntaorganisaation rajojen, enimmäkseen hallintasuhteisiin kunnan sisällä asukkaiden ja järjestöjen suuntaan, mutta myös seutu- ja maakuntatasolle.
– Siihen, kuinka nopeasti tällainen rooli voidaan omaksua, vaikuttaa kunnan oma kulttuuri ja tapa toimia, tutkijat toteavat.
Kuntaroolit limittyvät
Tutkijat painottavat, että tyypittelyä hyvinvointi-, elinkeino-, yhteisöjen alusta- ja perinnekuntaan ei voi paikantaa yksittäisiin kuntiin sellaisenaan, vaan erilaiset kuntaroolit limittyvät keskenään.
– Jako on kuitenkin tarkoituksella karkea, jopa karrikoiva, jotta pystymme sen avulla tekemään näkyviksi ne erilaiset polut, joihin hallinnon rakenteiden uudistaminen voi kunnan roolin näkökulmasta johtaa, he kirjoittavat.
Artikkelin empiirinen aineisto on peräisin Kainuun kuntien ja Etelä-Karjalan (Eksote) virka- ja poliittisen johdon edustajien haastatteluista.
Viime viikolla Pirkanmaan liitto julkaisi artikkelin, jossa Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun tutkijat esittivät kuusi teesiään itsehallinnollisen ja asukaslähtöisen kunnan kehittämiseksi.
Artikkeli kuntien uusista rooleista Pirkanmaan liiton verkkosivuilla
