KAKS: Uudellamaalla suurin sopeutustarve sotessa
KAKSin teettämät laskelmat kertovat, että kaikissa maakunnissa on edessä sote-menojen sopeutus.
Sote-uudistuksessa Uudellamaalla on suurin sopeutumistarve vuoteen 2030 mennessä, todetaan Perlacon Oy:n Kunnallisalan kehittämissäätiölle tekemästä laskelmasta. Siinä on laskettu maakuntakohtaisesti sopeutustarve olettaen, että maakuntien tulot kasvavat niin kuin hallituksen valmistelussa nyt näyttää ja menot muuttuvat väestömuutosten perusteella.
Perlacon Oy:n laatimassa laskelmassa on otettu huomioon sote-nettomenojen ja palo- ja pelastustoimen nettomenojen siirto maakunnille ja näitä vastaavien tulojen kehitysarvio Tilastokeskuksen tekemän väestöennusteen mukaisesti.
Sopeutumistarvetta on selvityksen mukaan kaikissa maakunnissa. Suurimmat selittäjät ovat väestön määrän ja ikärakenteen muutoksen vaikutukset vuoteen 2030 mennessä.
Hallituksen tavoite on kolmen miljardin leikkaus kulujen kehityksessä. KAKSin teettämässä ja Perlaconin tekemässä selvityksessä on päästy 2,7 miljardiin.
Keski-Suomen sosiaali-, terveys- ja pelastustoimeen liittyvä rahoitustarve eli tulojen ja menojen erotus vuoteen 2030 mennessä kasvaa maakunnista vähiten, 237 euroa asukasta kohden. Myös Etelä-Karjalassa (264 €/as.) ja Pohjois-Pohjanmaalla (299 €/as.) sopeutumistarve on muuta maata pienempi.
Uudellamaalla rahoitustarve kasvaa 564 euroa asukasta kohden, Pohjanmaalla (552 €/as.) ja Etelä-Savossa (539 €/as.).
Monet tekijät vaikuttavat tarpeeseen
Sote-uudistuksen perusteisiin kuuluu, että suuremmissa yksiköissä palvelut voidaan tuottaa halvemmalla. Tästä syntyvä hyöty pienentää sopeutustarvetta. Säästöä voidaan saada aikaan jo olemassaolevien hyvien paikallisten tai käytäntöjen käyttöönottamisella.
– Mutta ei se poista sitä tuskaa, joka sopeuttamiseen liittyy, sanoo Perlacon Oy:n Eero Laesterä.
Rahoitustarpeeseen eli sopeutumistarpeeseen voivat vaikuttaa myös vielä auki olevat tekijät. Ensinnäkin maakunnille voi tulla verotusoikeus ennen vuotta 2030, jolloin ne voivat päättää, leikkaavatko kuluja vai keräävätkö enemmän veroja.
Auki on myös vielä maakunnille tulevien muiden tehtävien rahoitus. Tiedossa ei ole, miten se määritellään eikä se, pidetäänkö sote- ja muut rahat erillään vai voiko maakunta käyttää vapaasti koko pottia eli esimerkiksi säästää muista menoista, jotta sote-menoissa tarvittaisiin vähemmän sopeutusta – tai päinvastoin.
Kuntarakenteessa ei muutospaineita
Laesterä arvioi, että kuntarakenteen muutoksia ei ole näköpiirissä. Niihin ei ole taloudellisia paineita.
Syitä nähdään kolme: Kuntien rahoitettavaksi jäävien menojen määrä pienentyy, jäljelle jäävien menojen arvioidaan kasvavan vain vähän ja kolmanneksi menokehitys on paljon paremmin hallittavissa kunnan omin päätöksin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon menot, joita kunnat tällä hetkellä rahoittavat.
Sote-menojen osuus kuntien menojen kasvusta on ollut 70 prosenttia vuosina 2006–2015.
Nyt kuntien sopeutustarve siirtyy maakunnille, sanoo Laesterä.
Laskenta osaa laajempaa kokonaisuutta
Laskennan pohjalukuna käytetään ministeriöiden vuoden 2016 tasolle arvioimia maakuntakohtaisia menoja ja tuloja. Näitä johdetaan vuoteen 2030 saakka käyttäen apuna vuoden 2015 kuntien toimintatilastoista laskettua ikäryhmäkohtaista nettomenoa vuoteen 2030 saakka. Tässä laskelmassa arvioidaan maakuntakohtaisesti rahoitustarpeen muutosta ikään kuin uudistukseen olisi lähdetty jo vuoden 2016 alusta.
Laskenta on tehty KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiölle osana säätiön järjestämää toimittajien kuntakoulutusta. Laskenta täsmentyy säädöstyön edetessä. Seuraavassa vaiheessa laskentaan liitetään muut maakuntaan siirtyvät palvelut (AVI, ELY jne) ja niiden rahoitus. Tämä laskenta on vielä kesken ja tulokset voivat muuttua suurestikin oletusten muuttuessa ja uudistuksen valmistelun edetessä.
