Kolumnit 13.2.2017

Pääkirjoitus: Kuolleista nousseet

Kuntien taloutta mitataan ja vertaillaan monella tavalla, kuten veroprosenteilla, muuttoliikkeellä ja ikääntymisellä. Uhkakuvia kuntien kaatumisista maalaillaan herkästi, jos yksikin mittari heilahtaa väärään suuntaan.

Tilinpäätösten valossa useiden kuntien talous on usein ennakoitua paremmalla tolalla, ja yleisesti ottaen kuntien kyky reagoida talouden uhkakuviin on herkempi kuin annetaan ymmärtää.

Valtion rooli kuntataloudessa on suuri, mutta tällä hetkellä hyvin ailahteleva. Vaikka sote-menojen siirto, normien purkutalkoot ja kiky tuovat helpotusta, jotkin päätökset ja niiden perumiset ovat jo ehtineet häiritä taloudenpitoa.

Suunnitelmat verokaton asettamisesta aiheuttivat negatiivisia reaktioita aina kansainvälisiä rahoittajia myöten. Valtion ja kuntien välisten kasvusopimusten kanssa ristiriitaiset toimet liikenneyhteyksien kehittämisessä ovat synnyttäneet pelkoa asuntojen arvon laskusta sekä asuntotuotannon hiipumisesta esimerkiksi Hämeenlinnassa. Puutteelliset vaikutusarvioinnit soten ja ammatillisen koulutuksen reformin osalta tuovat vain epävarmuutta talouden suunnitteluun.

                                     *                   *                   *

Kiinteistöillä on valtava merkitys kuntien talouteen. Ne sote-kiinteistöt, jotka on rakennettu lainarahalla, mutta jotka eivät siirry maakunnille, jäävät painamaan ennen pitkää kuntien taloutta. Kiistellyn valinnanvapauden väitetään antavan pientä toivon kipinää kiinteistöjen tulevaisuudelle, mutta suurta osaa rasittaa korjausvelka. Purkaminen onkin ehkä talouden kannalta järkevä vaihtoehto.

Kiinteistöistä odotetaan myös lisää tuloja, kun kiinteistöveroihin tehdään korotuksia ja niiden suhteellinen painoarvo kunnille kasvaa. Sote-kiinteistöjen lisäksi kunnissa on paljon rekisteröimättömiä kiinteistöjä, joista voi kertyä hieman yllättäenkin iso veropotti kuntien kassaan. Heinolassa on huomattu, että rekistereistä puuttuu valtavia määriä verotettavia rakennuksia ja rakennelmia aina saunoista katettuihin terasseihin ja jopa kerrostaloihin. Vuonna 2010 aloitettu rekistereiden päivitys on tuonut kunnalle jo satojatuhansia euroja. Eikä Heinola ole ainoa laatuaan.

                                      *                   *                   *

Useimmat kunnat ovat onnistuneet sopeuttamaan taloutensa vallitsevaan tilanteeseen yllättävän hyvin. Myös yhtiöittämisillä on ollut vaikutuksia niin kirjanpitoon kuin hallintoonkin. Tilastot eivät kerro ihan kaikkea. Esimerkiksi kuolevien kuntien listoilla pyörinyt Luhanka on nyt tilastoissa kärkisijalla pienimmällä efektiivisellä veroasteella.

Ikääntyvä, mutta eläviin kyläyhteisöihin uskova kunta on onnistunut kääntämään taloutensa hyvälle ja vakaalle uralle paitsi tiukalla talouskurilla myös kaavoittamalla rantatontteja, houkuttelemalla vakavaraisia mökkiläisiä ja tukemalla ikääntyvän väestön yhteisöllisyyttä ja aktiivisuutta.

                                      *                   *                   *

Kaatuvista kunnista ei ollut tietoakaan Helsingin matkamessuilla, kun pelkosenniemet ja puumalat peittosivat komeilla osastoillaan monet kasvukeskukset.

Ikääntyminen ja muuttoliike eivät siis kerro koko totuutta siitä, kuinka paljon kunnissa lopulta pyörii ostovoimaista väkeä ja kuinka paljon verotuloja kuntien on mahdollista kerätä.

Ja mitä hallinnon keventämiseen sekä uusien tulonlähteiden kehittämiseen tulee, monen kunnan päättäjissä on tapahtunut sukupolvenvaihdos. Toimintatapojen uudistaminen on jo luontevasti käynnissä. Myös Luhangassa.

Marja Honkakorpi, päätoimittaja

Kirjoitus on Kuntalehden 2/2017 pääkirjoitus

Jaa artikkeli

Kirjoita oma kommenttisi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.