Uutta vauhtia kuntien kehittämiseen luontotiedosta, jota on jatkossa paremmin saatavilla

Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö tiedottivat yhdessä viime viikolla, miten luontotiedon merkitys yhteiskunnassa on kasvanut voimakkaasti viime vuosina.

Yhteisessä tiedotteessa nostettiin esiin taannoin päättynyttä Suomen ekosysteemiobservatorio -hanketta (Finnish Ecosystem Observatory, FEO, 2020–2024), joka kartoitti biodiversiteetti- ja ekosysteemitiedon nykytilaa Suomessa.

FEO-hankkeen ideana oli koota luontotietoa nykyistä laaja-alaisemmin ja joustavammin eri tahojen käyttöön, myös kuntien toimintaa varten, ympäristöministeriön erityisasiantuntija Joona Lehtomäki kertoo.

Lehtomäki toimi FEO-hankkeen valvojana ympäristöministeriössä ja ohjausryhmän puheenjohtajana. Hän nostaa esiin tietolähteen, josta kunnat hyötyvät.

– FEO:n puitteissa on kehitetty uusi sivusto, luontotieto.fi, ja sieltä löytyy muiden muassa listauksia luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä seurannoista.

– Sieltä avautuu myös kokonaiskuva maamme biodiversiteetti- ja ekosysteemiseurannoista sekä muita tietoa kokoavia verkkopalveluita.

FEO-hankkeessa digitoitiin vanhoja paperisia luontotyyppiaineistoja paikkatietomuotoon ja julkaistiin aiemmin julkaisemattomia luontotyyppien esiintymäaineistoja muun muassa soista ja lehdoista.

Lajit heikkenevät

Joona Lehtomäki on perehtynyt työssään erityisesti luonnon monimuotoisuuteen liittyvään tutkimusyhteistyöhön sekä kansalliseen luonnon monimuotoisuusstrategiaan ja toimintaohjelmaan.

Luontokato on muutakin kuin lajien uhanalaistumista ja sukupuuttoja, Joona Lehtomäki huomauttaa.

– Se on ihmisen toimista johtuvaa lajiyhteisöjen taantumista, elinympäristöjen tilan sekä ekosysteemien toiminnan heikkenemistä ja geneettisen monimuotoisuuden vähenemistä.

Kunnissakin on tiedettävä, miten luonto kehittyy, jotta voidaan panostaa oikealla tavalla ja oikeisiin asioihin.

Kehitysaskeleita

Kunnat tarvitsevat luontotietoa muun muassa maankäyttöä ja kaavoitusta koskevissa prosesseissa, Lehtomäki jatkaa.

Suomen 309 kuntaa ovat merkittäviä luontotiedon käyttäjiä ja tuottajia. Kunnat tuottavat luontotietoa muun muassa kaavoituksen yhteydessä.

– Olisi tärkeää käyttää yleisesti käytössä olevia tiedostomuotoja ja tallentaa tieto aina myös paikkatietomuodossa pelkän pdf-raportin sijaan, FEO-hankkeessa huomautettiin.

Kunnissa suoritetaan kartoituksia arvokkaista elinympäristöistä, luontotyypeistä ja vieraslajeista. Kunnilla ei ole keräämälleen tiedolle jakeluvelvoitetta, joten tiedon eteenpäin luovuttaminen perustuu tällä hetkellä vapaaehtoisuuteen.

Kuntien keräämän lajitiedon tallentamiselle ja julkaisulle on olemassa käytännöt ja ohjeet, ja tieto on mahdollista toimittaa nyt siis jakelua varten Suomen lajitietokeskuksen laji.fi-portaaliin.

Luontotyyppitiedolle ei toistaiseksi ole olemassa vastaavaa yhteistä tallennuspaikkaa ja ohjeistuksia. Valmiudet luontotyyppitiedon kattavalle tallentamiselle ja jakamiselle kuitenkin paranivat FEO-hankkeen työn tuloksena.

On tärkeää, että kaikkea kuntien tuottamaa luontotietoja saataisiin laajemmin hyödynnettyä, sillä esimerkiksi luontotyyppitiedon kattavuus on hyvin heikkoa suojelualueiden ulkopuolella, Lehtomäki allekirjoittaa hankkeen sanomaa.

Pilottikunnat

FEO-hankkeen vetäjänä oli Suomen ympäristökeskus eli Syke. Ympäristöministeriö vastasi rahoituksesta ja ohjauksesta.

Hanke on laajan yhteistyön tulosta, Lehtomäki painottaa.

– Mukana oli muiden muassa 13 pilottikuntaa.

Pilottikunnat olivat Nokia, Kristiinankaupunki, Tampere, Tuusula, Naantali, Espoo, Kemi, Järvenpää, Lempäälä, Raasepori, Kirkkonummi, Helsinki ja Inkoo.

– Kuntien luontotiedon keruun pilotoinnista löytää tietoa muun muassa FEO-hankkeen loppuraportista.

Pilottikunnilta saatiin hanketta varten esimerkiksi tietoa siitä, mitä haasteita on luontotietoaineistojen käsittelyssä ja hallinnoinnissa.

Raportin mukaan FEO:n pilotissa mukana olleiden tahojen yhteinen toive olisi päästä tallentamaan ja jakamaan keräämäänsä luontotietoa yhteiselle alustalle.

Erityisesti toivotaan, että kaikki luontotieto voitaisiin syöttää tallennusta varten yhden järjestelmän kautta, vaikka sitä myöhemmin hallinnoitaisiinkin eri tahoilla.

– Suurin osa kunnista arvostaisi mahdollisuutta nähdä muiden kuntien aineistoja, jotta voitaisiin oppia toisilta esimerkiksi naapurikuntien käytännöistä, raportti kertoo.

Hankkeessa siis selvitettiin mahdollisia ratkaisuja kuntien luontotiedon tehokkaampaan hyödyntämiseen ja testattiin digitaalista luontoselvitysten tallennusalustaa.

Oikea asenne

Nyt jo rakennetun yhteistyömallin avulla tuetaan elinympäristöjen tilan laajamittaista seurantaa, arviointia ja tutkimusta sekä niitä koskevien tietojen hallintaa. 

Lehtomäki puhuu myös, miten tärkeää on suhtautua positiivisesti luontotiedon keräämiseen, tallentamiseen ja hallintaan.

Ministeriössä nähdään luontotietoa koskevan avoimuuden tärkeys, tietysti lain puitteissa, Lehtomäki lisää.

Valtion ja kuntien lisäksi yhä paremmin saatavilla olevan luontotiedon merkityksen tunnustavat monet muutkin tahot. Esimerkiksi yritykset haluavat edistää luontotiedon saatavuutta entistä paremmin.

On taloudellisesti järkevää tietää mahdollisimman hyvin, missä olosuhteissa toimintaa kehitetään.

– Yksityiseltä puolelta on näkynyt kasvavaa kiinnostusta ja tarvetta luontotietoa kohtaan.

Kokemuksista vinkkejä

Kuntien on hyvä jakaa keskenään kokemuksia senkin suhteen, miten yhä paremmin saatavilla olevaa ja laajempaa luontotietokokonaisuutta voidaan hyödyntää, Lehtomäki kannustaa.

– Siitäkin on hyvä vaihtaa kokemuksia.

Lehtomäki haluaa nostaa esiin myös ympäristöministeriön luontoselvitysoppaan, jonka ministeriö on julkaissut yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa.

– Sitä on päivitetty ja siinä on palasia, jotka auttavat kuntia muun muassa tilaajan roolissa esimerkiksi kaavoja koskevien luontoselvitysten suhteen.

Luontoselvitysoppaan toinen, korjattu painos on julkaistu viime tammikuussa. Oppaan sisältö on päivitetty vastaamaan uutta luonnonsuojelulakia. Uusi painos korvaa vuonna 2021 julkaistun oppaan ensimmäisen painoksen.

Sieniä kartoitettiin

Luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemien toiminta ymmärretään ekologisesti kestävän yhteiskunnan, luonnonvarojen kestävän käytön, vihreän talouden sekä tietysti luonnonsuojelun perusedellytyksenä.

Kansainväliset biodiversiteettisopimukset, Euroopan unionin biodiversiteettistrategia sekä kansallinen ja paikallinen päätöksenteko niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla edellyttävät yhä tarkempaa, ajantasaisempaa ja monipuolisempaa tietoa luonnosta.

Hankkeessa selvitettiin maastohavaintoihin, kaukokartoitukseen, molekyylibiologisiin menetelmiin ja mallinnukseen perustuvien seurantamenetelmien käyttöä sekä arvioitiin niiden tulevia käyttömahdollisuuksia.

– Ilmatieteen laitoksen kanssa olemme kehittäneet ympäristö-DNA:n seurantaan ja mallinnukseen perustuvia menetelmiä, joiden avulla sienien esiintymisalueita voidaan arvioida ilmassa olevien itiöiden perusteella, ja rakentaneet jakelukanavaa säätutka-aineistoista johdetuille lintujen ja hyönteisten liikkumistiedoille, tutkimusprofessori Petteri Vihervaara Suomen ympäristökeskuksesta sanoo tiedotteen mukaan.

– Luonnonvarakeskuksen kanssa olemme kehittäneet ja testanneet mittareita, joilla luonnon monimuotoisuudesta saadaan uutta tietoa osana valtakunnan metsien inventointia.

Yksi hankkeen vaikuttavimmista tuloksista on luontotiedon kansallisen koordinaatioryhmän perustaminen. Tässä Lukki-koordinaatioryhmässä on mukana 17 organisaatiota, ja se toteuttaa Suomen luontotiedon kehittämisohjelmaa, kertoo Vihervaara.

Biodiversiteetti- ja ekosysteemiseurantoja kehitetään yhä vahvemmin yhteistyössä kansainvälisten verkostojen ja Euroopan unionin kanssa.

Monistus käynnissä

Ympäristöministeriö toimi siis FEO-hankkeen pääasiallisena rahoittajana.

FEO-hankkeen kokonaisbudjetti on ollut yli 6,3 miljoonaa euroa, mikä on ympäristöministeriön mittapuulla tavanomaista suurempi panostus luontotiedon kehittämiseen Suomessa, kertoo ympäristöministeriön tutkimusjohtaja Laura Höijer.

– Tämän investoinnin myötä Suomi on edelläkävijä eurooppalaisten maiden joukossa luontoseurantojen koordinoinnin sekä tiedonhallinnan osalta, Höijer jatkaa tiedotteen mukaan.

Höijer pitää hienona saavutuksena sitä, että esimerkiksi yli 40 maan muodostamassa eurooppalaisessa biodiversiteettikumppanuusohjelmassa Suomessa kehitettyjä menetelmiä ja luontoratkaisuja seurataan ja monistetaan laajasti.

– Esimerkiksi FEO-hankkeen yhteydessä päivitetyt ja automatisoidut Luonnontila-sivuston indikaattorit ovat ainutlaatuinen osoitus kansalaisten tekemien luontohavaintojen jalostamisesta tieteen avulla yhteiskuntaa ja kestävyystavoitteita laaja-alaisesti palvelevaksi tietokokonaisuudeksi.

Lue myös:

Luontotietoa halutaan kerätä ja jakaa uudenlaisella tavalla – ”Edistäisi myös kuntien omien kestävyystavoitteiden saavuttamista”