Vuosi sitten Helsingin Säätytalossa jahnattiin viikkotolkulla uudesta hallituspohjasta. Vaalitulos oli niin kimurantti, ettei ratkaisua meinannut löytyä millään. Jyrki Katainen oli tuskaantuneen oloinen, kun SDP ja Vasemmistoliitto marssivat hallitusneuvotteluista ulos kesäkuun ensimmäisen päivän kunniaksi. Jutta Urpilainen ja Paavo Arhinmäki sen sijaan vaikuttivat helpottuneilta. Suvivirttä ei Säätytalossa veisattu.

Sen jälkeen Katainen tutki muut vaihtoehdot, mutta ratkaisua ei löytynyt. Kului runsas viikko ja 10. kesäkuuta vasemmistopuolueet palasivat Säätytalolle. Kataisen kuuden puolueen ”sixpack” syntyi 17.6. ja nimitettiin 22.6.2011.

Hallitusneuvottelujen ajan Säätytalossa hääri satamäärin puolueiden avustajia ja asiantuntijoita. Kahvi ja sämpylät tekivät kauppansa ja viulut maksoi eduskunta. Edustuksellinen demokratia oli siirtynyt suljettujen ovien taakse Säätytaloon. Muutamassa päivässä runtattiin kasaan hallituksen nelivuotinen ohjelma. Perustuslakiasiantuntija, professori Kaarlo Tuori pitää tätä keskustelevan demokratian irvikuvana; politiikan päiväjärjestys ja sisältö lyödään lukkoon neljäksi vuodeksi suljetuin ovin, julkisuudelta salassa.

Suurin huoli ja murhe oli eurokriisi; Kreikka ja veitsenterällä oleva talous. Samalla hallitus kuitenkin potkaisi liikkeelle kaksi suurta kotimaista projektia, kuntarakenneuudistuksen ja puolustusvoimien uudelleenjärjestelyt. Molemmat hankkeet viiltävät syvältä suomalaista yhteiskuntaa. Molemmat hankkeet ovat lisäksi sellaisia, joita perinteisesti on valmisteltu parlamentaarisissa komiteoissa tai työryhmissä.

Tätä kritiikkiä Kataisen hallitus onkin joutunut maistelemaan pitkin vuotta. Puolustusministeri Stefan Wallin harrasti poliittista ohjausta ruotsinkielisen joukko-osaston säilyttämiseksi – kuten RKP:n poliitikon kuuluukin tehdä. Hän ei vain muistanut kertoa ohjauksesta pääministerille, joka eduskunnassa väitti uudistuksen olevan sotilaiden tekemä ”absoluuttinen fakta”. Wallin jätti puoluejohtajan tehtävät ja voi olla, että kesällä puolustusministerikin vaihtuu.

Kuntauudistus on edelleen vaiheessa. Valtiovarainministeriön kuntaosasto on tehnyt hyvää selvitystyötä ja piirtänyt sen pohjalta uuden kuntakartan. Se ei näytäkään enää hyvältä. Kokoomusta lukuun ottamatta yksi jos toinenkin hallituksen ministeri on sanonut, ettei kuntakartta oikein sovi hänen vaalipiiriinsä.

Hallituksen pienpuolueetkin ovat viime viikkoina korottaneet ääntään, mutta perusvastuu kuntauudistuksesta lepää kokoomuksen ja SDP:n harteilla. Lehtien pääkirjoituksissa kysytäänkin nyt, kumpi antaa periksi; kokoomus vai demarit? Henna Virkkunen valmistelee, mutta hallituksen poliittinen ohje uudistuksen eteenpäin viemiseen puuttuu. Ehkä tällainen saadaan kesäkuussa.

Kuntauudistus on kuntavaalien tärkein teema. Se on avain kuntapalveluiden järjestämiselle. Nyt saattaa käydä niin, että Kreikka panee sellaisen vyöryn liikkeelle, jossa yhteen kuntauudistukseen ei enää kannatakaan panna kaikkia voimia. Oppositio hyökkää, ja monen rintaman sota käy hallituksen voimille.

Kuntauudistus täyttää kohta vuoden, eikä vieläkään tiedetä, minkä näköinen lapsi on.

P. S. Vihreiden Otto Lehtipuu korjaa ihan oikein edellistä Uutisanalyysiä; Vihreät eivät perustelleet Helsingin apulaiskaupunginjohtajan paikkaa eduskuntavaalituloksella. Eipä tietenkään, koska eduskuntavaaleissa 2011 Helsingissä SDP oli Vihreitä suurempi luvuin 17,5% – 16,7%. Sen sijaan 2008 kuntavaaleissa Vihreät pesivät demarit 23,2% – 17,9%.  Muistin vaalit väärinpäin. Tilanne on jännittävä.

Hannu Lehtilä

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Lue tästä kaikki jutut kehysriihestä