Kun kuntien valtionohjausta 1980-luvulla purettiin, kunnat jäivät yksin rakentamaan omia atk-järjestelmiään. Vielä 70-luvulla ministeriöt olisivat määritelleet, millaisia tietojärjestelmiä kuntiin hankitaan. Nyt jokainen kunta joutui tekemään päätökset itse, ilman kokemusta tietojärjestelmähankkeiden kilpailuttamisesta ja sopimuksista.

Eräät suuremmat kaupungit ryhtyivät kehittämään jopa omia potilastietojärjestelmiä, huonolla menestyksellä. Aloite siirtyi tietojärjestelmätoimittajille, jotka sitoivat kunnat asiakkaikseen järjestelmillä, jotka eivät kommunikoineet kilpailijoiden järjestelmien kanssa. Esimerkiksi sairaanhoitopiireissä saatettiin joutua tulostamaan hoitotiedot toisen toimittajan potilastietojärjestelmästä paperille ja syöttämään ne sitten käsin toisen toimittajan laskutusjärjestelmään.

Kun kunta oli saatu kerran koukkuun, tietojärjestelmien ylläpito ja uudistaminen oli pakko tilata samalta toimittajalta. Pian koko kunta-it-markkina oli vallattu, ja uusien yritysten pääsy kilpailuun tyrehtyi.

1980-luvun perintö lankeaa nyt kuntarakenteen uudistajille. Yhdistettävien kuntien tietojärjestelmien yhteensovittamisen vaatimat investoinnit uhkaavat syödä mahdolliset säästöt vuosiksi eteenpäin. Ilman tietojärjestelmien yhdistämistä palvelujen tuotannon yhdistäminen on kuitenkin mahdotonta, eikä tavoiteltuja säästöjä tule.

Kuntaliitokset ovat kuntien tietohallinnoille paitsi valtava haaste myös mahdollisuus uusia kuntien tietojärjestelmät puhtaalta pöydältä. Jatkossa kuntien ja kuntayhtymien järjestelmien on keskusteltava paitsi kunnan omien järjestelmien myös valtion ja muiden kuntien järjestelmien kanssa. Kokonaisarkkitehtuuri, avoimuus ja yhteentoimivuus ovat välttämättömiä, sillä seuraava kuntaliitos tai valtion ja kuntien tehtävien uusjako voi olla edessä jo seuraavalla hallituskaudella. Esimerkiksi toimeentulotuen perusosan siirtäminen kunnilta Kansaneläkelaitokselle edellyttäisi Suomen 336 kunnan sosiaalitoimien päätöstietojen siirtämistä Kelan järjestelmään.

Ei ihme, että Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan: ”Varmistetaan julkisten tietojärjestelmien yhteentoimivuus käyttämällä avoimia rajapintoja ja standardeja.” Kilpailua kunta-it-markkinoille tuodaan hallitusohjelmassa avoimella lähdekoodilla: ”Avoimeen lähdekoodiin perustuvien ratkaisujen käyttöönottoa edistetään julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurin puitteissa ja kustannushyötyanalyysin pohjalta.”

Kun tietojärjestelmän lähdekoodi on avointa, kunta ei ole sidottu järjestelmän toimittajaan vaan voi kilpailuttaa ylläpidon ja päivitykset erikseen.

Avoimuus voidaan viedä jopa pidemmälle, avata kuntien ja viranomaisten tietovarannot myös ulkopuoliselle käytölle. Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa tähän ryhdyttiin ideologisista syistä: Avoimessa yhteiskunnassa julkiset tiedot ovat ilmaiseksi kenen tahansa käytettävissä. Suomessa havahduttiin avaamaan julkisia tietovarantoja, kun kävi ilmi, että hallinnon läpinäkyvyyden lisäksi se tuo säästöjä ja luo uutta liiketoimintaa.

Kun tiedot ovat avoimesti kenen tahansa käytettävissä, myös kunnat ja viranomaiset itse pystyvät hyödyntämään niitä aiempaa paremmin. Kun tiedot ovat ilmaisia, myös pk-yritykset, jopa aktiiviset kansalaiset voivat kehittää niitä hyödyntäviä palveluita. Esimerkiksi Iso-Britanniassa suosittu ilmainen iPhone-sovellus, poliisin avaamia tietokantoja hyödyntävä ASBOrometer on yksittäisen kansalaisen kehittämä palvelu.

Kansalaiset tietävät viranomaisia paremmin, millaisia palveluita he tarvitsevat.

Jyrki J.J. Kasvi

Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehittämisjohtaja sekä Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (vihr.)

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Lue tästä kaikki jutut kehysriihestä