Helsingin vihreät ryhdistäytyivät yhdessä yössä, kun oli käynyt selväksi, että Kokoomus kannattaa demarien ehdokasta Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi. Ritva Viljanen voitti vihreiden Tuija Braxin äänin 48–32. Vihreiden mielestä paikka olisi kuulunut heille toiseksi suurimpana helsinkiläispuolueena. Mittarina he pitivät kuitenkin viime vuoden eduskuntavaaleja, eivätkä vuoden 2008 kuntavaaleja, joissa demarit saivat kakkossijan.

Tämän jälkeen tulikin sitten ilmoitus, että vihreät torppaavat kokoomuksen hellimän Guggenheim-hankkeen jo kaupunginhallituksessa. Asiaan kuuluu, että yhteys henkilövalintaan kiistetään; Guggenheim-hanke vain oli huonosti valmisteltu ja huono diili Helsingille. Tämä oli kova potku asiaa valmistelleelle kokoomuslaiselle kaupunginjohtaja Jussi Pajuselle.

Guggenheim olisi maksanut 130–140 miljoonaa euroa helsinkiläisille veronmaksajille, mikä ei ole ihan pikkusumma leikkauskurimuksessa elävälle kaupungille. Hanke olisi saattanut kariutua omaan mahdottomuuteensa ilman apulaiskaupunginjohtajavaaliakin, mutta politiikassa pätee edelleen vanha sääntö: niin on, jos siltä näyttää. Ja nyt näyttää siltä, että nokittelu ja kiukuttelu ratkaisivat aivan eri sarjaan kuuluvan asian.

Miksi Guggenheim olisi sitten pitänyt rakentaa kuntalaisten verovaroilla? Eikö se ollutkaan hyvä bisnes, niin kuin hanketta perusteltiin? Kasvavan turistivirran oli määrä rikastuttaa Helsingin ohella koko Suomea. Suomalaisen taide-elämän kohentamisella ei hanketta juurikaan kehdattu perustella.

Yksityinen raha ei ollut Guggenheimista kiinnostunut. Björn Wahlroos olisi ehkä kaivannut vähän kuvettaan, mutta vain ihan armeliaisuuden takia. Ei bisnesmielessä.

Sen sijaan kasvavaa kiinnostusta on yhteiskunnan palvelujen yksityistämiseen. Siinä haistetaan hyvä bisnes. Björn Wahlroos on kirjoittanut yli 400-sivuisen kirjan ”Markkinat ja demokratia – irti enemmistön tyranniasta”. Pääviesti on, että demokratiaa on liikaa, markkinoita liian vähän. Kunnalliset palvelut tuotetaan yhä tehottomammin. Ne maksavat paljon ja ovat huonoja. Majakka-laitoksen ja pienten lasten koulutuksen hän jättäisi yhteiskunnan hoidettavaksi, kaikki muu hoituisi markkinoilla.

Wahlroos kärjistää ja provosoi. Se on hyvä asia kuntavaaleihin valmistautuvassa maassa. Yksi peruskysymys on markkinoiden ulottaminen vanhusten huoltoon. Ruotsissa vanhustentaloja omistava Carema-yhtiön toimitusjohtaja joutui eroamaan, kun paljastui, että yhtiön henkilökunta punnitsi vanhusten vaippoja, jotta niitä ei vaihdettaisi liian aikaisin. Suomen Kuvalehden (SK 16) haastattelussa Wahlroos väittää, että näin tehdään myös julkisella sektorilla.

– Olen aivan vakuuttunut, että samanlaisia tehokkuusprojekteja on käynnissä julkisella sektorilla, sanoo Wahlroos.

Tämä on hyvä muistaa, kun meilläkin haetaan uusia ratkaisuja kunnallisten hyvinvointipalvelujen järjestämiseksi. Yrityksillähän on markkinafundamentalistien mukaan vain yksi velvollisuus; tuottaa omistajilleen maksimaalista voittoa, ei muuta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että sijoitetulle pääomalle pitää saada vähintään 10 prosentin tuotto, ja siihen päälle vielä voitot.

Guggenheim-museon rakentaminen Helsinkiin olisi ollut Solomon R. Guggenheim -säätiölle hyvä bisnes. Julkisella rahalla olisi tehty sitä, minkä yksityinen bisnes kiertää kaukaa.

Ehkä olisi alun perin pitänyt lähteä siitä Matti Klingen ajatuksesta, että tehdään Kiasmasta Guggenheim. Tähän voisi näin vaalivuonna vielä lisätä hurskaita toivomuksia; joukkoliikenne maksuttomaksi, rakennetaan kirjasto ja pannaan julkiset hyvinvointipalvelut kuntoon.

Hannu Lehtilä

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Lue tästä kaikki jutut kehysriihestä