Mika Malirannan kolumni: Vastuullisuutta hankintoihin
Kuntien vastuulle on Suomessa sälytetty ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeiden julkisten palvelujen tarjoaminen. Kaikkiaan kuntien ja kuntayhtymien menot ovat 50 miljardin euron luokkaa. Kaikkea ei voi eikä kannata tuottaa itse vaan on järkevämpää hankkia tavaroita ja palveluja markkinoilla toimivilta yrityksiltä. Useiden miljardien eurojen kysymys kuuluu, kuinka nämä hankinnat tehdään vastuullisesti.
Fiksuilla hankinnoilla kuntalaiset saavat riittävästi laadukkaita palveluja edullisesti. Riittävyyden ja laadun kautta julkiset palvelut kohottavat kuntalaisten hyvinvointia. Hankintojen edullisuudella turvataan kunnan taloudellista kestävyyttä sekä kuntalaisten ostovoimaa.
Toimivat markkinat ovat kuluttajan etu. Koska kuntalaiset ovat myös kuluttajia, on kuntalaisten edun mukaista, että julkisissa hankinnoissa kannetaan huolta markkinoiden toimivuudesta. Siihen tarvitaan tervettä kilpailua. Sen periaatteisiin kuuluu, että paras voittaa. Sen mukaisesti hankinnoissa on noudatettava tasapuolisuutta ja syrjimättömyyttä.
Toimivien markkinoiden yksi tunnusmerkki on riittävä yritysdynamiikka. Markkinoille tulee uusia yrityksiä. Se myös pakottaa vanhoja yrityksiä innovoimaan, mikä kohottaa tuottavuutta. Siitä hyötyvät myös kuntalaiset, koska tuottavuuden parantuminen hillitsee hankintojen hintojen nousua ja parantaa tuotteiden laatua.
Julkisten hankintojen avoimuudella helpotetaan uusien yrittäjien tarjouskilpailuihin osallistumista ja markkinoille tulemista. Sama vaikutus syntyy, kun hankintamenettelyissä noudatetaan suhteellisuutta. Kilpailu markkinoilla hiipuu, jos hankintojen tarjouskilpailussa noudatettavat pelisäännöt ovat epäselvät tai tarpeettoman vaikeat.
Hankinnoissa noudatettava tasapuolisuus, syrjimättömyys, avoimuus ja suhteellisuus ovat siis keinoja edistää markkinoiden toimivuutta ja noudattaa taloudellista vastuullisuutta.
* * *
Vapaasti toimivat markkinat eivät kuitenkaan toimi kaikissa tilanteissa kuluttajien eikä kuntaisten hyvinvoinnin näkökulmasta täydellisesti. Yritysten tuotantotoiminnasta ympäristölle koituvat haitalliset ulkoisvaikutukset ovat esimerkki vapaasti toimivien markkinoiden epäonnistumisesta. Liiallinen taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus yhteiskunnassa on toinen esimerkki.
Päästöverot ja päästökauppa ovat erinomaisiksi todettuja välineitä korjata markkinoiden toimintaa ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta parempaan suuntaan. Ympäristöystävällisten teknologioiden kehittämiseen suunnattavat tutkimus- ja kehityspanostukset on tarpeellinen täydentävä keino. Hyvinvointivaltion julkiset palvelut ja tulonsiirrot ovat puolestaan havaittu olevan ylivertainen keino taistelussa sosiaalista eriarvoisuutta vastaan.
Noudattamalla ekologista ja sosiaalista vastuullisuutta hankinnoissaan kunnat voivat yrittää täydentää edellä mainittuja markkinaepäonnistumisten hyväksi todettuja korjauskeinoja. Tavoite on kannatettava. Riskinä on, että liian tiukat ekologiset ja sosiaaliset kriteerit vaarantavat taloudellisen vastuullisuuden toteutumista. Tarjouskilpailuun osallistuminen vaikeutuu. Siksi hankintojen hinnat voivat kohota ja kuntien menot kasvavat. Haitta voi kohdistua markkinoiden toimintaan ja kansantalouden kehitykseen laajemminkin. Tuottavuuden kasvu voi hidastua. Yhteiskunnan resursseja tärveltyy. Niitä tarvittaisiin ympäristön suojeluun panostamiseen ja hyvinvointivaltion ylläpitoon.
On syytä muistaa, että hankintojen taloudellisesta vastuullisuudesta huolehtimalla vahvistetaan myös kuntien, valtion ja kansantalouden kykyä huolehtia ympäristöstä ja sosiaalisista ongelmista. Markkinoiden toimivuudesta huolehtiminen on siis vastuullista toimintaa taloutta laajemmassakin mielessä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Mika Maliranta
Kirjoittaja toimii tutkimusprofessorina Kilpailu- ja kuluttajavirastossa. Hän on myös professori Jyväskylän yliopistossa.
Kuva: Matti Rajala
Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 6/2020.
