Helmikuun 6. päivänä on kulunut 150 vuotta siitä, kun ensimmäinen kuntia koskeva asetus annettiin. Se oli Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallishallituksesta maalla ja vuosi oli 1865. Asetuksen myötä maalaiskunnat saivat itsehallinnon ja kuntien toiminta erotettiin seurakuntien toiminnasta.

Onko kunnallinen itsehallinto muuttunut 150 vuodessa?

Mielestäni vastaus on samalla sekä EI että KYLLÄ. Seuraavassa perustelut molempien näkökulmien kannalta:

Vastaus ”EI”, kunnallinen itsehallinto ei ole muuttunut.

J.V.Snellman kirjoitti vuonna 1860 seuraavalla tavalla:

”Kokemuksen luulisi opettaneen, että ihmiset panevat mitä suurinta painoa siihen, että saavat itse järjestää ne yhteiskunnalliset muodot, joihin heidän pitää alistua.”

”…kunnilla pitäisi olla vapaus tehdä niin tai olla tekemättä, jäädä vanhalleen tai siirtyä uuteen järjestykseen, aina sen mukaan kuin katsovat etujensa vaativan. Emme voi käsittää, että mitään menetettäisiin, vaikka kunnallishallitus ei olisi yhdenmukainen.”

Snellmannin kirjoituksesta käy esille itsehallinnon ydin, joka pitää edelleen paikkansa. Tänä päivänä muotoilisin ytimen siten, että samalla alueella asuvat ihmiset hoitavat yhteisiksi katsomiaan asioita ja tekevät valintoja hyvinvointinsa ja alueensa kehittämisen edistämiseksi.

Saman ytimen tunnustaa myös Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirja toteamalla, että ”Paikallinen itsehallinto tarkoittaa paikallisviranomaisten oikeutta ja kelpoisuutta säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista omalla vastuullaan…”.

Myös Snellmannin esittämä ajatus itsehallintoon liittyvästä toimintavapaudesta sekä paikallisten tarpeiden ja olosuhteiden mukaisesta toiminnasta kuuluu edelleen kunnallisen itsehallinnon ytimeen.

Nyt muotoilisin ajatuksen siten, että kukin paikallinen yhteisö tekee omat ratkaisunsa ja toimii itse päättämällään tavalla niin, kuin näkevät tarpeelliseksi omat paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Myös Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjassa tunnustetaan paikallisyhteisön toiminta paikallisen väestön etujen mukaisesti.

Lisäksi kunnallisen itsehallinnon perusperiaatteet ovat edelleen samoja kuin asetuksessa vuonna 1865. Kuntien toiminta perustuu edustukselliseen päätöksentekoon, kunnilla on omia tehtäviä, päätösvalta omasta organisaatiostaan ja tehtävien toteuttamisesta sekä verotusoikeus ja taloudellinen päätösvalta. Nämä pitävät paikkansa ainakin teoriassa.

Vastaus ”KYLLÄ”, kunnallinen itsehallinto on muuttunut:

Kunnallinen itsehallinto on kuitenkin muuttunut ja muuntunut yhteiskunnallisen kehityksen myötä.

Ensin oli vapaus.

1900-luvun alkuun saakka korostettiin kuntien toimintavapautta ja paikallisuuteen liittyvää toimintaan.

Sitten tuli valtion valvonta.

1960-luvulle saakka maassamme kehitettiin oikeusvaltiota. Itsehallinnon kannalta tämä tarkoitti sitä, että kuntien päätöksentekojärjestelmää ja hallintotoimintaa yhdenmukaistettiin ja tehtäviä lisättiin lainsäädännöllä. Ja valtio alkoi valvoa kuntien toimintaa.

Sen jälkeen tulivat yksityiskohtaiset säännökset.

1990-luvulle saakka rakensimme hyvinvointivaltiota. Itsehallinnon kannalta tämä tarkoitti sitä, että kuntien vapaus päättää organisaatiostaan ja toiminnastaan vähenivät. Kunnille säädettiin uusia tehtäviä ja yksityiskohtaisia säännöksiä niiden toteuttamiseksi.

Seuraavana oli vuorossa suora demokratia ja näennäinen toimintavapaus.

1990-luvulta lähtien olemme kehittäneet kuntalaisten suoria osallistumis- ja vaikuttamiskeinoja. Myös kuntien vapauksia päättää organisaatiostaan ja toiminnastaan on lisätty ja valvontaa vähennetty. Samalla on kuitenkin kuntien tehtävät ja niiden toteuttamista koskevat yksityiskohtaiset säännökset lisääntyneet. Kuntien taloudellinen liikkumavara on todella pieni.

Kunnallinen itsehallinto on moniulotteinen kokonaisuus. Itsehallinto on koko historiansa ajan tehnyt aaltoliikettä, välillä se on vahventunut ja välillä heikentynyt. Se muuntuu ajassa ja tämä on luonnollista, sillä harva muukaan asia pysyy identtisenä läpi vuosisatojen.

Onko nyt vuorossa itsehallinnon kyykyttäminen?

2000-luku on ollut mittavien uudistusten aikaa. Keskustelua ovat ohjanneet kansalaisille osoitetut perusoikeudet sekä yhdenvertaisuuden ja taloudellisten säästöjen tavoittelu. Keskustelun luonnetta on monessa yhteydessä värittänyt näkökulma, jonka mukaan kunnallinen itsehallinto saa väistyä, jos se on jonkun muun edun kanssa ristiriidassa. Tuntuu jopa siltä, että jo keskustelua kunnallisen itsehallinnon kunnioittamista pidetään turhana puheena. Perusperiaatteisiin ollaan valmiita puuttumaan, yksityiskohtaisia säännöksiä lisätään ja kuntien omaehtoiseen toimintaan ei luoteta.

Nyt kysymys kuuluukin, onko todella tarpeen puuttua kunnallisen itsehallinnon perusperiaatteisiin?

Pitäisin järkevämpänä pyrkimystä sellaiseen ratkaisuun, jossa perusoikeudet ja kunnallisen itsehallinnon perusperiaatteet toteutuisivat tasapainoisesti. Kuntien toiminnan ydin on toteuttaa kuntalaisten hyvinvointia, joten hyvinvointia edistävät perusoikeudet ja itsehallinto eivät ole ristiriidassa keskenään. Kansalaisten perusoikeuksien toteuttamisen uudistaminen tulisi lähteä itse niistä palveluista ja julkisen sektorin tehtäväkokonaisuudesta, eikä hallinnollisista ratkaisuista.

Sini Sallinen

Kirjoittaja on erityisasiantuntija Kuntaliiton Kehitys, demokratia ja johtaminen -yksikössä.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Lue tästä kaikki jutut kehysriihestä