Pääkirjoitus: Hyviä ja huonoja investointeja

Tulevaisuuden kunnan elinvoima nojaa pitkälti kulttuuriin ja matkailuun, jotka teemoittavat tätä Kuntalehden kesänumeroa. Elinvoimaisen sote-vapaan kunnan edessä on kuitenkin monta mutkaa.

Kuntien luopuessa sotesta rahoineen etenkin hyvinvoinnin edistäminen sekä tällä saralla kuntien ja maakuntien yhteistyö korostuu. Nyt halutaan puhua yhteistyöpinnoista rajapintojen sijaan. Tuleva perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko, kesk., korosti puheessaan Kunnallisjohdon seminaarissa toukokuussa, kuinka tärkeää kuntien on hoitaa hyvinvointisektori mahdollisimman hyvin, jotta säästetään maakuntien sote-rahoja.

KERROMME TÄSSÄ LEHDESSÄ, että Euroopan investointipankki (EIP) ja Kuntarahoitus rahoittavat puoliksi Etelä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän (ESSOTE) keskussairaalaa Mikkeliin. 110 miljoonalla eurolla on määrä saada vuonna 2020 ympärivuorokautinen huippumoderni päivystyssairaala ja hyvinvointikeskus. Vastaavia on vireillä monella suunnalla. Valtio haluaakin kunnille mahdollisimman pian investointikiellon, joka estäisi isojen hankkeiden käynnistämisen. Tämä rajoittaisi kuntien itsehallintoa, keskittäisi päätöksentekoa entisestään ja pahimmassa tapauksessa lykkäisi myös homesairaaloiden korjauksia.

Jos Mats Brommelsin raportin mukainen ehdotus valinnanvapaudesta toteutuisi, ESSOTEn kaltaiset kuntayhtymät pitäisi purkaa ja yhtiöittää. Millä toimijalla on varaa ja intressejä ostaa näin valtavia huippusairaaloita maakunnista, joiden väestöennuste on vahvasti negatiivinen, kuten Etelä-Savon sairaanhoitopiirin alueella?

Onko olemassa riski, että kuntayhtymien hankkeet joudutaan joskus purkamaan ja palauttamaan kunnille, jolloin muuttotappiollisilla ja ikärakenteeltaan vanhenevilla kunnilla on käsissään vahvasti lainoitettuja, kymmeniä miljoonia euroja maksaneita (entisiä) sairaaloita? Kunnathan eivät voi toimia sote-tuottajina.

Kuntien onkin nyt kuumeisesti kehitettävä myös tulopuolta.

YKSI MAHDOLLINEN LÄHDE on matkailu. Mikäli kunnalla on käsissään vaikkapa joulupukin kaltainen brändi, suuretkin tulovirrat ovat mahdollisia. Tämä edellyttää myös investointeja, markkinointiosaamista, aktiivista yhteistyötä yrittäjien kanssa ja aidosti kansainvälistä turismia houkuttelevia vetonauloja, eli tuotteen pitää olla kunnossa. Muuten markkinointirahat valuvat hukkaan.

ESITTELEMME Suomen kulttuurin ja taiteen kultakauden aarteita, joita ei vielä ole hyödynnetty matkailussa täysin. Tuusula ja Järvenpää jakavat uniikin palan suomalaisen taiteen historiaa. Yhteistyö on tiivistymässä ja kuntien yhteistyökumppanina toimiva Tuusulanjärven matkailu ry pyrkii kehittämään alueen markkinointia. Ahola, Ainola, Erkkola ja Halosenniemi ovat avoinna turisteille, mutta Järnefeltin Suviranta on vielä yksityisomistuksessa. Suvirannan kohtalo on auki. Jos Järvenpäällä ei ole varaa hankkia kallista ylläpitoa edellyttävää kulttuuriaarretta, vaarana on, että ainutlaatuinen kokonaisuus hajoaa.

Kuntien talous on siis tiukoilla, investointeja rajoitetaan ja verotukselle halutaan säätää katto, koska kokonaisveroaste ei saa nousta. Tosiasiassa veroja tuskin pystytään pitämään nykytasolla. Ilman investointeja on vaikea kehittää elinvoimaa eli kulttuuria, matkailua ja maakuntien sote-rahoja säästäviä hyvinvointipalveluja.

Saadakseen väestökehityksen hyvälle tolalle ja tulot nousuun, monet kunnat tarvitsevat uusia asukkaita. Tulevaisuuden veronmaksajista käydäänkin nyt kovaa kilpailua ja kuntien imagonkohennuskampanjoita nähdään entistä enemmän. Onneksi suomalaisten ominaispiirre on myös vahva kotiseuturakkaus. Tämä virkistää mökkikuntien talouden lisäksi maailmankin mittakaavassa poikkeuksellisen vireää kesä-
teatteritoimintaa. Eli kulttuuria, matkailua ja sitä hyvinvointia, kun kesäteatteria pyöritetään parhaimmillaan koko kyläyhteisön voimin.

Löydät muuten tästä lehdestä tärpit kesän kiinnostavimpiin esityksiin.