Sote-ähkyn jälkeen sote-uudistuksen tavoitteet kiireellä maaliin, mutta kenen maaliin?
Pyrkimys käyttää sosiaali- ja terveydenhuoltoon osoitettuja julkisia varoja maksimaalisen tehokkaasti on kannatettava ajatus. Suomessa on perinteisesti pyritty sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kustannustehokkuuteen ja myös onnistuttu siinä kohtuullisen hyvin. Osoituksena tästä ovat muita OECD-maita alhaisemmat terveydenhuoltomenot bruttokansantuotteeseen nähden sekä OECD-maiden korkeimpiin lukeutuvat asiakasmaksut julkisista terveydenhuollon palveluista.
Jos pääpaino on tuotannon käyttöasteen maksimointi, ovat toimenpiteiden vaikuttavuus ja oikeudenmukaisuus toissijaisessa roolissa
Sosiaali- ja terveyspalvelujen organisaatiorakennetta aiotaan uudistaa säätämällä ensisijainen vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista 18 maakunnalle, viime kädessä myös valtiolle. Vaikuttavuuden parantamiseksi nykyisiä palveluketjuja ja tiedonkulkua halutaan sujuvoittaa. Ajatuksena on myös turvata kaikille mahdollisuus itse valita sosiaali- ja terveyspalvelujen palveluntuottaja.
Tähän saakka on pelätty, että asiakkaan osallistaminen palveluarkkitehtuurin suunnitteluun mutkistaa järjestelmän tuotantoprosesseja ja heikentää sen kustannustehokkuutta. Asiakkaiden tarpeista lähtevä palvelujärjestelmä edellyttääkin tuekseen konkreettisia kannusteita asiakkaan aktiiviseen osallistamiseen palvelutuotannon suunnitteluun ja kehittämiseen.
Pessimistinen arvio on, että palveluketjuja tehostetaan, tiedonkulkua sujuvoitetaan ja palvelujärjestelmän organisointia keskitetään lähinnä mittakaavaetujen saavuttamiseksi. Nähtäväksi myös jää, kuinka halukkaita kilpailutilanteessa olevat yksityiset palveluntuottajat ovat yleisen edun nimissä jakamaan hyviä käytäntöjään ja innovaatioitaan.
Sote- ja maakuntauudistuksen lähtökohdaksi on otettu myös oikeudenmukaisuus, ts. hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen. Tällöin puheena on järjestelmän nk. horisontaalinen oikeudenmukaisuus. Henkilön sosioekonominen asema, ikä, sukupuoli tai asuinpaikkakunta ei saisi vaikuttaa hoidon laatuun ja saatavuuteen. Harvaan asutussa maassa tämä tulee olemaan vähintäänkin haastavaa.
Uskoisin, että vielä haastavampaa tulee olemaan nk. vertikaalisen oikeudenmukaisuuden, eli hallitusohjelmaan kirjatun julkisen palvelulupauksen toteuttaminen ja sitä koskevat yhteiskunnalliset arvovalinnat. Valmistelun edetessä on näet havaittu, että hallitusohjelmaan kirjatun julkisen talouden säästötavoitteen toteutuminen yhdessä valinnanvapausuudistuksen kanssa tulee edellyttämään myös avointa ja laaja-alaista keskustelua priorisoinneista. Vielä tästä ei ole julkisuudessa paljon hiiskuttu.
Kunnilla tulee jatkossakin olemaan avainrooli terveyden edistämisessä, sairauksien ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä ja työllisyyden tukemisessa. Näiden avulla tuetaan kuntalaisten hyvinvointia, kavennetaan terveys- ja hyvinvointieroja ja saadaan aikaan toivottuja julkisen talouden säästöjä.
Valitettavaa toki on, että väestötasolla merkittävien ennaltaehkäisevien toimien vaikutukset näkyvät vasta vuosikymmenten päästä. Siinä vaiheessa ennaltaehkäisevistä toimista saattavat hyötyä aivan muut kunnat kuin ne, jotka niihin olivat alun perin panostaneet.
Jean-Tibor IsoMauno, lakimies, Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikkö
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa
