Miten syvällisesti työnantaja on vastuussa työhyvinvoinnista? Kysymys on pohdituttanut minua ja varmasti sen pohdiskelu jatkuu pitkään. Työnantaja on vastuussa ainakin osittain monista työelämän laadullisista tekijöistä, kuten johtamisesta, esimiestyöstä, työntekijöiden osaamisesta, työprosesseista ja työyhteisöstäkin. Kaikki tämä syntyy vuorovaikutuksessa, eikä vain työnantajien harjoittamassa yksinpuhelussa, vaan yhteisessä vuorovaikutuksessa. Tähän keskusteluun osallistuu jokainen.

Mutta miten itse kukin meistä osallistuu näihin yhteisiin rakennustalkoisiin? Avainsanana on vuorovaikutus: kykymme puhua ja kuunnella, olla läsnä toisten, mutta myös omassa elämässämme. Ennen ajattelin, että työhyvinvointi kilpistyy vuorovaikutukseen, nykyään ajattelen, että kaiken takana on itsetunto, joka vaikuttaa suuresti myös vuorovaikutustaitoihimme ja on siten vahvasti elementtinä sitä työhyvinvointiakin rakennettaessa. Kaikki lähtee itsensä tuntemisesta ja siitä, että on ensiksi hyvä lähimmäinen omalle itselleen.

Itsetuntohan kuvaa sitä, miten arvostamme ja hyväksymme itseämme. Kun itsetuntomme on hyvä, ei meidän tarvitse kerjätä muiden hyväksyntää, koska kunnioitamme omaa ja toisten rohkeutta olla aitoja sekä huolehdimme omasta jaksamisestamme ja luotamme omaan selviytymiseemme. Hyvä itsetunto auttaa meitä antamaan ja vastaanottamaan palautetta sekä pyytämään ja saamaan anteeksi.

Vastaavasti huono itsetunto ajaa meitä hakemaan hyväksyntää koko ajan ulkopuolisilta ihmisiltä eli elämme uuvuttavassa pelossa siitä, ettemme riitä. Itsetunto vaikuttaa siten merkittävästi valintoihimme ja kykyymme suoriutua työelämässä ja elämässä yleensä. Hyvä itsetunto mahdollistaa sen, että osaamme toimia omien kykyjemme tasolla työssä ja myös kehittymään siinä. No, joidenkin ihmisten itsetunto tuntua liiankin isolta pöyhkeydessään ja myös silloin voi kysyä, onko se oikeasti hyvä.

Tiedämme, että itsetunto rakentuu pitkälti lapsuudessa eli kysyä voikin, syntyvätkö siten edellytykset työhyvinvoinnille jo elämän varhaisina vuosina? Paljon vartijana on siten kotona saamamme kasvatus keskusteluineen tai kasvatuksen puute ja puhumattomuuden hukkakaura.

Onneksi ihminen voi kehittyä ja oppia tuntemaan itseään paremmin. Itsetunnon rakentamiseen oikeampaan suuntaan saa ulkopuolistakin apua, mutta aikuisuuden terveemmät olosuhteet voivat auttaa itsensä uudelleenmäärittelyssä. Miten työnantaja sitten voi synnyttää ja tuottaa sitä työhyvinvointia sillekin työntekijälle, jota ajaa kuvitelma omien tekemisiensä heikkoudesta ja tunne siitä, että muut ovat parempia?

Itse asiassa työnantajalla on paljonkin tehtävää ja keinoja. Huolehtimalla hyvästä, oikeudenmukaisesta ja ihmiset yhdenvertaisina kohtaavasta johtamisesta ja esimiestyöstä tai siitä, että työpaikoilla pelisäännöt ovat samat kaikille ammattinimikkeestä tai työpisteestä riippumatta. Näin rakennamme kuvaa, että jokainen työntekijä on meille yhtä arvokas.

Työnantaja voi edellisten keinojen lisäksi tukea työntekijöidensä hyviä itsetuntoja rakentavalla ja positiivisella palautteella sekä varmistamalla, että työprosessit ovat sujuvia ja kaikilla on selvillä oma paikkansa osana kokonaisuutta. Itse näen sen niin, että emme ole vain jotakin työsuoritusta varten, vaan jotakin suurempaa kokonaisuutta varten työssä. Jämsän kaupungilla missiomme on jämsäläisten sujuva arki.

Hannele Rahkonen, Jämsän kaupungin työhyvinvointikoordinaattori / työsuojelupäällikkö

Kirjoitus on julkaistu alun perin Jämsä bloggaa -sivustolla.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*