Kuntien liitosvalmiudesta on revitty suuria, hämmentäviä ja osin ristiriitaisiakin otsikoita sen jälkeen kun vastaukset tulivat julkisesti nähtäville. Myös tulkinnat ovat vaihdelleet lähes laidasta toiseen.

Mielenkiintoista tässä on, että useimmat otsikot ja tulkinnat ovat sinänsä olleet oikean suuntaisia – kysymys on vain siitä, mistä näkökulmasta asiaa halutaan katsoa.

Hallitukselle karuimman yhteenvedon teki Suomen Kuvalehti, joka on hakenut  profiilia uudistuksen vastustajien lipunkantajana. Lehti otsikoi: Tyrmäys ministeriölle – lähes 80 % kunnista hylkää uudistussuunnitelman. Kuvalehden otsikko on ihan paikkansa pitävä, jos katsotaan vain ensisijaisia vastauksia. Totta nimittäin on, että rakennetyöryhmän esittämää selvitystä sellaisenaan kannatti vain noin 70 kuntaa. Siis täysi tyrmäys.

Jutussaan myös Kuvalehti toki kertoo, että ”noiden 70 kunnan lisäksi noin 80 kuntaa kyllä suhtautuu enemmän tai vähemmän myönteisesti ajatukseen kuntaliitoksista, mutta ei työryhmän piirtämän kuntakartan mukaisesti”.

Myös Kuntalehti kävi vastaukset läpi viime numerossa. Meidän lähtökohtanamme oli selvittää kuntien liitosvalmiutta ylipäätään eli sitä, kuinka moni kunta olisi valmis jonkinlaiseen liitosselvitykseen, joko ehdotettuun tai kunnan itse esittämään. Me lähdimme siis laskemaan näitä tavalla tai toisella liitokseen valmiita yhteen. Meidän haravaamme tarttui liitosselvitykseen suostuvia – vaikka sitten vastentahtoisesti ja pitkin hampain – enemmän kuin Kuvalehden haravaan, yhteensä noin puolet.

No, nythän tilanne näyttikin jo aivan toisenlaiselta, varsinkin kun näissä selvitykseen jollakin tavalla suostuvaisissa kunnissa asuu yli 70 % väestöstä.

Onko tulos siis hallituksen kannalta hyvä vai huono? Tämä arvio näyttää riippuvan kokonaan näkökulmasta. En jaksa uskoa, että edes työryhmässä vakavasti kuviteltiin, että maahan saadaan nuo 70 selvitysalueen kokoista kuntaa. Mutta jos tällä kovin kiistellyllä prosessilla on saatu aikaan se, että puolet maan kunnista on valmiita edes jonkinlaiseen liitostunnusteluun, sitä voi jo kyllä pitää saavutuksena.

Valtiovarainministeriö tulee julkisuuteen omien lukujensa kanssa tämän lehden ilmestymisen tienoilla. Oletettavaa on, että siellä lasketaan myös yhteen kuntia, jotka edes jollakin tavoin ja joillakin ehdoilla ovat liitosselvitykseen suostuvaisia. Tähän viittasi ministeri Henna Virkkusen haastattelu heti kyselyn päätyttyä, jolloin hän jo laski, että noin puolet kunnista on liitosselvitykseen valmiita.

Tässä arvioinnissa – onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä – unohtuu helposti se perusasia, mistä hallitus lähti kuntaremontissaan liikkeelle. Sen keskeisenä perusteenahan oli julkisen talouden kestävyysvaje. Se, saadaanko kestävyysvajetta korjattua kuntarajoja muuttelemalla, on kovin kiistanalainen juttu – ainakaan tutkijat eivät lupaa kuntaliitosten tuovan nopeita säästöjä.

Säästöjä kuntien palvelutuotantoon kuitenkin väistämättä tarvitaan. Suomalainen yhteiskunta tuntuu kokonaan unohtaneen, että nykyistä palvelutasoa pidetään suurelta osin yllä velkarahalla, myös kunnissa. Suomen julkinen velka kasvoi jo viime vuonna 6 miljardilla, ja tänä vuonna se kasvanee noin 7 miljardilla. Jokainen valtion maksamasta kymmenestä eurosta pitää sisällään 1,36 euroa velkaa. Tämä koskee myös kunnille tulevia valtionosuuksia.

Kotimaan lievä talouskasvu perustuu sekin kotimaiseen kysyntään, jota pyöritetään velkarahalla.

Hannu Kataja

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Lue tästä kaikki jutut kehysriihestä