Valinnanvapaus voi vahingoittaa heikoimpia

Sote-palvelujen valinnanvapaudelle on asetettu yleviä tavoitteita kustannusten laskusta ja yksilönvapaudesta. Kun valinnanvapauden toteuttamista ohjaavia linjauksia käy läpi sosiaalipalvelujen asiakkaiden näkökulmasta, näyttää valitettavasti siltä, että uudistus pikemminkin heikentää ainakin joissakin palveluissa mahdollisuuksia perustuslain takaamiin riittäviin sote-palveluihin.

 

Tällä hetkellä näyttää siltä, että valinnanvapaus toteutetaan pääsääntöisesti siten, että kunnan asukas valitsee listautumalla yksityisen palveluntuottajan, kolmannen sektorin tai maakunnan omistamaan yrityksen, joka tuottaisi kuntalaisen tarvitsemat valinnanvapauden piirissä olevat sosiaali- ja terveyspalvelut. Toimija saisi rahoituksensa listautuneiden asiakkaiden perusteella. Raskaampiin palveluihin pääsisi portinvartijan kautta, ja niihin liittyisi erillinen korvausjärjestelmä.

 

Laaja valinnanvapaus sekä mahdollisuus vaihtaa sosiaali- ja terveyskeskusta esimerkiksi puolen vuoden välein herättää huolta erityisesti lasten ja perheiden palvelujen sekä päihde- ja mielenterveyspalvelujen osalta.

 

Ihmisellä on toki oikeus tehdä itselleen haitallisia valintoja. Silloin, kun haitallinen valinta vaikuttaa henkilön lisäksi hänen omaisiinsa tai läheisiinsä, valinnanvapauden laajentaminen vaarantaa yksilöiden ja yhteiskunnan näkökulmasta järkevien palvelujen toteutumista. Valinnanvapaus voi myös heikentää hyvinvointia ja tasa-arvoa sekä kärjistää hyvinvointi- ja terveyseroja.

 

Esimerkki: Perheessä päihdeongelma,
mutta vanhemmat eivät valitse apua

 

Otetaan esimerkiksi päihdeongelmainen perhe. Lapsen koulussa tai päivähoidossa ollaan huolissaan lapsen tilanteesta ja ohjataan perhettä sosiaalihuoltoon. Vanhemmat eivät ole halukkaita osallistumaan palvelutarpeen arviointiin eivätkä halua ottaa muitakaan palveluja vastaan. Perheen oma ja ammattilaisen näkemys tilanteesta ovat hyvin erilaisia.

 

Vanhemmat haluavat pitää ongelmansa piilossa ja pitävät etäisyyttä viranomaisiin sen sijaan, että toimisivat tiiviissä yhteistyössä auttajatahon kanssa. Puhelimeen ei vastata eikä kotona olla, kun kotikäynnille mennään. Sovitut palaverit peruuntuvat.

 

Samankaltaisia ilmiöitä kohdataan usein lasten ja perheiden palveluissa, mutta ne eivät ole vieraita muissakaan sosiaali- ja terveyspalveluissa.

 

Valinnanvapauden myötä oikeus vaihtaa sosiaali- ja terveyskeskusta mahdollistaa helposti asiakkuuden ja palvelun välttelyn. Lapsi voi jäädä kokonaan vaille tarvitsemaansa apua, jos vanhemmat hyödyntävät valinnanvapauttaan täysimääräisesti vaihtamalla sosiaali- ja terveyskeskustaan aina, kun se on mahdollista. Luottamuksellisia ja jatkuvia asiakassuhteita ei synny, lapsen tuentarve voi jäädä havaitsematta tai perheelle kerta toisensa perään tarjotaan palveluja, jotka eivät välttämättä vastaa todelliseen palvelutarpeeseen.

 

Varhainen puuttuminen, tehokas palveluohjaus ja oikea-aikaiset palvelut eivät silloin toteudu. On epätodennäköistä, että kustannussäästöjäkään syntyy. Korjaavat toimenpiteet ovat huomattavan kalliita, jos niihin päädytään vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat kärjistyneet.

 

Ratkaisuksi ei tässä riitä lupaus tai linjaus, että julkista valtaa käytettäisiin jatkossakin virkavastuulla tai tieto, että asiakkaat eivät kovin usein nykyäänkään ole vaihtaneet terveyskeskustaan, vaikka mahdollisuus on ollut olemassa.

 

Bisneslogiikka ei toimi,
kun palvelun tarve muuttuu

 

Tarkastellaanpa vielä tilannetta, jossa väestövastuisen sosiaali- ja terveyskeskuksen työntekijä havaitsee, että listautuneella asiakkaalla on kotipalvelun tarve. Asiakas saa lähetteen tai palvelusetelin kotipalveluun ja valitsee kotipalveluyrittäjän, jolta hankkii palvelun.

 

Etukäteen on hankala arvioida, onko kotipalvelun tarve neljä käyntiä, 10 käyntiä vai kenties jopa kuukausia kestävä. On otettava huomioon, että huolellinenkaan palveluntarpeen arviointi ei tuo esiin kaikkea palvelutarvetta. On tavanomaista, että työntekijä vasta asiakkaan kanssa työskennellessään havaitsee avun tarpeita, joihin kotipalvelu ei pysty laisinkaan vastaamaan. Käyntien määrä ei riitä tai tarve ilmeneekin täysin toisenlaiselle palvelulle, kuten vaikkapa mielenterveyspalvelulle.

 

Yksittäisen kotipalveluyrittäjän kannalta katsoen voi olla intressi jatkaa palvelua, johon asiakkaan palveluntarve on etukäteen arvioitu, koska ohjaaminen asiakkaan kannalta tarkoituksenmukaisempaan paikkaan tarkoittaisi asiakassuhteen päättymistä ja laskutuksen lakkaamista.

 

Tilanne saattaa johtaa siihen, että palvelu jatkuu, vaikka se ei enää vastaa asiakkaan palvelutarpeeseen. Toisaalta, voi olla helppoa ohjata asiakasta käyttämään valinnanvapautta saman yrityksen muihin palveluihin suoriteperusteisesti laskutettavaksi jos ja kun lisätarpeita löytyy. Valinnanvapaus ei tätä estä.

 

Kustannusten näkökulmasta ongelmallinen asia on myös asiakkaan palvelutarpeen vähentyminen. Jos tarve vähenee, yrityksellä ei ole intressiä raportoida asiasta asiakkaan lähettäneelle sosiaali- ja terveyskeskukselle, vaan hyötyä ”helposta” asiakkaasta niin kauan kuin mahdollista.

 

Mielenkiintoinen tilanne syntyy siitäkin, jos sosiaali- ja terveyskeskusta ylläpitävä yrittäjä havaitsee, että listautunut asiakas vaatii huomattavan paljon euroja – enemmän kuin asukasperusteinen laskutus tuottaa. Yritykselle syntyy intressi houkutella asiakasta käyttämään valintaoikeuttaan, eli vaihtaa sosiaali- ja terveyskeskusta. Erityisen vaikea tämä tilanne on niiden asiakkaiden kohdalla, jotka eivät palvelua edes halua.

 

Valinnanvapaus suo oikeuden
tehdä huonoja valintoja

 

Valinnanvapaus sopii sosiaalipalveluissakin tilanteeseen, jossa palvelutarve on ennakoitava ja selkeä. Sen sijaan niissä palveluissa, joissa palveluntarve on moninainen ja muuttuva, on todennäköistä, että asiakkaan kannalta tarkoituksenmukaisen palvelun saaminen vaarantuu valinnanvapauden myötä.

 

Valinnanvapauden uskotaan tuovan kustannussäästöjä ja edistävän kilpailullisuutta. Valinnanvapaus vaarantaa palveluintregraation, jolla tavoitellaan merkittäviä säästöjä. Valinnanvapaus saattaa luoda suotuisan ympäristön asiakassuhteiden katkoksellisuudelle, tiedonkulun ongelmille ja erilaisille viiveille palvelutarpeen arvioinnissa ja tuen antamisessa. Luottamuksellinen ja hyvä asiakassuhde on monesti edellytys vaikuttavaan sosiaalipalveluun.

 

Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Ainakin sosiaalipalveluissa on ilmiselvästi palveluita, joissa valinnanvapaus vaarantaa riittävien palvelujen järjestämisen. Näihin palveluihin valinnanvapaus ei sovi ja ne tulisikin rajata valinnanvapauden ulkopuolelle.

Aila Puustinen-Korhonen, lapsiperheiden palvelujen erityisasiantuntija, Kuntaliitto

Tero Tyni, sosiaali- ja terveydenhuollon talousasioiden erityisasiantuntija, Kuntaliitto

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa