Liedon vanhus- ja vammaisneuvosto järjesti esteettömyyshaasteen kunnanvaltuutetuille. Haasteen tarkoituksena oli testata, miten arjen asiat hoituivat pyörätuolissa istuen. Kävimme kaupoissa, terveyskeskuksessa, postissa, pankkiautomaatilla, toimistoissa, eli paikoissa, joissa päivittäin itse kukin meistä joutuu asioimaan.

Tai siis, yritimme käydä. Heti alkuun huomasimme, että teiden kaltevuudet käänsivät tuolin suuntaa useasti. Tiet olivat asianmukaisesti päällystettyjä, mutta routa tekee tehtävänsä. Olin pari kertaa ojan reunalla ja ojassa olisin ollutkin ilman apua. Sää oli hyvä ja lämpötila syyskuussa kohdillaan. Mietin, miten ohjata tuolia, kun maassa on lunta, jäätä ja sepeliä. Mitä jos olet yksin liikkeellä ja tuoli kaatuu, etkä pääse nousemaan ylös? Jäisin luultavimmin kotiin, kuin uskaltautuisin ulos niillä keleillä. Ajatus veti mielen apeaksi. Vanhuus, onnettomuus tai sairaus voi viedä meistä jokaisen pyörätuoliin.

Pankkiautomaateilla asioiminen oli mahdoton tehtävä. Olen 160 cm:ä pitkä ja yritin suoraan, sivuttain, mutta joko käsi ei ylettynyt tai jalkatuet törmäsivät seinään. Lisäksi maan kaltevuus veti tuolia sivuun tai taakse.

Kaupassa istun ostoskori sylissä. Useat hyllyt ovat pyörätuolissa istuvalle liian korkealla, apua on saatava. Joissain kaupoissa voisi hyllyjen välinen leveys olla isompi, koska vastaan tulee ostoskärryjä, etenkin ruuhka-aikana. Joihinkin kauppoihin oli mahdoton päästä sisälle korokkeiden tai ovien kapeuden takia. Ovien avaaminen oli ihan oma juttunsa. Automaattisesti aukeavat ovet helpottavat, mutta usein sisäänkäynneissä on vielä toinen ovi, joka saattaa sulkeutua ennen kuin ehdit ulos ja jäät jumiin ovien väliin.

Tuolissa oli molemmin puolin jarrut, jotka sai päälle ja pois, mutta kun kohdalle tuli alamäki, en keksinyt tapaa, millä vauhdin saisi hidastettua. Pitikin löytää erilaisia reittejä. Joskus ne kiertävät isonkin lenkin, jotta pääset turvallisesti kohteeseesi. Mainittakoon, että käsivoimia tarvitaan noin 20 kg:n tuolin sekä oman painon siirtelyyn.

Vakava tilanne sattui, kun ylitin suojatietä. Autoilija pysähtyi suojatien eteen, kuten pitääkin. Oli aikamoinen shokki, kun viereiseltä kaistalta auto ajoi eteenpäin pysähtymättä. Liki oli, etten päätynyt reissultani pysyvästi pyörätuoliin.

Lopuksi pääsimme kokeilemaan erilaisten lasien kautta näkövammaisten arkea. Lomakkeen luku ei onnistunut, saati sen täyttö. Tempaus laajensi näkemystä ja ymmärrystä siitä, mitä eri lailla vammautuneet ihmiset joutuvat kohtaamaan päivittäisessä arjessaan.

Tässä olisi haastetta jokaiselle Suomen kunnalle. Järjestäkää vastaavia tilaisuuksia päättäjille, yrityksille, toimistoille. Vasta kun itse kokee tilanteen, ymmärtää mistä on kyse.

Annina Ruottu

Liedon kunnanvaltuutettu, kesk., kunnanhallituksen 1. varapuheenjohtaja

Avatar
Kuntalehti
kuntalehti@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.