Asumispalvelua saavien ihmisten fyysisissä ympäristöissä on parantamisen varaa – Tutkimuksen havainnot tehtiin Varsinais-Suomessa
Huonekalujenkin hyvät ja huonot puolet nousevat selkeämmin esille, kun niitä käyttää päivästä ja vuodesta toiseen. Kuva: Ville Miettinen
Turun yliopisto tiedotti maanantaina tutkimuksestaan, jossa on havainnoitu ympärivuorokautisen hoivan yksiköiden fyysisiä ympäristöjä Varsinais-Suomessa.
Tutkimuksen perusteella asumispalvelua tarvitsevat ihmiset eivät saa tarvitsemaansa tukea fyysiseltä ympäristöltään kaikissa tapauksissa.
Lisäksi Turun yliopiston professori ja tutkimushankkeen johtaja Riitta Suhonen vahvistaa tutkimusaineiston perusteella, että fyysinen ympäristö antoi paikoin vain niukasti kognitiivista tukea asukkailleen.
Kognitiivisilla toiminnoilla tarkoitetaan tiedon käsittelyyn liittyviä toimintoja, kuten havaitsemista, ajattelua ja muistamista.
– Ikääntyneiden ihmisten asumispalveluympäristöjen hyödyntämisessä on parantamisen varaa.
– Ympäristön hyödyntäminen saattaa avata monia mahdollisuuksia tukea itsenäisyyttä, pärjäämistä, liikkumista ja kaikenlaista ihmiselämään liittyvää mielihyvän kokemisen lähdettä, Riitta Suhonen sanoo.
Arviointityökalu avasi asukkaille tärkeitä asioita
Tutkimuksessa käytettiin kansainvälistä ja hoivaympäristöihin sovitettua arviointityökalua, Suhonen kertoo.
Mukana on ollut reilut 200 fyysiseen ympäristöön liittyvää arviointikohdetta, joita havainnoimalla on saatu rakennettua kokonaiskuvaa ympäristön laadusta.
Onko ympäristössä tuettu omatoimista liikkumista, esimerkiksi käytetty värejä helpottamaan löytämistä oman huoneen ja yhteisten tilojen välillä?
Onko rakennuksessa asukkaan valittavana useampia yhteisiä tiloja, jossa voi viettää aikaansa?
Onko ympäristö kodinomainen ja aktiivisuutta lisäävä?
Tällaisia tutkimuksen esille nostamia kysymyksiä on hyvä esittää ja hakea vastauksia niihin, Riitta Suhonen näkee.
– Hoivaympäristöhän on ikääntyneen ihmisen elinympäristö.
Kun oven taakse jää asiakkaalle sopiva ulkoilutila
– Fyysistä ympäristöä mietitään hoidon tarjoamisen ja sen järjestämisen näkökulmista. Ja sitä on mietittävä myös esimerkiksi ikäihmisen näkökulmasta, Suhonen muistuttaa.
Tutkimus antaa Suhosen mukaan näyttöä siitä, että ympärivuorokautisen hoivan fyysisten ympäristöjen arvioinnille on tarvetta.
– Tutkimus on nostanut esille esimerkiksi hoivaympäristöjen ulkotilat. Asukkaan ulospääsyn esteenä saattaa olla raskas ovi.
– Ikääntynyt ihminen ei välttämättä pääse liian raskaan oven takia ulkotiloihin, vaikka piha-alue olisi aidattu ja muutenkin turvallinen hänelle.
– Fyysisen ympäristön hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella voidaan helpostikin muuttaa ympäristöä paremmin ikääntyneen voimavarat huomioon ottavaksi.
Tavoitteena on ollut edistää ikäihmisen toimintakykyä
Ikääntyessään ihmisen toimintakyky usein heikkenee ja jossain vaiheessa voi olla ajankohtaista siirtyä tehostetun palveluasumisen tai hoivakodin asiakkaaksi.
Asumispalveluympäristöissä elävien asiakkaiden toimintakykyyn on mahdollista vaikuttaa tiloja koskevalla suunnittelulla, tohtorikoulutettava Niina Wahlroos Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta kannustaa.
– Kuten suunnittelemalla paljon avointa tilaa, käyttämällä värejä ja luomalla kiintopisteitä. Tällaisten, osittain helpostikin toteutettavien, ratkaisujen avulla autetaan asukasta pärjäämään arkisissa askareissaan.
– Suomalaisessa ikääntymispolitiikassa on ollut keskeisenä tavoitteena edistää ikääntyneen toimintakykyä ja itsenäisyyttä. Tutkimuksemme tulosten mukaan näyttää siltä, ettei fyysisessä ympäristössä ole näitä linjauksia täysin huomioitu, Wahlroos toteaa.
Suuren ja pienen yksikön välinen paremmuus on edelleen auki
Wahlroos on tietoinen toisinaan esille nousevasta olettamuksesta, että asukasmäärältään pieni yksikkö olisi asukkaille suurempaa parempi.
Ympärivuorokautisen hoivan fyysisiä ympäristöjä havainnoineessa tutkimustyössä mukana ollut Wahlroos sanoo, että pienillä ja suurilla yksiköillä vaikuttaa olevan omat vahvuutensa.
– Tämän tutkimuksen perusteella emme kuitenkaan pysty asettamaan pieniä yksiköitä suoraan etusijalle. Erikokoisilla yksiköillä on omat vahvuutensa.
– Pienikokoiset yksiköt olivat kodinomaisempia, mutta toisaalta suuremmissa yksiköissä asukkaalla oli useampia tiloja valittavanaan, Wahlroos summaa.
