Jarmo Korhonen: Hoitajamitoituksen noston hintalappu 30,28 euroa hoitopäivää kohden
Hoitajamitoituksen nosto vanhusten laitoshoidossa ja tehostetussa palveluasumisessa maksaisi reilut 30 euroa vuorokautta kohden. (Kuva: Seppo Haavisto)
Hoitajamitoituksen hintalapusta on ollut monia laskelmia liikkeellä viime päivien keskusteluissa. Kokonaishintalapuksi on arvioitu 200-250 miljoonaa euroa vuodessa. Konsulttiyhtiö Talent Vectian vanhempi neuvonantaja Jarmo Korhonen on laskettanut talousviisailla, mitä hoitajamitoituksen nosto ikäihmisten tehostetussa palveluasumisessa ja laitoshoidossa maksaisi asiakasta kohden pääkaupunkiseudulla.
-Pääkaupunkiseudulla mitoituksen nosto nykyisestä 0,5 työntekijästä 0,7 työntekijään olisi kustannusvaikutukseltaan 30,28 euroa vuorokaudessa per asukas. Vuositasolla lisäkustannus on asiakaspaikkaa kohden noin 11 000 euroa per henkilö. Ja kaikki tämä tulee veronmaksajien piikkiin, Korhonen ynnäilee.
Kotona asuvien tilanne heikoin
Jarmo Korhonen muistuttaa, että valtaosa ikäihmisistä asuu edelleen kotona. Viittä vaille laitoshoidossa olevien, tai sinne tosiasiassa kuuluvien, vanhusten tilanne on heikoin.
-Laitoksissa on korjattavia epäkohtia, mutta kaikkein vaikeimmassa tilanteessa ovat yksin kotona asuvat vanhukset, jotka kuuluisivat laitoshoitoon. Kun vanhus tilaa ambulanssin 28 kertaa kuukaudessa ja kahdeksan kertaa hänet kuljetetaan sairaalaan yöksi, niin hänen paikkansa ei enää kotona ole. Se on meidän suurin haaste, miten näiden vanhusten kanssa toimitaan, Korhonen korostaa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Vanhusväestön käsittävät ikäluokat kasvavat, elinikä pitenee ja työikäinen väki vähenee. Tuttu yhtälö monessa muuttotappioalueen kunnassa. Ja lopputulos on vahvasti miinusmerkkinen.
-Kun ikäihmisten määrä tulevaisuudessa kasvaa ja ihmiset elävät pidempään, niin samalla kasvaa laitoshoidon tarve. Mistä me löydetään Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla ihmisiä hoitamaan nämä vanhukset? Väki ei riitä pienillä paikkakunnilla, vaikka koulutamme koko ikäluokan lähihoitajiksi, Jarmo Korhonen lataa.
Välikysymys ajankohtainen
Kunta-alan konsulttina työskentelevä politiikan kokenut kehäkettu myöntää opposition tekemän välikysymyksen tarpeellisuuden, mutta kaipaa keskustelua laajennettavan laitoshoidon ohella koko vanhustenhoidon kentän kattavaksi. Yksi tärkeä palikka sitä ovat omaishoitajat.
-Välikysymys on tehty oikeasta asiasta, mutta asiaan pitää hakea ratkaisua laajemmin. Kukaan ei ole ottanut esille omaishoitajien asemaa. He hoitavat iäkästä läheistään 300 euron kuukausipalkalla.
-Kotona ja laitoksissa asuvien ikäihmisten perusterveydenhoitoon ja kuntoutukseen tarvitaan uusia käsipareja ja rahaa. Kokonaisvastuu on eduskunnalla, jonka pitää ohjata tarvittavat rahat uudistuksiin kunnille. Kaikkiaan tätä asiaa pitää käsitellä kokonaisvaltaisemmin, Jarmo Korhonen toivoo.
Tuliko tämä ”konsultin” ääni suoraan perunakellarista ?
Korhonen tuo keskusteluun olennaisia näkökulmia, joista vireillä olevassa huutokaupassa ei riittävästi puhuta. On helppo vaatia eduskunnassakin lisää hoitohenkilökuntaa, mutta vaikein ja myös vastaamattomin kysymys on, kuka ja millä rahoilla sen maksaa. Attendon Karjalaisen nöyränä antama lausunto siitä, että he ovat valmiit lisäämään henkilökuntaa jätti kertomatta, että se myös tulee nostamaan hoitopäivän hintaa. Ja kukapa muu sen maksaisi kuin kunnat. Kuta suuremmaksi firmojen liikevaihto ja laskutus kasvaa, sen helpompi siitä on tehdä myös liikevoittoa, joka todellisuudessa on yhteiskunnan kannalta hukkaan heitettyä rahaa, joka ei ole antanut vastinetta . Yksityistämisen liittyy aina helpon rahan metsästäjiä, ja siihen tautiin ei ole keksitty sopivaa lääkettä, eikä siitä ollut viitettäkään tämänpäiväisessä välikysymyskeskustelussa. Siitä puuttui kyky nähdä kustannusten hallitsematon kasvu ja keinot kasvun rahoittamisesta. Jonkun sitä lisärahaa on osoitettava ja siinä suhteessa altavastaajaksi joutuneen valtiovarainministerin peräänkuuluttaman aarrearkun esille nostaminen jäänee ikuiseksi toteutumattomaksi haaveeksi. Sillä ei vanhustenhuollon vaadittuja uudistuksia ainakaan rahoiteta. Millä sitten,senpä vaalikuumeinen eduskunta kertokoon. Eurot pöytään, vain niillä voi kasvattaa menoja.Jollei lisärahaa osoiteta, hoitopäivän hinnan kasvuun kunnilla on kaksi kiusallista pakkokeinoa; verotuksen kiristäminen tai ostettavien/tuotettavien hoitopäivien määrän supistaminen. Tätä faktaa vasten Korhosen näkemykset ovat varsin kohdallaan.
Vastaus kysymykseen ”mistä rahat”: Yritysten kirjavasta tukiviidakosta vähentäminen, ja veronkiertojärjestelmien (lue kansainvälisille pörssi-, huijaus- ja veroparatiisiyhtiöille sallittujen) eli argressiivisen verosuunnittelun joksi sitä kutsutaan, pienikin ehkäisy, sekä tietysti em. edellisen ja nykyisen hallituskauden aikana myönnettyjen verohelpotusten osittainen purku. Näistä kertyy HELPOSTI miljardiluokkaa oleva potti, onhan nämä tulonsiirroiksi luokiteltavat menokohteet suoraan yli 4,0 miljardia, ja verohelpotuksineen jopa kaksinkertainen summa kansantaloudessamme. Koska ja missä on päätetty että suomalaisen veronmaksajan rahaa on pakko käyttää kansainvälisten yritysten oman voiton kerryttämiseen tai ylipäätään yritystoiminnan kannattavuuden takaamiseksi? Ne kait ovat hallitusten sisäisiä sopimuksia jotka pitää kyseenalaistaa tässä tilanteessa ja todeta ettei NIIHIN riitä loputtomasti jakovaraa. Pienet, keskisuuret kotimaiset ja aloittavat yritykset ovat kokonaan eri asia.
Omaiset hoitakoon omaan piikkiin vanhuksensa. Tai työttömät asukoot vanhusten kanssa ja hoivatkoon heitä. Mitä tämä yhteiskunnalle kuuluu? Ontuva selitys on että ovat eri paikkakunnalla rahalla saa siirrettyä jomman kumman samalle paikkakunnalle. Siinä ei monta minuuttia kulu, kun vanhuksen pesee suihkulla. Jopa ruokkii asiallisesti. Loppu aika on vapaata, on laitteita jolla voi seurata vointia. Muuta puuhatessa. Nimimerkillä kokemusta on. Heikki Välisaari.