Kuntaliitokset hillinneet kokonaiskustannuksia
Sosiaali- ja terveystoimen sekä sivistystoimen
kustannuksissa ei tutkimuksessa havaittu liitosten vaikutusta.
Arviot perustuvat 2003-2007 toteutettuihin kuntaliitoksiin.
Liitoskunnille valittiin mahdollisimman vastaavat verrokkikunnat ja vertailu
tehtiin liittyneiden kuntien ja verrokkikuntien kustannuskehityksissä.
Erot kustannuskehityksessä ovat kuitenkin niin pienet, että
Vartiaisen mukaan ne eivät tarjoa kiistatonta näyttöä siitä, että
kuntaliitokset hillitsisivät nettokustannusten kehitystä.
Vartiainen huomauttaa, että hänen tutkimuksensa
perusteella ei voi ottaa kantaa siihen, ovatko liitoskunnat pystyneet
tuottamaan parempia palveluja kuin olisivat voineet ilman liitoksia.
Optimaalinen
kuntakoko
aivan
tapauskohtainen
Tutkimuksessa tarkastellaan myös optimaalista kuntakokoa
ja päädytään siihen, että se on täysin tapaus- ja aluekohtainen.
Vartiainen huomauttaa, että kuntakokoa suurentamalla on
mahdollista päästä alhaisempiin yksikkökustannuksiin.
Toisaalta kuntakoon suurentamisen
myötä etäännytään kuntalaisista, jolloin heidän preferenssinsä on vaikeampi
ottaa huomioon.
Teoreettisen tutkimuksen
mukaan kuntakoon kasvattaminen lisää kustannustehokkuutta aina tiettyyn pisteeseen
asti, jonka jälkeen tehokkuus alkaa laskea. Teoreettinen tutkimus saa tukea
myös empiirisistä tuloksista, joskin useiden tutkimusten mukaan tehokkuus alkaa
laskea jo melko alhaisen asukasmäärän kohdalla, Vartiainen toteaa.
Valtuutettujen oman edun tavoittelu
voi näkyä liitospäätöksissä
Vartiainen pohtii myös sitä, millä tasolla päätökset
kuntaliitoksista pitäisi tehdä.
Valtakunnallisen päätöksenteon puolesta puhuu se, että
siten voidaan edistää yleistä hyvinvointia, kun paikalliset päättäjät voivat
katsoa asiaa vain oman kunnan hyvinvoinnin kannalta.
Myös viitteet kunnanvaltuutettujen oman edun
tavoittelun esiintymisestä antavat tukea valtiotasolla tehtyjen päätösten
puolesta, Vartiainen kirjoittaa.
Toisaalta kuntapäättäjillä voi olettaa olevan parempi
informaatio hyödyllisistä liitospäätöksistä, joka voi mahdollistaa optimaalisemmat
päätökset valtiotasoon verrattuna, hän huomauttaa.
Tutkimus on tehty Itä-Suomen yliopistossa.
Niko Vartiaisen pro gradu on täällä
