Lakiklinikka: Miten hallitusohjelman sidosyksikkökirjauksia pitää lukea?
Kuva: Kari Långsjö
Pääministeri Petteri Orpon, kok., hallitusohjelma ”Vahva ja välittävä Suomi” sisältää kirjauksia sidosyksikköhankinnoista. Kirjaukset ovat aiheuttaneet epätietoisuutta hankintakentällä. Sidosyksikköhankintaan ei ole tähän mennessä sovellettu hankintalakia, vaan sitä on pidetty kunnan oman toiminnan järjestämisenä.
Muuttuuko tämä asiantila hallitusohjelmakirjausten myötä?
Lyhyt vastaus on ei – ainakaan vielä. Pitkä vastaus on se, että hallitusohjelman kirjauksissa on tietyt tavoitteensa, joiden toteutuminen on epävarmaa. Pyrkimys muutoksiin sidosyksiköiden käytön vähentämiseen näkyy kirjauksista selvästi.
Ehkä eniten keskustelua on herättänyt kirjaus siitä, että sidosyksikön omistukselle asetettaisiin vähimmäisomistusprosentti 10. Tällainen muutos merkitsisi suuria järjestelyitä kuntakentän ja muunkin julkisen sektorin sidosyksikköomistuksissa. Järjestelyjen tarve saattaisi 10 prosentin säännön myötä olla suurempi kuin nopealla arvioinnilla aavistammekaan. Esitetty muutos edellyttäisi järjestelyjä paitsi omistusta koskevien sopimusten myös palveluiden tuotannon näkökulmasta. Tältä osin onkin tärkeää huomata, että esitys 10 prosentin omistusmäärästä ei ole voimassa olevaa oikeutta. Kansallisessa tai EU-lainsäädännössä tai oikeuskäytännössä ei ole otettu kantaa siihen, kuinka paljon hankintayksikön tulisi sidosyksiköstään omistaa. Toisaalta erillinen kysymyksensä on, mitä asioita on aiheellista tai mahdollista säännellä lainsäädännön keinoin, laissa ja missä asioissa pehmeämpi ohjaus olisi toimiva ja riittävä puuttumiskeino. Lisäksi lainsäätäjän tulisi ennen minkään lain säätämistä selvittää, mitkä olisivat tällaisen esityksen vaikutukset eri kokoisissa hankintayksiköissä ja eri toimialoilla. Lakiesitysten vaikutusarviointi on perustavanlaatuinen osa lainsäätämisprosessia.
* * *
Uuden hallitusohjelman kirjaukset viittaavat sidosyksikköhankintojen olevan jopa hankintalain kiertämistä. On erittäin tärkeä muistaa, että sidosyksikön käyttö ei ole hankintalain vastaista, kunhan kunnalla on sidosyksikköönsä määräysvalta. Määräysvallalla tarkoitetaan paitsi konkreettista edustamista sidosyksikön toimielimessä, myös omistajan mahdollisuutta vaikuttaa sidosyksikön päätöksentekoon tärkeissä asioissa.
Määräysvallan määritelmä sisältyy jo voimassa olevaan hankintalakiin, eikä määritelmä kaipaa remonttia. Määräysvallan tulkintatilanteita voisi toki olla tarpeen avata enemmän, konkreettisella tasolla. Hankintakentällä on esimerkiksi sidosyksiköitä, joissa saattaa olla sata omistajaa. Näissä yksiköiden käytön osalta on käyty keskustelua, täyttyykö lain ja oikeuskäytännön edellyttämä määräysvalta jokaisen omistajan osalta. Toisaalta hankintayksiköt voivat käyttää määräysvaltaa myös yhdessä.
* * *
Kunnissa hallitusohjelman sidosyksikkökirjaukset voisi ottaa vastaan sisäisen pohdinnan muodossa. Onko sidosyksikön muodossa tapahtuva kunnan toiminnan järjestäminen kustannustehokasta? Onko se järkevää? Onko sille vaihtoehtoja? Täyttyykö määräysvalta?
Tällainen sisäisen toiminnan järjestämisanalyysi on varmasti aiheellista aika ajoin muidenkin teemojen osalta. Sidosyksikköhankinnoista on nyt hyvä olla tietoinen ja selvittää luvut ja järjestämistavat kirkkaiksi. Jos kunta kykenee toteamaan sen käyttävän määräysvaltaa omiin yksiköihinsä, ei nyt tarvitse tehdä muuta.
Ennen pitkää lainsäätämisprosessi vaatii hankintakentältä asianmukaista ja ajantasaista tietoa sidosyksikköhankinnoista. Nyt on aika katsoa oma selusta kuntoon ja tuottaa kaikki tarvittava tieto omista hankinnoista. Se on paras tapa vastata ennakkoluuloihin sidosyksiköiden käytöstä.
Eeva-Riitta Högnäs, johtava juristi, Kuntaliitto
Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 10/2023.
