KHO:n ratkaisu merkittävä kunnallisen itsehallinnon kannalta – pidätystoimien välttämättömyyden raja vielä asettamatta
Korkein hallinto-oikeus lakkautti tiistaina Kittilän kunnanvaltuuston jäsenten hyllyttämisen. Kuva: Ville Miettinen
Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) tiistainen päätös osoittaa, ettei Kittilän kohdalla sovelletun menettelyn kaltaisten toimien toteuttamiseen tule lähteä kevyin perustein. Koska ”Lex Kittilänäkin” tunnettu säännös kajoaa kunnalliseen itsehallintoon, kynnyksen tuleekin julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiaisen mukaan olla korkealla.
– Kansanvaltaisuuden ytimessä on ajatus siitä, että vaaleilla valittu luottamushenkilö pääsee käyttämään valtaansa. Kynnys tähän puuttumiseen täytyy olla demokraattisessa yhteiskunnassa erittäin korkealla.
Myös Kittilän kunnanjohtaja Antti Jämsén pitää ratkaisua tärkeänä demokraattisesta näkökulmasta.
– Kyllähän tämä painottaa kunnan itsehallintoa ja tietenkin kuntalaisen asemaa. Kuntalaisen ääni tulee tässä nyt huomioitua ja se, ettei yksittäisen ministeriön päätöksellä voida mitätöidä kunnallisvaalin tulosta.
Rautiaisen mukaan KHO:n ratkaisun tärkein linjaus oikeudellisesta näkökulmasta on, että valtiovarainministeriön toiminta on vuonna 2018 ollut lainmukaista, sen pidättäessä 20 virkarikoksista epäiltyä Kittilän kunnan luottamushenkilöä luottamustoimistaan.
– Olemme saaneet oikeudellisen varmuuden siitä, että pidättäminen on alun alkaen ollut välttämätöntä.
Mikä on välttämättömyyden raja?
KHO:n ratkaisun myötä keskeisin jäljelle jäävä kysymys on Rautiaisen mukaan se, missä tilanteessa pidätystoimet eivät enää ole Kittilässä olleet välttämättömiä. KHO ei anna tähän päätöksessään oikeudellista vastausta, eikä sen Rautiaisen mukaan tarvitsekaan. Hän toteaa, että pallo heitetään nyt takaisin lainsäätäjälle, jonka tulisi täsmentää säännöstä sen osalta, missä tilanteessa pidättäminen ei enää ole välttämätöntä.
– Lainsäätäjä ei ole aivan täysin onnistunut tämän itsehallintoon syvälle uppoavan instrumentin teknisten seikkojen sääntelyssä.
Valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osaston osastopäällikkö, ylijohtaja Jani Pitkäniemi pitää KHO:n päätöstä tärkeänä ratkaisuna ennakkotapauksesta. Hänen mielestään avoin kysymys pidätystoimien kestosta ei tarkoita, että lainsäädäntö itsessään olisi ongelmallista.
– Tämä on tilannetta selkiyttävä ratkaisu ja ajan kanssa on mietittävä, miten lainsäädäntöä kehitetään, jos niin tarvitsee tehdä.
Pitkäniemi huomauttaa, että aikajänteet ja olosuhteet eroavat toisistaan rikosoikeudenkäynnin ja luottamushenkilöiden pidättämispäätöksen kesken.
– KHO on arvioinut tilannetta kohtuullisuuden ja suhteellisuuden näkökulmasta, sillä emme tiedä, kauanko rikosoikeudellinen prosessi kestää.
Aiheesta aiemmin:
Hallinto-oikeus kumosi 10 Kittilän päättäjän pidättämisen luottamustoimestaan (12.6.2019)
Kittilä kyseenalaistaa edelleen Lex Kittilän toimivuuden – Professori Rautiainen: “Valuviat käyvät taas ilmi” (23.11.2018)
VM hyllytti Kittilän syytetyt luottamushenkilöt (19.6.2018)
Koko maamme kunnallishallinto on seurannut tätä Kittilä-casea vuodesta 2014. Valtiovarainministeriö pidätti luottamushenkilöt tehtävistään kesäkuussa 2018. Nyt tämä KHO:n uusin päätös tarkoittaa, että luottamushenkilöt voivat palata tehtäviinsä välittömästi.
Sen sijaan luottamushenkilöitä vastaan nostettujen virkarikossyytteiden käsittelyyn KHO:n päätöksellä ei ole vaikutusta. Niiden käsittely alkaa Rovaniemen hovioikeudessa syksyllä 2020. Valmisteleva istunto pidetään huhtikuussa 2020.
Kittilän luottamushenkilöiden virkarikosvyyhdissä on kyse kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamiseen liittyvistä päätöksistä.
Kittilän kunnanvaltuusto päätti kj Anna Mäkelän erottamisesta marraskuussa 2014.
Kuntalakia pitäisi ehdottomasti muuttaa. ”Lex Kittilä” pykälän voisi täysin tarpeettomana poistaa. Kun sitä nyt ensi kerran toteutettiin, niin pieleen meni. Kunnallishallinnolle aiheutettiin vain pelkkää haittaa, kun päätöksentekijöiksi nousi varahenkilöitä, joilla monellakaan ei ollut minkäänlaista kiinnostusta asioiden aktiiviseen hoitamiseen. Mikäli pykälä päätettäisiin kaikesta huolimatta säilyttää, niin sen sisältöä pitäisi joka tapauksessa muuttaa siten, että hyllyttäminen voisi olla voimassa ainoastaan alioikeuden päätökseen saakka. Sen jälkeen tilannetta pitäisi harkita uudestaan. Kyllä kai tuomioistuimen näkemyksen pitäisi painaa enemmän kuin yksittäisen syyttäjän.
Sain juuri luettua jännittävän Kittilän laki-kirjan. Olen ymmärtänyt, että kyseisessä Kittilä-prosessissa on ydinkysymys ollut se, että pienessä kunnassa pystyvät muutamat vahvat tyypit todellisuudessa ottamaan vallan. Jos heitä tukee vielä kunnan tärkeä yksityinen toimija, demokratia on vaarassa. Kun lähes kaikki kuntalaiset ovat sukua toisilleen tai muutoin riippuvaisia toisistaan, vahvojen tahto toteutuu. Voiman tunto saattaa sitten aiheuttaa ylilyöntejä. Nähdäkseni Lex Kittilä on ollut tarpeellinen ennakkoehkäisymielessä ja samalla kunnianosoitus muutamalle rohkealle Kittilän virkamiehelle ja luottamushenkilölle.
Rautiainen näkee lähtökohtaisesti Lex Kittilän olevan sopusoinnussa kunnan itsehallinnon suojan kanssa ja katsoo, ettei lainsäätäjä ole aivan täysin onnistunut tämän itsehallintoon syvälle uppoavan instrumentin teknisten seikkojen sääntelyssä.
On syytä muistaa lain syntyprosessi; SK:n nostattama laaja julkinen kohu, parin professorin ennakkokannat ja kuntaministeri Töllin Kittilän luottamushenkilöiden ”käsiohjaus” nosti esiin lainsäädäntötarpeen. Kiista kehittyi ministeriön ja kunnan väliseksi arvovallaksi. Ministeriön toimivalta eduskunnasta hankittiin ja puuttuminen kunnan sisäiseen poliittiseen prosessiin tehtiin mahdolliseksi, säädettiin valtion ja kunnan suhteisiin systeeminen poikkeama.
Vuosikausia kestäneet oikeusprosessit osoittavat nyt kuntalakiin tehtyjen lisäysten heikkoudet; ministeriön poliittinen tahto ja tuomioistuinten oikeudelliset ratkaisut eivät ole sopusoinnussa. Kunnan vaaliviran haltijan oikeusturva ja päätösvalta on alistettu ministerin poliittiselle harkinnalle.
Systeeminen sekavuus on omiaan kovertaman kansalaisten luottamusta kunnalliseen itsehallintoon ja tuomaan epävarmuutta vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden toimintaan. Se ei ole yleisen edun mukaista!
Hallintopolitiikan linjauksena on maassa noudatettu demokratian edistämistä ja kunnallisen itsehallinon vahvistamista. Vapaakuntakokeilu johti vuoden 1995 kuntalain näitä arvoja edistäneisiin isoihin uudistuksiin, ne ovat vuoden 2015 kuntalaissa edelleen voimassa. Mm. kunnan toiminnan hallinnollinen valvonta lopetettiin, luotettiin riippumattomaan oikeusvaltiolliseen järjestelmään ja kansalaisvalvontaan.
Kunnan toiminnan uskottavuuden vahva takeena on suotavana pitää luottamushenkilön ja kunnallisen virkamiehen oikeusturvan kannalta kantelu-, syyttäjä- ja tuomioistuininstituutioita, punnita niiden toimesta päätöksentekoprosesseja ja yksilöiden menettelyjä riippumattomasti hallinto-, rikos- ja virkavelvoitteita koskevia lakeja vasten.
Lex Kittilän teknisten virheiden korjaamisen sijasta olisi syytä kiinnittää huomio sen poikkeukselliseen systeemiseen asemaan kunnan ja valtion suhteessa. Kumoaminen noudattaisi vakiintunutta hallintopolitiikan linjaa. Johdatusta harkintaan saa tutustumalla Lex Kittilää vastustaneisiin perustuslakivaliokunnan asiantuntijoiden kuulemiseen. Oikeusministeriö, KHO ja eräät lausunnon antajat näkivät lakihankkeen kunnallisen itsehallinnon ja oikeusvaltion periaatteiden kanssa ristiriitaisena.
Juhani Nummelan kommentit ovat asiantuntijan näkemyksiä. Päättäjien kannattaisi suhtautua niihin vakavasti. Kittilän tapauksesta tulisi tehdä puolueeton analyysi. Oliko hyllyttämisestä mitään hyötyä vai aiheuttiko se uusia ongelmia? Eikö valtuuston tekemä esteellisyysrajoitus olisi ollut täysin riittävä toimenpide? Nythän tilanne on kuitenkin aivan sama kuin ennen ministeriön hyllytyspäätöstäkin: Rikosprosesi ei ole päättynyt, mutta luottamusmiehet ovat palanneet päätöksentekoon