Jämijärven vauhdikas kunnanjohtaja Kirsi Virtanen hyppäsi koiravaljakon kyytiin Jämillä käydyissä koiravaljakkokisoissa. Pienten kuntien kunnanjohtajat Kirsi Virtanen, Vilma Kröger, Markus Hirvonen ja Eero Vainio kertovat johtamistavoistaan. He ovat olleet vasta pari vuotta kunnanjohtajina, mutta saavat kehuja johtamistavastaan. (Kuva: Tuomo Leikkola)

 

(KL 8.3.2018)Kriisikunnan pomo hakkaa jäätä ja tekee videoita. Kirsi Virtanen, 46, aloitti Jämijärven kunnanjohtajana vuoden 2015 lopussa. Satakuntalaisessa kunnassa on noin 1 900 asukasta. Kunnan merkittävin nähtävyys on luontomatkailu- ja liikuntakeskus Jämi, joka on myös monenlaisen harrasteilmailun keskus.

Jämijärvi joutui viime vuonna kuntajakoselvitykseen taloustilanteensa vuoksi. Kriisikunnalle on myönnetty aikaa selvityksen tekemiseen syyskuun loppuun saakka.

Virtanen on aiemmin työskennellyt Kauhajoen kaupungin suunnittelupäällikkönä. Hän on koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri. Hän oli yhden kauden Ilmajoen valtuustossa keskustan ryhmässä.

Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)



Virtanen tunnetaan Kunnanjohtaja seikkailee -videoista, joissa ”Kirsi kunnanjohtaja” tutustuu jämijärveläiseen elämänmenoon. Videot julkaistaan Jämijärven nettisivuilla jamijarvi.fi ja Youtube-videopalvelussa.

”Jämijärvi on hyvin pieni kunta, ja kunnan palveluksessa olevat tekevät täällä kaikkea ihan kuin tekisivät omaansa eli tekemiseen sitoudutaan hirmu vahvasti. Sellaisen johtaminen on helppoa. Ei tarvitse keksiä mitään temppuja tai motivointia, jos ihminen on valmiiksi motivoitunut työstään ja haluaa onnistua.

Meillä on tosi vaikea taloudellinen tilanne. Kun pari vuotta sitten tulin tänne, sanoin, etten tiedä, tuleeko aika meitä vastaan eli ehditäänkö me saada taloutta tasapainottumaan sillä tahdilla kuin pitää. Oli jo nähtävissä, että arviointimenettely todennäköisesti odottaa. Iso alijäämä on kehittynyt hitaasti, ja hitaasti se korjaantuukin. Ei niitä taikatemppuja ole. Jämijärvi on pieni, mutta erikoinen kunta. Meillä on isoja juttuja kehitteillä Jämillä. Markkinoimme Jämiä myös kiinalaisille. Osaan jonkin verran kiinaa, koska olen asunut perheeni kanssa Nanchangissa.

Olen Pohjanmaalta kotoisin, ja pienyrittäjyys on tullut verenperintönä. Tässä tulisi suru puseroon, jos ei olisi valmis käärimään hihoja ja ottamaan lapiota käteen. Olen samassa ringissä paikkaamassa, jos joku sairastuu tai tapahtuu jotain.

Pienen kunnan johtoon ei kannata edes hakeutua, jos haluaa työtä, joka painottuu hallinnointiin, kokouksiin ja paperitöihin. Joka päivä on erilainen. Olen tänä aamuna seitsemältä ennen virastolle tuloa kaivanut tien lumesta ja hakannut jäät rikki, jotta tarkastajat pääsivät tarkastamaan yhtä konttia. Paikkasin yhtä toista.

Johtajana ajattelen, että kun olen osa tätä yhteisöä ja maaseudulla on ahkeraa ja sisukasta porukkaa, haluan antaa esimerkin. Teen muutakin kuin olen virastolla tavattavissa tiettyinä kelloaikoina. Koska asun ja elän täällä, minulla ei ole vapaa-aikaa eikä työaikaa, vaan vain yksi aika. Minua suojaa ehkä se, että verenperintönä on yrittäjyys. Yrittäjällähän ei ole kuin yksi aika.

Videoista olen saanut pelkästään positiivista palautetta, mutta joku oli todennut, että eikö kunnanjohtajalla ole muuta tekemistä kuin pelleillä. Minulle sanottiin jo työhaastattelussa, että yksi tärkeimpiä tehtäviä on nostaa esille Jämiä ja Jämijärveä. Kun näin taloudellisen tilanteen, ymmärsin, ettei meillä ole kauheasti rahaa nimekkäisiin mainostoimistoihin kuntaa brändäämään.

Videoidea syntyi, kun teimme meidän viraston henkilöstön kanssa kuntastrategiaa. He halusivat tuoda esille hauskoja, kivoja ja hyviä puolia maaseudulla elämisestä ja yrittämisestä. Joku sanoi, että tästähän voisi tehdä elokuvan. Ja toinen siitä minulle, että sehän voisi olla video sinun silmin katsottuna, kun olet täällä uusi.

Olemme tehneet videoita oman väen voimin ja usein lauantaisinkin. Ihmiset ovat innostuneita ja haluavat esitellä tätä ihanaa kotikuntaa ja myös auttaa kuntaa. Pienessä yhteisössä tällainen vapaaehtoistyö onnistuu. Pilke silmäkulmassa.”

Kauppaan voi mennä vaikka tallirönttävehkeissä

Vilma Kröger, 39, on toiminut Pielaveden kunnanjohtajana vuoden 2016 alusta lähtien.

Pohjoissavolaisessa kunnassa on noin 4 700 asukasta. Kunnan nähtävyys on Urho Kekkosen syntymäkoti Lepikon torppa.

Lukioiässä Kröger muutti vanhempiensa kanssa Helsingistä Tuusniemelle. Kröger on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri.

”Minulel arvot ovat erittäin tärkeitä. Olen määritellyt omaan johtamiseeni liittyvät arvot, joiden mukaan haluan toimia johtajana. Silloin kun on määritellyt arvot itselleen ja omalle toiminnalleen, on joku kehikko, missä toimia. Minun arvojani ovat ainakin oikeudenmukaisuus ja osallistaminen. Johtamisessa tärkeitä ovat myös luottamus ja avoimuus.

Haluan keskustella paljon ihmisten kanssa. Koska johtajan arkeen kuuluu viedä päätöksentekoon asioita, haluan ottaa aika monelta eri kantilta asioiden valmisteluun selvyyttä ja pohjaa. Kuuntelen niin virkamiehiä, henkilöstöä kuin luottamushenkilöitäkin. Tarkoitus on tietysti tehdä kunnan kannalta mahdollisimman hyviä ratkaisuja.

Olen saanut johtamistavastani sellaista palautetta, että se on jämäkkä, mutta empaattinen ja inhimillinen. Pidän tärkeänä, että kohtaamme johtajina ihmisen ihmisenä. Hierarkkinen johtajuus on kauas jäänyttä elämää, koska johtajana tehdään töitä monenlaisten verkostojen ja erilaisten asiantuntijoiden kanssa.

Nykyään johtajan ei tarvitse tietää itse kaikesta kaikkea eikä pidä mennä mestaroimaan asioissa, joissa ei ole itse asiantuntija. Eihän kunnanjohtajakaan kaikkiin tehtäviin pysty hyppäämään, koska ei ole pätevyyttä kunnan monialaisiin eri tehtäviin. Silloin korostuu luottamus eli kunnanjohtaja luottaa siihen, että porukka osaa ja hoitaa homman. Minä olen myös sanonut täällä meidän organisaatiossa, että meillä ei ole tässä firmassa yhtään niin isoa viskaalia, joka ei tarvittaessa keittäisi kahvia.

Varmasti odotetaan, että olen monessa tilaisuudessa mukana, mutta on hirveän tärkeää itse rajata osallistumista oman jaksamiseni takia. Pitää määritellä sekin, että odotetaanko oikeasti aina, että on paikalla tai kuka ja miksi odottaa.

Koska asumme kirkonkylän keskellä, näyn täällä paljon ihan luonnollisissa tilanteissa, kuntalaisena. Voin mennä kauppaan suoraan hevostalleilta hirveissä tallirönttävehkeissä, käyn hiihtämässä ja salilla. Totta kai käyn virkani puolesta tilaisuuksissa, joihin on pyydetty puhumaan, mutta käyn myös pyytämättä, jos kalenteriin ja omaan jaksamiseeni sopii. Käytän Facebookia ja Instagramia sekä Twitteriä, ja meillä on kunnan omatkin Facebook-sivut.”

Välillä päristellään nuorten kanssa mopoilla

Markus Hirvonen, 34, aloitti Juuan kunnanjohtajana vuoden 2016 alussa. Pohjois-Karjalassa sijaitsevassa kunnassa on noin 4 900 asukasta. Juuka tunnetaan vuolukiviteollisuudesta.

Hirvonen työskenteli aiemmin sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän hallintopäällikkönä. Hän on koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri. Hän oli kokoomuksen valtuutettuna Enossa ja Joensuussa 2004–2010, mutta jätti politiikan muuttaessaan muualle.

Hirvonen sai paljon julkisuutta ja Vuoden vuorovaikutus -kunniamaininnan osallistuessaan viime elokuussa nuorten mopomiittiin. Hirvonen sai valituksia mopoilijoista, mutta torumisen sijasta hän lainasi mopon ja osallistui päristelyyn.

”Johtajana roolitan, asetan tavoitteet ja valvon. Ensin määritellään jokaiselle tarkka tehtävänkuva ja tavoitteet. Sitten seurataan, miten ne toteutuvat ja tarvittaessa tuetaan työtä. Minulle on julkisella sektorilla ollut yllätys se, miten monesti ihmisiltä puuttuvat tehtävänkuvat.

Kunnanjohtajan pitää mennä niidenkin ihmisten luo, jotka eivät ole somessa. Meidänkään kunnassa kaikilla ei ole edes internetiä. Kyllä tässä on juostu aika monta kymmentä tapahtumaa pilkkikisoista ja koiranäyttelyistä alkaen. Sillä tavalla saa luottamuksen kuntalaisten ja myös päättäjien keskuudessa. Koska muutamat minun jutut ovat nousseet mediaan, siitä on seurannut se, että pyydetään joka paikkaan.

Minulla oli kaksi vuotta sitten tavoite, että kun sanotaan Juuka, ihmisillä herää joku eli jostakin olen tämän kuullut. Siinä olen jollain tavalla onnistunut, mutta en tiennyt, kuinka raskasta kunnanjohtajan työ on.”

Muutkin saavat loistaa

Eero Vainio, 31, aloitti Petäjäveden kunnanjohtajana elokuussa 2016. Keskisuomalaisessa kunnassa on noin 4 000 asukasta. Petäjäveden tärkein nähtävyys on 1700-luvulla rakennettu puukirkko, joka on merkitty Unescon maailmanperintöluetteloon.

Vainio on hallintotieteiden maisteri. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa Kuntaliitossa. Vainio on ollut SDP:n valtuutettu Lahdessa. Hän on ollut myös SDP:n kolmas varapuheenjohtaja. Vainio on Suomen nuorimpia kunnanjohtajia.

”KUNNANJOHTAJAN pitää olla johdonmukainen, tasapuolinen ja rehellinen. Ei johtamista voi tehdä norsunluutornista, vaan itse uskon luottamuksen tärkeyteen ja management by walking -ajatteluun eli jalkautuvaan johtamiseen. Menen ihmisten luokse, kyselen, kuuntelen ja sparraan.

Tehtäväni organisaation johtajana on näyttää suuntaa, ja esimiehenä antaa työntekijöille lupa tehdä ja voimauttaa heitä, saada heidät loistamaan. Jos ihminen tulee hyvällä mielellä töihin ja ajattelee, että tänne on kiva tulla seuraavana päivänä, väitän, että jos tämä onnistuu Petäjävedellä, me olemme lähellä Suomen parasta työpaikkaa.

Kannustan johtavia virkamiehiä olemaan rohkeasti vuorovaikutuksessa kuntalaisten kanssa ja henkilöstöä tiedottamaan kunnan Facebookissa. Kunnanjohtajana olen joka tapauksessa paljon esillä mediassa, joten yritän jakaa viestintävastuuta työntekijöille mahdollisimman paljon.

Pelaan jalkapalloa ja koripalloa, käyn koululla syömässä ja elän sosiaalista lapsiperhearkea. Tuntuu, että kaikki tuntevat minut, mutta se ei johdu somesta tai mediasta, vaan arkisista kohtaamisista. Pienessä kunnassa se on mahdollista.”

Juttu on julkaistu 8.3.2018 Kuntalehdessä.

 

Katso myös Hirvosen ja Vainion haastattelu Kunta.tv:ltä

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*