Henrik Meinander: Hyvinvointivaltio rakentui kuntien kautta
Kunnallisen itsehallinnon synty 1860-luvulla edesauttoi pohjoismaisen hyvinvointimallin rakentumista. Kansalaiset oppivat keskustelemaan, äänestämään ja taipumaan enemmistön tahtoon, sanoo Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander.
Kunnat ja kuntien itsehallinto ovat meille arkista ja normaalia. Maailmanlaajuisesti kuntien itsehallinto ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Ainutlaatuisen vahvat kunnanvaltuustot ovat tunnusomaisia erityisesti Ruotsille ja Suomelle.
– Olemme pitkän ajan kuluessa oppineet olemaan kärsivällisiä ja tekemään demokraattisia päätöksiä sen sijaan, että heittelisimme pommeja tai ampuisimme toisiamme, ellemme saa tahtoamme läpi, professori Henrik Meinander sanoo.
On hyvä pitää mielessä, että meille niin itsestään selvä demokratia on helposti horjutettavissa.
Demokratialla
kolme veturia
Parhaillaan käynnissä olevassa tutkimushankkeessa mainitaan kolme demokratian veturia: kansanvaltaa tukeva ja vakiinnuttava poliittinen kulttuuri; maailmantalouden suhdanteet; geopolitiikka.
– Ajatellaanpa esimerkiksi Ukrainaa: tarvitaan vain yksi ulkoinen uhka tai interventio, ja demokratian välineet saadaan pois pelistä, Meinander sanoo.
Mutta palatkaamme 1860-luvulle, aikaan, jolloin Suomen autonomisessa suurruhtinaskunnassa tehtiin suuria uudistuksia ja Aleksanteri II kutsui valtiopäivät koolle Helsinkiin.
– Vuosien 1863–64 valtiopäivien ehdottomasti tärkein asia oli kunnallislain säätäminen. Suomi otti suuren askeleen sääty-yhteiskunnasta kohti kansalaisyhteiskuntaa. Kuntien lisäksi alettiin perustaa myös erilaisia vapaaehtoisia yhdistyksiä.
Ihmiset oppivat
tekemään päätöksiä
Eritaustaiset ihmiset oppivat kommunikoimaan toistensa kanssa ja tekemään yhteisiä päätöksiä, Meinander kuvailee.
Samankaltainen uudistus vietiin läpi myös Venäjällä, mutta siellä kuntakehitys ei saanut tuulta purjeisiinsa.
Suuriruhtinaskunnassa kehitettiin sitä vastoin samaan aikaan infrastruktuuria: teitä ja rautateitä rakennettiin, vaivaishoito siirrettiin kirkolta valtion vastuulle ja ensimmäiset kansakoulut perustettiin.
Kansakoulut eivät olleet talonpoikien mieleen, sillä nämä joutuivat maksamaan kouluista.
– Kunnanvaltuutettujen valinta oli kuitenkin kaukana demokraattisesta aina vuoteen 1918 asti.
Valtuutetut
veroäyrin perusteella
Valtuutetut valittiin veroäyrin perusteella. Siksi maaseudun suurtilalliset olivat pitkään vaikutusvaltainen voima yhteiskunnassa.
Meinanderin mukaan voimme vain arvailla, miten vuoden 1918 tapahtumat olisivat voineet kehittyä Suomessa ja Venäjällä, jos demokraattisia kunnallisvaaleja olisi pidetty jo sitä ennen. Sosiaalidemokraatit olivat nimittäin enemmistössä monissa kunnissa. Vasemmistolla oli tietenkin kannatusta teollisuuspaikkakunnilla, mutta myös torppariväestön keskuudessa.
Modernia valtiota on 150 vuoden ajan rakennettu kuntien itsehallinnon kautta. Meinanderin mukaan hyvinvointivaltio rakentui kuntien kautta.
– Useimmat arkeemme liittyvät asiat on toteutettu kunnallisella tasolla.
Koulutus, vaivaishoito,
infrastruktuuri
Meinander näkee Suomen historiassa viisi käännekohtaa tässä kehityksessä.
1800-luvulla kehitettiin koulutusta, vaivaishoitoa ja infrastruktuuria, 1900-luvulla huomio kohdistui myös kulttuuriin. Sodan jälkeen kehitettiin sosiaalipalveluja, ja 1960-luvulla hyvinvointivaltio oli saanut muotonsa. 1980-luku oli kohokohta, silloin yhteiskunta tarjosi sitä, mitä kansalaiset siltä odottivat. Elettiin kasvun ja tulevaisuudenuskon aikaa.
Vuosien kuluessa kunnat ovat saaneet yhä useampia tehtäviä, ja valtio on siirtänyt niille lisää vastuuta. Ongelmana on, kuten tunnettua, ettei valtion rahoitus ole kehittynyt samaan tahtiin. Kysymys kuuluukin: miltä näyttää jatkuvasti kasvavien kuntien tulevaisuus, kun matalasuhdanne vaikuttaa aina vain jatkuvan?
Meinander johtaa demokratian voimatekijöihin keskittyvää tutkimushanketta. Hankkeessa kysytään muun muassa: miten demokraattiset rakenteet selviävät pitkäaikaisesta taloudellisesta matalasuhdanteesta?
– Jos poliitikot vaaleista toiseen lupaavat enemmän kuin mitä voivat toteuttaa, miten käy silloin kansalaisten luottamuksen demokratiaan? Elämme parhaillaan Suomessa aikaa, jolloin demokraattista järjestelmäämme koetellaan. Yksi mahdollisista tulevaisuuden haasteista on, että matalasuhdanteesta tulee pitkäaikainen, Meinander sanoo.
Meinanderin mukaan taloutemme joutuu koville, mikäli tämänhetkinen tilanne jatkuu.
Demokratiaa
ja huolenpitoa
– Haluavatko ihmiset elää demokratiassa? Olemme oppineet jo periaatteellisella tasolla, että demokratia on tärkeä asia, että on tärkeää pitää huolta kaikista yhteiskunnan jäsenistä. On mahdollista, että pohjoismainen näkemyksemme demokratiasta ei tulevaisuudessa saa vahvistusta.
Kun kyse on kuntaliitoksista tai mittavasta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta, kysymys kuuluu: miten käy lähidemokratian? Meinander, jolla on aiheeseen vähän päivänpolitiikkaa pidempi perspektiivi, toteaa, että Suomi aina on ollut haasteellinen hallinnoitava, koska maa on niin harvaan asuttu.
Professori käyttää 150 vuoden perspektiiviä myös puhuessaan tulevaisuudesta.
– Parhaimmillaan lähidemokratia on toiminut kylmän sodan aikana, jolloin Suomi kävi idänkauppaa ja harjoitti aktiivista aluepolitiikkaa. Maaseutu on autioitunut jaksoittain, pikemminkin taloudellisista kuin aatteellisista syistä.
Suomen keskiosat asutettiin 1500-luvulla, ja myös toisen maailmansodan jälkeen syntyi uudisrakentamisen aalto.
– Väestön liikehdintä keskusten ja reuna-alueiden välillä on kautta Suomen historian ollut kuin vuoksi ja luode. Ja tämä aaltoliike voi hyvinkin jatkua edelleen, Meinander sanoo.
Camilla Berggren
Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 1/2015.
Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander pitää juhlapuheen Suomen 150-vuotiaan kunnallisen itsehallinnon kunniaksi pidettävässä seminaarissa Säätytalossa 6.2.2015.
Lisää aiheesta Kuntaliiton blogissa:
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma: 150 vuotta menestystä
Sini Sallinen: Onko kunnallinen itsehallinto muuttunut 150 vuodessa?
121 §
Kunnallinen ja muu alueellinen itsehallinto
Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.
Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla.
Kunnilla on verotusoikeus. Lailla säädetään verovelvollisuuden ja veron määräytymisen perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta.
Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla. Saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään.
Suomi jakautuu kuntiin ja maakuntiin.
Suomessa on Ahvenanmaa ja Manner-Suomen 18 maakuntaa.
”Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla.” PL 121 §.
Kunnat ja maakunnat ovat kuntia.
Asioiden luonne huomioon otettuna, niistä päätetään joko kunnissa tai maakunnissa.
1) Kunnat
– Puolueista demokraattisella vaalilla valittu valtuusto.
– Vuosibudjetti.
– Kuntaveroprosentti.
2) Maakunnat
– Puolueista demokraattisella vaalilla valittu valtuusto.
– Vuosibudjetti.
– Kuntaveroprosentti.