Kriisiviestintä ei ole mediapeliä eikä julkisuuskuvan ylläpitämistä
Kaupunginjohtaja Jarmo Pirhosen mielestä Kuopio onnistui kriisiviestinnässään. Sitä edesauttoivat kriisiviestintäsuunnitelma ja säännöllinen harjoittelu. Harjoittelun hyöty tulee siitä, että toiminta on vaikeassa tilanteessa johdonmukaista ja suunniteltua, hän sanoo. - Kriisissä ei passaa reagoida hätäisesti. Kun julkisuudessa on paniikkireaktio päällä, on suuri houkutus antaa siihen sopivia vastauksia, jotka eivät kestä arjessa. (Kuva: Akseli Muraja)
Kun Kuopion kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen sai puhelimeensa viestin kouluhyökkäyksestä, hän rauhoitteli hetken itseään ja alkoi sitten toimia. Kriisiviestintä on aloitettava heti, koska se tukee uhrien toipumista, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Maarit Pedak.
Pedakin mielestä johtamisen ja viestinnän kannalta Kuopion koulusurma oli todella hankala, koska se laajeni oppilaitoksen ulkopuolelle.
Pedak tutki viime vuonna tarkastetussa väitöskirjassaan Jokelan ja Kauhajoen koulusurmia kuntaorganisaation ja kriisiviestinnän näkökulmasta.
– Kriisin jälkeen osalliset saattavat kärsiä posttraumaattisesta stressireaktiosta. Pahimmillaan heistä voi tulla työkyvyttömiä. Ratkaisevan tärkeää on, miten tilanne jälkihoidetaan.
Kriisiviestintä ei ole mediapeliä eikä julkisuuskuvan ylläpitämistä, Pedak sanoo.
– Viestinnällä tuetaan alkuvaiheesta lähtien uhrien toipumista. Jos kuntalaisilla ei ole tietoa siitä, mitä tapahtuu ja mitä kunnassa tehdään, turvattomuuden tunne säilyy.
Piinaa kuntaa sitten pitkittynyt sähkökatko, saastunut juomavesi tai hallitsematon maastopalo, on ihmisten tiedonhalu kriisin sattuessa valtava, Pedak sanoo.
Hiljaisuus on hänestä huono signaali.
TEKSTI: MEERI YLÄ-TUUHONEN
Lue koko juttu tuoreesta Kuntalehdestä 11/2019.
