Kuva: Seppo Haavisto
Turku muotoilee palvelujaan mm. asiakastyytyväisyyskyselyllä. Kohteena ovat esimerkiksi Kiinteistöliitto, keskustan yrittäjät, kaupungin matkailu, joukkoliikenne ja kaikki ammattiautoilijat. Kaupungin elinvoimaisuus ja vetovoimaisuus riippuu pitkälti heistä.

Turussa on meneillään runsaasti osallisuushankkeita, joissa kaupunkilaiset pääsevät vaikuttamaan asuinympäristönsä viihtyvyyteen ja kunnossapitoon.

Infrastruktuurin kunnossapitoa, kuten aurausta, hiekoitusta ja rantojen ja metsien kunnossapitoa, ei ole aiemmin osattu yhdistää hyvinvointiin.

Turun kaupungin kunnossapitopäällikkö Mari Helinin ja osallisuuden erityisasiantuntija Anri Niskalan mukaan kaupunkilaiset eivät välttämättä edes tajua, että esimerkiksi katuja, viemäreitä tai vesialueita kunnossapidetään, ennen kuin jokin ei toimi.

Virkamiehet eivät voi tietää asukkaiden tarpeita, jos niitä ei vaivauduta kysymään. Helin painottaa, että rahaa ei ole eikä tule olemaan enempää. Se pitää siis käyttää asioihin, jotka ovat kaupunkilaisille tärkeitä.

Helin kertoo, että esimerkiksi Turun Runosmäessä nousi esiin, kuinka harjakone keväisin kerätessään hiekkaa jättää lähtiessään hiekkakasan kevyenliikenteenväylälle. Hiekkakasa ei ole kovin suuri, mutta kuitenkin sellainen, että ikäihminen ei pääse siitä yli rollaattorilla tai se voi aiheuttaa pyöräilijöille vaaratilanteita.

Tilanne ratkesi hyvinkin pienellä muutoksella. Harjakoneen kuljettaja kääntää koneen rattia niin, että hiekkakasa jää tien suuntaisesti eikä poikittain väylälle.

Kokonaisvaltaisuus ja yhteistyö ovat avainasemassa

Mari Helinin mukaan hallintokuntarajojen pitäisi olla viranomaisten ongelma, ei asukkaiden. Esimerkiksi jokin kohta esteettömäksi tarkoitetulla bussipysäkillä voi jäädä hoitamatta, koska asiaa ei ole tilausvaiheessa suunniteltu kokonaisvaltaisesti (kaikkien toimialojen kanssa yhteistyössä asukkaiden tarpeet ja esteettömyys huomioiden).

Eri alueita samassa kohteessa voivat hoitaa useammat urakoitsijat. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää keskustella esimerkiksi bussikuskin tai erilaisilla apuvälineillä liikkuvien kanssa siitä, mitä oikeasti tarvitaan. Huomiot kirjataan auki kunnossapidon tuotekortteihin ja alueurakka-asiakirjoihin.

– Ei riitä, että katsotaan vain omaa osuutta. Tavallinen ihminen kulkiessaan ei näe hallintokuntarajoja. Meidän pitää huolehtia kokonaisuudesta, Helin sanoo.

Osallisuus ja palvelumuotoilu käytäntöön

Turun keskusta-alueella on aloitettu Turun kaupungin ja alueurakka Allianssin hankintamalli, jossa otetaan käyttöön uudenlainen toimintamalli.

Helin kertoo, että tietoa kerätään asiakastyytyväisyyskyselyllä niin sanotuilta pro-käyttäjiltä. Heitä ovat esimerkiksi Kiinteistöliitto, keskustan yrittäjät, kaupungin matkailu, joukkoliikenne ja kaikki ammattiautoilijat. Kaupungin elinvoimaisuus ja vetovoimaisuus riippuu pitkälti heistä.

Ajatuksena on selvittää, miten keskusta toimii ja mitä siellä tarvitaan. Lisäksi perustetaan pysyvä raati, johon kutsutaan avoimesti kaikki, jotka ovat kiinnostuneet keskusta-alueen kunnossapidon kehittämisestä.

Tärkeimpänä tavoitteena Helinin mukaan on se, että töiden tilaamisen ja tekemisen tapa mietitään yhdessä.

– On iso muutos kaupungin toimintatapaan, että “kovallakin sektorilla” on alettu puhumaan palvelumuotoilusta, Helin sanoo.

Viiden vuoden sisällä on menty Helinin mukaan hurjasti eteenpäin.

– Teoria alkaa olla käytäntöä osallisuuden näkökulmasta.

Yhteisöllisyyttä yllättävin keinoin

Osallisuuden erityisasiantuntija Anri Niskalan mukaan kaupunki on saanut miljoona euroa käytettäväksi osallistuvaan budjetointiin. Suuri osa siitä tulee todennäköisesti ohjautumaan kunnossapidon hankkeille, sillä asukkaita kiinnostaa oman ympäristönsä viihtyvyys.

Osallisuuden tunne voi syntyä yksinkertaisista asioista. Asukkaat haluavat usein pieniä asioita ja ovat todella kustannustietoisia. Helposti ajatellaan, ettei kaupungilla ole varaa.

Mari Helin kertoo, että pari vuotta sitten Turussa tarjottiin maksutta halukkaille viljelylaatikoita. Tämä aiheutti ilmiön, jota ei olisi ikinä osattu suunnitella.

Laatikot sijoitettiin kaupungin yleisille alueille, mutta lähelle ihmisten asuinympäristöä. Ihmiset kerääntyivät laatikoiden ympärille juttelemaan ja istuivat siinä iltaisin yhdessä. Taloyhtiöissä naapurit oppivat tuntemaan toisiaan.

Viljelylaatikot liittyivät valtakunnalliseen Vihervuosi 2016 -teemavuoteen.

– Kaupunkisuunnittelu miettii koko ajan, miten lisätä yhteisöllisyyttä. Sitten sitä voi syntyä jollain viljelylaatikolla. Se oli mielenkiintoinen oppi, Helin sanoo.

Turun kaupungin kunnossapitopäällikkö Mari Helinin (oik.) ja osallisuuden erityisasiantuntija Anri Niskalan mukaan kaupunkilaiset eivät välttämättä edes tajua, että esimerkiksi katuja, viemäreitä tai vesialueita kunnossapidetään, ennen kuin jokin ei toimi. (Kuva: Heidi Forsberg)

Kaupunkilaiset tarvitsevat kokemuksen, että heitä on kuultu

Anri Niskala kertoo havainneensa, että joillakin asuinalueilla ihmisten haasteet ovat sen verran suuria, että he eivät laita kaupungille palautetta tai vaadi ympäristöltä samaa kuin toisilla asuinalueilla.

Ei ole olemassa mitään yhtä mallia, joka sopisi kaikille alueille. Siksi puhetapaan on tärkeää kiinnittää huomiota, jos haluaa saada viestin läpi.

– Osallisuudessa keskeistä on, että myös jälkikäteen pitää käydä kertomassa mitä on tehty. Jos ei ole tehty, niin tulee kertoa miksi ja jos jotain toteutuu myöhemmin, niin kerrotaan myöskin se, Niskala sanoo.

Kunnossapitoa ei pidä hoitaa koneen takaa virkamiestyönä, vaan jalkautumalla paikan päälle katsomaan. Tuolloinkin työntekijä näkee monen asian hyvin eri tavalla kuin esimerkiksi 8-vuotias.

Helin ja Niskala kävivät Pansion alueella kertomassa koululaisille kaupungin toiminnasta. Vierailulla selvisi, etteivät vanhemmat anna lasten kävellä tai pyöräillä kouluun. Koulumatkoilla oli jotain sellaista, mikä pelotti lapsia ja vanhempia.

Koululuokille annettiin kameroita, joilla lapset kuvasivat omia koulumatkojaan. Kuvat ladattiin mapillary.com –palveluun, ja niihin kirjoitetiin, mikä kuvassa on vikana. Lapset kertoivat esimerkiksi jonkin alikulun olevan pimeä tai risteyksen pelottava.

Lasten palautteen perusteella alueella uusittiin esimerkiksi yksi risteysalue, jossa korjattiin suojatiemerkintöjä, lisättiin valaistusta ja parannettiin näkyvyyttä perkaamalla suuria pensaita.

Ihmiset tarvitsevat kokemuksen, että heitä on kuultu.

– Jos asioihin ei palata, se on yhdensuuntaista pumppaamista, vaikka sillä olisi hyvä tarkoitus, Mari Helin sanoo.

Hankkeiden rahoituksen hankkimisen kannalta haasteena voi olla, että ihmisille on vaikeaa heittäytyä mukaan, kun ei tiedä, mitä on tulossa.

– Ei voi tietää, kun sitä vasta ollaan menossa kysymään, Helin sanoo.

Ketterän kehityksen periaatteisiin kuuluu, että mokaaminen on sallittua, sillä se on ainoa keino oppia. Helinin mukaan kannattaa mokata mahdollisimman nopeasti, jotta pystyy muuttamaan suunnan oikeaksi.

Lue myös: Turku osallistaa monin tavoin – Eri ikäisiä kaupunkilaisia kuultu niin kouluissa kuin kävelyilläkin

TEKSTI: HEIDI FORSBERG JA MARI LAMMINAHO

Kirjoittajat ovat journalismin opiskelijoita Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta. Juttu on osa Kuntalehden ja Haaga-Helian yhteistyötä keväällä 2019.

Avatar
Kuntalehti
kuntalehti@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*