On tehtävä kansalaisille selväksi, mitä asioita julkisella puolella hoidetaan ja mitä ei, tuore raportti esittää. (Kuva: Seppo Haavisto)

Terveyspalvelut tarvitsevat kansalliset ja läpinäkyvät periaatteet priorisoinnin tueksi. Terveydenhuoltoon on käytetty vuosi vuodelta enemmän resursseja. Kaikkeen ei ole varaa.

Nämä asiat nousevat esille valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan viime viikolla julkaisemasta hankeraportista.

Palveluiden priorisointia on tänä päivänä ja sitä on ollut aiemminkin, asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisen on oltava avointa, Helsingin yliopiston terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori Paulus Torkki vastaa.

Piilopriorisointi on ongelma

Raportin tekijöihin lukeutuva Torkki painottaa, että keskustelun on oltava mahdollisimman laajaa. Myös kuntien on hyvä edistää keskustelua terveyspalveluiden priorisointitarpeista, hän lisää.

– Viestintää on mietittävä mahdollisimman laajasti. Ja on pohdittava sanoitusta, jotta viesti menee perille eri kohderyhmissä ja aiheuttaa myös keskustelua.

– Aiheen käsittely vaatii monikanavaisen viestintästrategian.

Torkin mukaan ammattilaiset saattavat puhua asioista tavalla, joka ei avaudu kaikille.

– Kun puhutaan eräänlaisesta piilopriorisoinnista, niin siitä kärsivät yleensä heikompiosaiset, he, jotka eivät osaa pitää puoliaan niin kuin jotkut muut.

Jos viestintä julkisten terveyspalveluiden priorisoinnista – sen perusteluista lähtien – ei toteudu kunnolla, niin se voi myös käytännön tasolla vaikuttaa siihen, miten helposti tai vaikeasti ymmärrettäviä asiat ovat.

Joskus voi olla tilanne, jossa terveyteen liittyvää toimenpidettä ei tehdä ja siihen on lääketieteellinen peruste, mutta asiakas käsittää tilanteen toisella tavalla, hän huomauttaa.

Rahaa ei ole kaikkeen

– Tosiasiat pitäisi tunnustaa. Jos kuvitelma siitä, mikä palvelulupaus on ja käytännön realismi eivät kohtaa, siitä tulee pettymyksiä.

– Kaikkia lieviä vaivoja ei ole mahdollista hoitaa julkisissa terveyspalveluissa. Eikä kaikkiin tilanteisiin ole vaikuttavia hoitokeinojakaan. Ihmisillä on oltava realistinen käsitys palvelulupauksesta, Torkki jatkaa.

Priorisoinnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia niitä toimintoja terveydenhuollon eri tasoilla, jotka pyrkivät terveydenhuollon resurssien kohdentamiseen. Kansalaisilla ja myös muilla sidosryhmillä on tällä hetkellä kuitenkin hyvin rajallinen käsitys, millä periaatteilla terveyspalveluita priorisoidaan, raportissa kerrotaan.

Todelliset kustannukset tiedostettava

Hyvinvointialueet ottavat ensi vuonna kunnilta kopin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuusta, mutta Torkki ei näe sen olevan merkityksellinen siinä suhteessa, miten keskustelu priorisointitarpeista tavoittaa kansalaiset.

– Siinä on varmasti puolensa ja puolensa. Toisaalta voidaan ajatella, että on helpompi osallistua lähellä oleviin päätöksentekoelimiin, mutta jäähän kunnille edelleen iso rooli hyvinvointiin liittyvissä toiminnoissa.

– Priorisoinnin hyväksyttävyys edellyttää, että kansalaiset ja ammattilaiset tuntevat terveyspalvelujen käytännön realiteetit, kuten todelliset kustannukset, resurssien rajallisuuden tai vaikkapa yhdenvertaisuuden toteutumisen.

Hankkeessa toteutetun kyselyn perusteella realiteetit tunnetaan heikosti tällä hetkellä.

Lainsäädäntöä on kehitettävä

Torkki ei pidä lähtökohtana kysymystä siitä, että pitääkö priorisoida?

– Sen sijaan meidän on syytä avoimesti kysyä ja keskustella millä periaatteilla ja miten kannattaa priorisoida? Myös lainsäädäntöä on tulevaisuudessa tarve kehittää, jotta eri periaatteiden toteutuminen halutulla painotuksella on mahdollista.

Raportin mukaan perustuslaki jättää liikkumavaraa kehittää priorisoinnin oikeudellista ohjausta suuntaan, joka ottaa väestöterveyden ja yhteiskunnan taloudelliset voimavarat nykyistä selvemmin huomioon.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*