Väitöstutkimus: Kuntien vanhuspalveluiden asiakaskriteerit vaativia ja epäselviä
Hallintotieteiden maisteri Laura Perttola väittelee perjantaina Vaasan yliopistossa vanhuspalvelujen saamisen edellytyksistä. Alana on julkisoikeus. Kuva: Riikka Kalmi/Vaasan yliopisto
Kuntien asettamat kriteerit kasvattavat kynnystä vanhuspalvelujen piiriin pääsemiselle. Hoivan järjestämisen kulmakiviä ovat oma koti, jäljellä oleva toimintakyky ja läheisten tarjoama tuki. Yllättäen nämä samat tekijät ovat kuitenkin muodostuneet palveluihin pääsyn esteiksi.
Tulos käy ilmi Vaasan yliopistossa väittelevän hallintotieteiden maisteri Laura Perttolan julkisoikeuden tohtorinväitöskirjasta. Perttolan mukaan vanhuspalvelulain soveltamisohjeiksi laadituissa asiakaskriteereissä on useita huolestuttavia tulkintoja, jotka eivät vastaa lainsäätäjän tahtoa.
Vanhuspalvelulain keskeisimmäksi tavoitteeksi on asetettu laitoshoidon vähentäminen ja kotipalvelujen lisääminen, mikä onkin toteutunut kunnissa tehokkaasti.
– Kodin ensisijaisuus hoitopaikkana ei saisi kuitenkaan muodostua riittävän ja laadukkaan hoivan saamisen esteeksi. Näin saattaa käydä, kun kotihoitoa tarjotaan huonokuntoisimmillekin asiakkaille palveluasumisen sijaan, Perttola huomauttaa.
Perttolan mukaan vanhusten oikeutta elää elämänsä loppuaika omassa kodissaan voidaan monin tavoin pitää vanhuspalvelulain toimeenpanon merkittävimpänä saavutuksena. Oikeus ei kuitenkaan saisi muuttua rajoitteeksi, jonka varjolla esimerkiksi yhteisöllinen palveluasumisen mahdollisuus evätään toimintakykyisemmiltä vanhuksilta.
Perttola muistuttaa, että lainsäätäjä ei tarkoittanut kodin käsitteen rajaamista ennen vanhuusikää käytössä olleeseen asuntoon, eikä palveluja ollut tarkoitus vähentää ennaltaehkäisevän sosiaalihuollon osalta.
Kaikissa kunnissa ei saatavilla tietoa palveluihin pääsystä
Perttolan väitöstutkimuksen aineisto on koottu syksyllä 2014 kaikkien Manner-Suomen kuntien vanhuspalveluja koskevista asiakaskriteereistä kuntien nettisivuja ja sähköisiä pöytäkirja-arkistoja hyödyntäen. Aineistonkeruu tuotti itsessään ensimmäisen tutkimustuloksen, sillä vain kolmannes kunnista on julkaissut palvelujen saamisen perusteet laissa määrätyllä tavalla.
Vuonna 2014 tiedottamisvelvollisuuden sääntely on ollut vielä epäselvää, mutta vuonna 2015 voimaan astunut sosiaalihuoltolaki teki velvoitteesta yksiselitteisen. Tästä huolimatta asiakaskriteerejä ei ole edelleenkään julkaistu kuin kolmasosassa suurimmista kaupungeista.
THL:n johtava asiantuntija Sari Kehusmaa sanoo ymmärtävänsä, että kuntien haasteen asiakaskriteereiden julkaisemisen suhteen.
– On vaikeaa julkaista kaiken kattavaa kriteeristöä, sillä on niin paljon tekijöitä, joita tilanteissa täytyy tapauskohtaisesti ottaa huomioon.
Laissa asetetut velvollisuudet on kuitenkin täytettävä. THL:n vuoden 2018 Vanhuspalvelujen tila -tutkimuksessa käy ilmi, että noin kaksi kolmasosaa kunnista hyödyntää toiminnassaan asiakasohjauspalveluja. Keskitetyn asiakasohjausyksikön toiminta edellyttää Kehusmaan mukaan kriteerien määrittelemistä.
– Kunnat, joilla on käytössään asiakasohjauspalvelu, joutuvat määrittelemään palvelukriteerit. On todennäköistä, että jos kriteerit on määritelty, ne on myös julkaistu, sanoo Kehusmaa.
Kehusmaa arvioi, että kriteerien arviointi on todennäköisesti parhaimmalla tolalla RAI-järjestelmää hyödyntävissä kunnissa. RAI on vanhus- ja vammaispalvelun asiakkaan palveluntarpeen arviointiin sekä hoitosuunnitelman laatimiseen tarkoitettu standardoitu tiedonkeruun ja havainnoinnin järjestelmä.
Kehusmaan mukaan RAI-järjestelmä parantaa tiedonkulkua myös asiakkaille.
– Pitemmällä aikavälillä arvioisin, että RAI-järjestelmän mukana kuntiin tulee lisää läpinäkyvyyttä. Sen avulla pystytään tekemään paremmin vertailua myös kuntien välillä.
RAI-järjestelmän käyttöönottoa on ehdotettu osaksi tulevaa vanhuspalvelulain uudistusta.
