Väkivallasta on ilmoitettava, jotta siihen voidaan puuttua – osa ei tee näin, koska ”se ei johda mihinkään”
Väkivaltatilanne saattaa syntyä esimerkiksi jonotuksen takia. Kuva: Pekka Moliis
Vakuutusyhtiöön tehtyjen työtapaturmailmoitusten määrä on lisääntynyt. Työsuojelussa tilanne herättää kysymyksen, ovatko työpaikkojen väkivaltatilanteet samalla raaistuneet.
– Työväkivalta ei ikävä ole uutta kunta- ja hyvinvointialan työpaikoilla, sanoo työelämän kehittämisen asiantuntija Marjaana Walldén Kunta- ja hyvinvointityönantajat KT:sta.
Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehyllä on parhaillaan käynnissä Nyrkkisääntö-kampanja, jonka avulla järjestö haluaa vaikuttaa hyvinvointialueiden johtoon ja päättäjiin ja muistuttaa, että vastuu työturvallisuudesta on työnantajalla.
Walldénin mielestä on hyvä, että väkivallasta puhutaan ja että siitä sekä sen uhasta ilmoitetaan työnantajalle. Hän korostaa, ettei yksikään työnantaja halua työntekijänsä joutuvan väkivallan uhriksi tai sen uhkaamaksi.
Walldén kuuluu Työturvallisuuskeskuksen Julkisen alan työväkivalta ja sen uhka hallintaan -hankkeen ohjausryhmään. Hankkeella tuetaan työpaikkoja omaksumaan nollatoleranssi työväkivaltaan ja sen uhkaan. Tukea annetaan myös, jotta työpaikkaväkivallan hallintaprosessit saadaan kuntoon.
Sote-alan väkivalta on ollut viime aikoina esillä näkyvimmin, mutta Walldén huomauttaa, että väkivaltaa on myös esimerkiksi päiväkodeissa. Ei ole kerta tai kaksi, kun protestoiva lapsi on purrut hoitajaansa. Hyvin ikäviä tilanteita on myös koulumaailmassa.
Väkivallan taustalla on useita syitä. Joku voi olla tyytymätön virkailijan päätökseen, toinen hiiltyy pitkään odotusaikaan. Muistisairaus voi aiheuttaa väkivaltaista käytöstä, kuten voivat myös muut sairaudet. Päihteidenkäyttö voi tehdä käytöksestä hyvin ennalta-arvaamatonta.
Koska tilanteet ovat erilaisia, myös keinot ehkäistä niitä vaihtelevat. Monet keinoista ovat hyvin arkijärkisiä: opetellaan ennakoimaan, otetaan väkivallan mahdollisuus huomioon tila- ja huonejärjestelyissä, koulutetaan ja huolehditaan hyvästä perehdytyksestä.
Sähköinen kanava aktivoi
Walldén on aiemmin urallaan ollut töissä Espoon kaupungilla työsuojelupäällikkönä sekä vanhustenpalveluissa osastonhoitajana.
Hän huomasi, että kun sähköinen ilmoituskanava otettiin käyttöön, ilmoitusten määrä lisääntyi – koska ilmoittaminen helpottui. Hän korostaa, kuinka tärkeää ilmoitusten tekeminen on, sillä kun työnantaja saa tietää väkivaltatilanteista, se pystyy puuttumaan niihin ja etsimään keinoja ennaltaehkäisyyn.
– Jokaisessa työyhteisössä pitää olla tieto mahdollisista vaaranpaikoista, jotta voidaan yhdessä miettiä, miten omassa työssä voi ehkäistä ja hallita niitä.
– On tärkeää muistaa, että väkivalta ei kuulu kenenkään työhön eikä sitä pidä hyväksyä.
Korkea kynnys ilmoittaa
Työsuojeluvaltuutettu Ursula Aaltonen HUSista sanoo, että varmasti osa väkivalta- tai sen uhkatilanteista jää ilmoittamatta.
– Joillekin kynnys on korkea. Osalla taas voi olla kiireinen työvuoro, ja ilmoitus jää tekemättä.
HUSissa on järjestelmälliset käytännöt väkivaltaisten tilanteiden ennaltaehkäisyyn ja niiden hallintaan. Lisäksi käytäntöjä kehitetään jatkuvasti.
Uhkatilanneilmoituksia ja työturvallisuusilmoituksia tulee tästä huolimatta runsaasti. Esimerkiksi kuluvan vuoden tammi-kesäkuun aikana ilmoituksia tuli kaikkiaan 1 600 kappaletta.
Luku on iso, mutta sitä selittää osittain myös henkilöstön määrä: husilaisia on noin 27 000.
Aaltonen kertoo, että väkivaltatilanteet kasaantuvat muun muassa päivystyksiin ja psykiatriaan. Epäasiallisuutta kuullaan myös puhelinpalvelussa.
Vartijoita ja ohjeistuksia
Aaltonen huomauttaa, että väkivallan ehkäisyyn on etsittävä rakenteellisia ratkaisuja. Tämä tarkoittaa käytännössä, että kaikessa toiminnassa on otettava turvallisuusnäkökulma huomioon: kun suunnitellaan tai peruskorjataan tiloja tai kun esimeriksi perehdytetään uutta henkilöstöä.
HUSissa on jo pitkään koulutettu henkilöstöä turvallisuuskoulutuksen yhteydessä myös väkivaltatilanteita hallitsemaan. Niiden aikana käydään läpi esimerkiksi, kuinka väkivaltainen ihminen saadaan rauhoittumaan häntä vahingoittamatta. Koulutuksissa käydään läpi myös keskustelutapoja sekä suojautumista.
Päivystyksiä pyritään rauhoittamaan vartijoiden näkyvällä läsnäololla.
Koko henkilöstölle on suunniteltu verkkokursseja, jotka suoritetaan säännöllisin väliajoin. Puhelintöitä tekeviä varten on valmennusta sanallisen väkivallan kohtaamisen varalle.
Väkivaltatilanteissa toimimisen lisäksi HUSilla on ohjeistus siitä, kuinka näistä tilanteita ilmoitetaan. Se käydään läpi ja sitä kerrataan jokaisessa työyksikössä. Vaikka ilmoittamisen tärkeydestä pyritään muistuttamaan, silti se välillä unohtuu.
Aaltonen kertoo, että muistuttamista jatketaan sinnikkäästi.
– Olemme lisäksi aloittamassa organisoitua jälkipurkutoimintaa. Meillä on käyty tilanteita läpi aieminkin, ja niistä on päässyt keskustelemaan työnohjauksessa ja työterveyshuollon psykologin kanssa. Jatkossa tilanteet puretaan yhä järjestelmällisemmin.
Husilaisilla on hoitoyksikössä käytössään turvahälyttimet, ja turvallisuuskierroksia tehdään HUSin tiloissa säännöllisesti.
– Parhaillaan meillä on menossa oma kampanja nimeltään Sanoistakin voi mennä sekaisin. Kampanjan julisteita on esimerkiksi työyksikköjen käytävillä. Toivomme, että myös asiakkaamme kiinnittävät niihin huomiota.
Mikäli töissä sattuu niin vakava tilanne, että siitä joudutaan käräjöimään, henkilökunnan on mahdollista saada talon lakiapua.
Kaikkea ei voi ennakoida
Tehyn työelämäasiantuntija Heli Kannisto kertoo järjestön kyselystä, jossa selvisi syy, miksi ainakin osa työturvallisuusilmoituksista jää tekemättä: osa vastaajista ajatteli, ettei ilmoitus johda mihinkään.
Hän huomauttaa, että on erilaisia työpaikkoja ja niillä eri tavat pitää huolta turvallisuuden seurannasta. Tieto väkivaltatilanteesta pitäisi mennä aina vähintään esihenkilön tietoon. Hänen tehtävänsä on katsoa, mitä asialle voidaan tehdä.
– On todella tärkeää, että riskit ovat tiedossa.
Kannisto pohtii, että kun ollaan lähityössä ihmisten kanssa, toisten käytöstä ei jokaisessa tilanteessa voida ennakoida. Hälytysjärjestelmät ja turvavälineet ovat siksi tarpeen. Koulutuksen ja ohjeistuksen lisäksi tarvitaan paljon konkretiaa. Esimerkiksi poliklinikoiden vastaanotoilla on tarkistettava, onko henkilökunnalla pakomahdollisuuksia, kuinka esimerkiksi pöytä on sijoitettu.
Osa on arkisesti järjesteltävissä, osa vaatii rahaa. Esimerkiksi turvahälyttimet maksavat itsensä takaisin, jos niiden avulla vältytään sairauslomilta. Inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
– Meillä on nykyään aiempaa enemmän ymmärrystä väkivaltatilanteista ja niiden syntymisestä. Toisaalta meidän tulisi miettiä, kuinka palvelujärjestelmämme toimii, miten palveluja on saatavilla sekä ovatko ihmiset apua hakiessaan entistä hermostuneempia.
Lue lisää
