Kunta yritti hankkia suojeltavaksi myydyn metsäpalstan omaan käyttöönsä: Alavieskalla ei perusteita etuostoon – hallinto-oikeus totesi kohtuuttomaksi
Tuulivoimarakentamista ohjaavan yleiskaavan laatiminen ei ollut riittävä peruste sille, että kunta olisi hallinto-oikeuden mielestä ollut oikeutettu käyttämään etuosto-oikeuttaan. (Kuva: Suomen Tuulivoimayhdistys)
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on kumonnut Alavieskan kunnanhallituksen marraskuussa 2021 tekemän päätöksen käyttää etuosto-oikeuttaan metsäpalstan ostoon. Paikkakunnalta kotoisin oleva mies oli myynyt omistamansa reilun 7 hehtaarin suuruisen metsäpalstan Luonnonperintösäätiölle 4000 euron nimellisellä hinnalla. Miehen toiveena oli, että hänen varjelemansa metsäpalsta suojeltaisiin.
Alavieskan kunnalla oli kuitenkin toiset suunnitelmat ja se päätti käyttää etuosto-oikeutta ja hankkia metsäpalstan itselleen. Kunta perusteli etuosto-oikeuden käyttöä sillä, että se tarvitsee alueen yhdyskuntarakentamista ja virkistystarkoitusta varten. Metsäpalstan ostanut Luonnonperintösäätiö valitti kunnanhallituksen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen.
Tuoreessa päätöksessään hallinto-oikeus kumosi kunnanhallituksen päätöksen. Hallinto-oikeuden mukaan se seikka, että kunnanvaltuusto oli huhtikuussa 2021 päättänyt saattaa alueella vireille tuulivoimarakentamista ohjaavan yleiskaavan laatimisen, ei edellytä että kaava-alueella oleva kiinteistö olisi kunnan omistuksessa. Hallinto-oikeus katsoi, ettei tuulivoimarakentamista siihen liittyvine teiden, johtojen ja kaapeleiden sijoittamisineen, ole pidettävä etuostolaissa tarkoitettuna yhdyskuntarakentamisena.
Hallinto-oikeuden ratkaisussa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että kunta oli perustellut metsäpalan ostoa alueen käyttämisellä virkistystarkoituksiin. Tämäkään peruste ei pitänyt hallinto-oikeudessa
-Kunnanhallitus ei ole esittänyt lainkaan esittänyt selvitystä alueen käyttämisestä virkistystarkoituksiin. Hallinto-oikeus toteaa, että mahdollisten ulkoilureittien perustaminen ja niiden olemassaolo alueella voidaan turvata ulkoilulaissa säädettyä menettelyä noudattaen ilman, että kunnalla on tarvetta omistaa reittien maapohjaa, hallinto-oikeuden ratkaisussa todetaan.
Hallinto-oikeus piti ratkaisussaan etuosto-oikeuden käyttöä myös kohtuuttomana, sillä kiinteistöä koskevaan kauppakirjaan oli merkitty, että alueesta halutaan luonnonsuojelualue ja sen kauppahinta oli erittäin alhainen. Alavieskan kunta kärsi asian tiimoilta heti tuoreeltaan melkoisen imagotappion, kun pieni kunta nousi päätöksensä myötä valtakunnallisen median otsikoihin.
Alavieskan kunta määrättiin maksamaan Luonnonperintösäätiön oikeudenkäyntikuluja lähes 7500 euroa. Lisäksi laskua kasvattivat kunnan omat lähes 4000 euron oikeudenkäyntikulut. Pohjois-Suomen hovioikeuden ratkaisusta on mahdollista valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mikäli se myöntää valitusluvan asiassa.
