Kulttuurin rahoitusuudistus ilman lisärahaa herättää vastustusta

Museoiden, teattereiden ja orkestereiden toimintaan myönnettävän valtion rahoituksen uudistussuunnitelma on ollut lausuntokierroksella, joka päättyi torstaina. Uudistuksen tarkoituksena on uudistaa rahoitusjärjestelmää siten, että se ottaisi paremmin huomioon taidekentän ja yhteiskunnan muutokset. Koko uudistuksen toteuttaminen ilman lisärahaa herättää runsasta vastustusta.

Lausuntoja annettiin 268, ja yhteenvedon laatiminen niistä on vasta alkuvaiheessa.

Yhteenvedon perusteella kulttuuriministeri Sampo Terho, sin., päättää jatkovalmistelusta.

Jos laki aiotaan saada säädetyksi tämän hallituskauden aikana, esitys pitäisi saada koko hallituksen pöydälle alkusyksystä.

Raha ei jakamalla lisäänny

Nykyisen järjestelmän ongelmiksi on koettu uusien toimijoiden ja uusien muotojen vaikea mukaanpääsy järjestelmän piiriin.

Uudistuksen ongelmaksi on koettu, että jos samaa rahamäärää jaetaan eri tavalla, se on aina joltakin pois. Yksi esityksen menettäjä olisi Tampereen Työväenteatteri, mikä on jo ehtinyt nostattaa vastalauseiden myrskyn. TTT olisi menettämässä nykyisen erityisasemansa järjestelmässä. Euroina menetys tarkoittaisi noin kahta miljoonaa vuodessa, mikä vastaa viidennestä sen vuosittaisista tuloista.

Myös helsinkiläinen Svenska Teatern menettäisi vastaavan aseman, mutta se voi saada kompensaatiota toisaalta järjestelmästä.

Käsitys siitä, pitääkö uudistus ylipäätään toteuttaa ilman lisärahaa jakaa selvästi lausunnonantajia.

Monet nykytanssin, sirkuksen ja uusien taidealojen edustajat katsovat, että tavoitteet eivät ole toteutumassa.

Määräaikaiset valtionosuudet

Uudistusta valmistellut työryhmän ehdottaa, että taide- ja kulttuurilaitosten rahoitus perustuisi laskennalliseen valtionosuuteen ja sitä täydentäviin harkinnanvaraisiin rahoitusmuotoihin.  Valtionosuuden laskenta perustuisi yksikköhintaan ja henkilötyövuosien määrään.

Työryhmä ehdottaa, että esittävän taiteen edistämisestä annettava laki kattaisi yleisesti kaikki esittävän taiteen muodot. Valtionosuuskelpoisuus muuttuisi määräaikaiseksi. Kolme- tai kuusivuotisen valtionosuuden edellytykset poikkeaisivat toisistaan. Rahoituksen myöntäminen perustuisi kolme- tai kuusivuotisiin suunnitelmiin.

Esittävälle taiteelle tulisi yksi yhteinen yksikköhinta. Yksikköhintaa voitaisiin painottaa toiminnan luonteeseen perustuvilla kertoimilla tai kulttuuripoliittisilla perusteilla. Valtionosuusprosentti olisi 39.

Taiteen vapaan kentän toiminta-avustusten kriteereitä ja tukimääriä ehdotetaan muutettavaksi. Toiminta- avustuksia myönnettäisiin yksivuotisina tai kolmivuotisina, ja avustuksen saamisen ehdot vaihtelisivat avustustyypin mukaan. Lisäksi voitaisiin myöntää viisivuotisia kehittämisavustuksia.

Toiminta-avustuksia voitaisiin myöntää myös tuotantotaloille ja ‑alustoille.

Niille toimijoille, jotka eivät täytä toiminta-avustuksen saamisen edellytyksiä, voitaisiin myöntää kertaluontoisia erityisavustuksia.

Museoille perus- ja tehtäväkohtainen rahoitus

Työryhmä ehdottaa, että museoiden valtionosuus muodostuisi ns. perusrahoituksesta sekä tehtäväkohtaisesta rahoituksesta alueellisille ja valtakunnallisille vastuumuseoille.  Vastuumuseot korvaisivat sekä nykyisen maakunta- ja aluetaidemuseojärjestelmän että valtakunnallisen erikoismuseojärjestelmän. Vastuumuseot neuvottelisivat Museoviraston kanssa kolmivuosittain toimintaansa koskevasta suunnitelmasta.

Perusrahoituksen valtionosuusprosentti olisi 37. Alueellisten vastuumuseoiden tehtäväkohtaisen osan valtionosuusprosentti olisi 85. Valtakunnallisten vastuumuseoiden tehtäväkohtainen rahoitus myönnettäisiin valtionosuuden euromääräisenä korotuksena.

Rahoituksen myöntäminen perustuisi kaikilla museoilla kolmivuotiseen rahoitussuunnitelmaan. Valtionosuuden lisäksi museoille voitaisiin myöntää harkinnanvaraisia hankeavustuksia.