Kokoomuksen ministerivaihdot jatkuvat – seuraavaksi Risikko?
Kuka muistaa enää, että Jyri Häkämies on koskaan ollutkaan elinkeinoministeri, niin voimakkaasti hän on jo ehtinyt profiloitua EK:n äänitorvena. Lennosta korkean profiilin nappasi myös uusi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori; kyseenalainen kiitos siitä kuuluu STX-Finlandin telakkapäätökselle.
Ja lisää on tulossa. Jos kukaan ei ehdi edelle, niin sosiaali- ja terveysministeri vaihtuu todennäköisesti loppuvuodesta. Terveyden ja hyvinvointilaitoksen pääjohtaja Pekka Puska jää eläkkeelle ja hänen seuraajakseen uumoillaan Paula Risikkoa. Pohjalainen vaihtuu pohjalaiseksi, Vaasassa 1945 syntynyt Puska, Ylihärmässä 1960 syntyneeseen Risikkoon (os. Pelttari). Toistuu neljä vuotta sitten tapahtunut kuvio, jossa silloinen sosiaaliministeri Liisa Hyssälä nimitettiin KELA:n johtoon. Keskustalaisen Hyssälän ministeripaikan peri Juha Rehula.
Hyssälä on hammaslääketieteen tohtori ja valtiotieteen maisteri, Risikko on puolestaan terveystieteen tohtori ja sairaanhoitaja; molemmilla takanaan on kaksi ministerikautta STM:ssä. On vaikeaa kiistää heidän pätevyyttään. Risikko on lisäksi vetänyt nykyisen hallituksen aikana ”matalaa profiilia”, mikä edesauttaa asettumista asiantuntijaorganisaation johtoon. Mitään riitapukaria THL ei uskottavuutensa takia kaipaa.
Asia ei ole kuitenkaan ihan läpihuutojuttu, sillä THL:n sisällä on huippuasiantuntijoita ja taitavia ihmisiä. Yksi heistä on ylijohtaja Marina Erhola, joka teki vakuuttavaa asiantuntijatyötä ruotiessaan sote-raportin sekavaa lopputulosta. Hän on lääketieteen tohtori ja suorittanut Helsingin yliopistossa MQI-tutkinnon. Julkisuus on vaikea taitolaji, jonka Erhola hallitsi maltillisella argumentoinnilla. Erityisen hatunnoston koko THL ansaitsee siksi, että vaikka se on sosiaaliministeriön alainen laitos, se teki sote-lausuntonsa asiantuntija- ja virkamiesmoraalin pohjalta, eikä taipunut niin sanottuun poliittiseen ohjaukseen.
Asiantuntijaorganisaation johtamisesta yksi esimerkki: hyväkään ammattijohtaja ei onnistunut saamaan kunnon otetta Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, HUS:n johtamisesta. Vasta nykyinen johtaja, lääketieteen lisensiaatti ja valtiotieteen maisteri, Aki Lindén näyttää saaneen jättiläisen hallintaansa. Hänellä on valkotakki, ja muut valkotakit uskovat ja tottelevat häntä.
Asiantuntija-poliitikko -ongelman nosti esille YLE:n Aamutelevisiossa 12.1.2013 peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson, kun hän avoimesti paljasti, että asiantuntijoiden pitäisi ymmärtää kuuden puolueen hallituksen vaikeudet niin tahtotilan kuin yksimielisyyden saavuttamisessa, ja tulla vastaan. Siis tässä tapauksessa vääntää sote-todellisuuden vaatimat muutokset sellaiseksi, että kuuden puolueen hallitus voisi ne hyväksyä!
Rujosti sanottuna; todellisuus pitäisi muokata sellaiseksi, että poliitikot voisivat sen hyväksyä! Näinhän tehtiin Neuvostoliitossa, ja Kreikassakin vääristeltiin kansantalouden tilastolukuja.
Meillä on tähän asti edetty toisinpäin: epäkohdan – esimerkiksi nyt perusterveydenhoidon – korjaamisesityksen virkamiehet valmistelevat apunaan asiantuntijat ilman poliittista ohjausta. Tätä tulosta sitten ministeri kykyjensä ja taitojensa mukaan lähtee ajamaan poliittisesti eteenpäin. Se, että tästä periaatteesta on lipsuttu, johtuu kaikkitietävän asemaan nousseista hallitusohjelmaneuvotteluista.
Perustuslakiasiantuntijat eivät ole syyttä huolissaan tästä demokraattisen keskustelun irvikuvaksi luonnehditusta ”instituutiosta”; Säätytalon muutaman viikon suljetussa lobbaus-, kähmintä ja puliveivausnäytelmässä sorvataan nelivuotinen hallitusohjelma, jota ei saa muuttaa eikä kyseenalaistaa.
Nyt sote-umpikuja kolkuttelee toden teolla myös kuntauudistuksen ovea. Kun STM lähetti selvityshenkilöt viidelle ERVA-alueelle, niin samantyyppiseen ratkaisuun päädyttiin myös kuntauudistuksen oleellisessa osassa – metropolihallinnon järjestämisessä; sitäkin selvittelee tukku asiantuntijoita. Aikaa molemmilla selvityksillä on parisen kuukautta.
Mitä näistä ”taikurinhatuista” sitten aikanaan löytyy? Veikkaisin, että sote-puolella THL-merkkisiä ratkaisuesityksiä, ja metropoli-puolella löyhää ”Helsingin liittoa”. Eli irtosuhteissa eläviä pääkaupunkiseudun kuntia.
ps.
Aika uudistusten läpiviemiseen tällä hallituskaudella on käytännössä jo loppumassa. Ja vaikka jotain uudistuksia saataisiinkin eduskunnasta ulos, niin niiden täytäntöönpano siirtyisi seuraavan hallituksen tehtäväksi. Tällaiseen siirtoon ei tietenkään kukaan voi sitoutua, sillä kuka haluaisi ottaa taakaksi nykyisen kuuden puolueen hallituksen päätöksiä? Uusi hallitus tekee aina omat päätöksensä, ja pahimmassa tapauksessa kaikki alkaa alusta.
Peruspalveluministeri oli tuskassaan oikeassa: kuuden puolueen hallitus on hankala, kun kaikkien puumerkit pitäisi näkyä päätöksissä. Tähän voisi lisätä, että vielä hankalammaksi asia tulee jos kuvitellaan, että joku vähänkin virtaviivaisempi hallitus ottaisi kantaakseen nykyisen, kuuteen suuntaan sojottavan piikkipallon, päätösten toimeenpanon.
