Kuntaelämää: Eripuraa kuntaliitoksen jälkeen
Vuonna 2009 kuusi kuntaa liittyi yhteen ja syntyi uusi Kouvola. Uudella suurella Kouvolalla olisi paljon tarjottavaa monelle. Edulliset asunnot reilun tunnin junamatkan päässä Helsingistä ei ole näistä vähäisin. Kun kuljetaan pari tuntia Kouvolasta junalla itään, ollaan Pietarissa. Logistisesti kaupungin sijainti rautateiden solmukohdassa on mitä mainioin ja mahdollistaa monia asioita tulevaisuudessa.
Kouvolassa kuntien yhdistyminen tehtiin hyvissä ajoin ja vältettiin hallituksen lievästi hapuileva kuntauudistus. Ilman kuntaliitosta kuuden Pohjois-Kymenlaakson kunnan taival olisi ollut todennäköisesti tuskallista ja kunnat olisivat kilpailleet toisensa hengiltä. Neljä vuotta kuntaliitoksesta Kouvolan tulisi siis olla hyvässä vireessä ja alun hankaluuksien jo takana. Eteenpäin ollaankin menossa, mutta hivenen kitkaisesti.
Kouvolassa monet hankaluudet ja maaseudun palveluiden väheneminen pannaan yksinkertaistaen kuntayhdistymisen syyksi. Kuntalaisten on vaikea ymmärtää, että paperiteollisuuden alasajon myötä Kymenlaaksosta, yhdestä vauraimmasta maakunnasta, on tullut yksi köyhimmistä ja Kymenlaakson köyhällä kaupungilla ei ole varaa ylläpitää entisenkaltaista laajaa palveluverkkoa. Talouden heiketessä palveluita joudutaan keskittämään ja ne on järkevintä sijoittaa sinne, missä ne parhaiten palvelevat suurinta mahdollista käyttäjämäärää. Tämän vuoksi palveluita ei kannata ripotella vanhoihin kuntakeskuksiin kilometrien päähän keskustasta.
Valtuustossa vallitsee erimielisyys siitä, kuinka lähellä kuntalaista palveluiden tulisi sijaita. Esiin on noussut vastakkainasettelu maaseutu – keskusta, jossa maaseudun kannattajat väittävät keskustan rohmuavan kaikki palvelut itselleen. Keskustan kannattajista tuntuu, että keskusta joutuu sijaiskärsijäksi: jos maaseudulta ollaan lakkauttamassa koulua, niin keskustastakin täytyy lakkauttaa koulu ihan vain reiluuden nimissä, viis siitä että maaseudun koulu oli tyhjä ja keskustan on yhä täynnä. Mutta kuka ajattelisi koko kaupungin etua?
Kevään viimeisissä valtuuston kokouksissa erimielisyys alkoi olla käsin kosketeltavaa. 59 Kouvolan kaupunginvaltuutetun sijaan salissa istuikin joukko riitaisia valtuutettuja Jaalasta, Kuusankoskelta, Anjalankoskelta, Valkealasta, Elimäeltä ja vanhasta Kouvolasta. Pelkään, että tulevissa valtuuston kokouksissa liian monesta asiasta tulee aluepolitiikkaa ja alkaa rettelöinti maaseudun ja keskustan välillä. Kouvola ansaitsisi ja tarvitsisi enemmän, sillä riitely halvaannuttaa päätöksenteon.
Kataisen hallituksella on oma tuskien taipaleensa kuntauudistuksen kanssa, mutta Kouvolan kokemukset ovat tuskin ainutlaatuisia ja jokaisen tulevan kuntaliitoskunnan tulisi varautua niihin. On energian tuhlausta käyttää vuosia eripuraan.
Kuntaliitossopimusta laadittaessa on turha luvata palvelujen säilyvän kaikkialla ennallaan. Päättäjät, jotka kuntaliitosta ajaessaan erehtyvät lupaamaan jokaiselle hyvää ja kaunista ampuvat omaan nilkkaansa. Kuntaliitoksen tarkoitus on palveluiden tuottaminen tehostetusti ja uudesta kunnasta on ripeästi saatava toimiva.
Omaan nilkkaansa ampuu myös se päättäjä, joka pitää kynsin ja hampain oman lähialueensa puolta ja viis veisaa siitä, mitä muualla kaupungissa tapahtuu. Jokaiselle päättäjälle tulee olla itsestään selvää pohtia kaikissa päätöksissään kunnan kokonaisetua. Kaupungin on kehityttävä kokonaisuutena. Vain siten voidaan turvata omankin lähiympäristön tulevaisuus.
Kaisa Spies
Kirjoittaja on ensimmäisen kauden valtuutettu (vihr.) Kouvolassa. Hän on yksi Kuntalehden verkkosivujen Kuntaelämää-blogin kirjoittajista. Blogissa seurataan valtuutettujen arkea. Kaisa Spiesin oma blogi löytyy osoitteesta http://kaisankouvola.blogspot.fi/.
