Pääkirjoitus: Ehkä kaikki ei ole niin huonosti?
Kuntalehden 10/2023 pääkirjoitus
Uusi syksy on käsillä, mutta julkisen keskustelun teemat ovat vanhat tutut. Keskustelun perusteella hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteet nitisevät ja natisevat liitoksissaan.
Väestömme ikääntyminen, kaupungistuminen sekä syrjäseuduilla pitkät välimatkat palveluihin ovat tuttuakin tutumpia syitä siihen, että hyvinvointi-
palveluidemme järjestämistä on pohdittava uusiksi ja kustannukset nousevat.
Näiden jo vuosikymmeniä tiedossa olleiden trendien lisäksi sote-alaa vaivaa jatkuvasti kasvava työvoimapula. Monet hyvinvointialueet tarvitsevat tulevina vuosikymmeninä jopa kolmasosan alueidensa työvoimasta. Jokainen ymmärtää, että tällaisia tarpeita ei täytetä millään pikkuviilauksilla alan imagoon tai opiskelupaikkojen määrään.
Mutta onko tilanne oikeasti niin huono kuin pahimmat tuomiopäivän pasunistit nyt väittävät?
On ja ei. Monissa paikoissa ja palveluissa tilanne on vielä ihan hyvä. Ihmiset pääsevät kohtuullisessa ajassa hoitoon ja palvelut toimivat. Työterveyspalvelut pitävät huolen työikäisistä. Ikäihmisten palveluistakaan ei ole tullut esille ainakaan julkisuuteen yhtä räikeitä epäkohtia kuin muutamia vuosia sitten.
Samaan aikaan kuitenkin monet istuvat päivystyksissä tuntikausia odottamassa pääsyä palveluihin, jotka pitäisi hoitaa perusterveydenhuollossa. Palveluverkkoja ollaan karsimassa. Suomeksi sanottuna terveysasemien määrä vähenee.
Lasten ja nuorten tukemisesta ja mielenterveyspalveluista ollaan – syystäkin – aidosti huolissaan.
* * *
Hyvinvointialueiden aloittaminen viime vuodenvaihteessa on Suomen suurin hallinnollinen uudistus ainakin sataan vuoteen. Ei ihme, että kaikki ei ole mennyt putkeen.
On kuitenkin hyvä muistaa, miksi uudistus on tehty. Perimmäinen tarkoitus on kansalaisten saamien palvelujen turvaaminen ja laadukkaampi tuottaminen. Hyvinvointialueet ja niiden päättäjät katsovat tehtäviä nimenomaan koko alueen, ei yksittäisen kunnan näkökulmasta. Siksi monella aluevaltuustossa istuvalla kuntapäättäjällä voi hiki hieman valua, jos ennen vaaleja säilytettäväksi luvattu terveysasema häviääkin kotikunnasta.
Palveluverkon harventamisen ei oikeasti pitäisi olla kenellekään yllätys. Hyvinvointialueet tekevät nyt sitä työtä, mitä niiltä vaaditaan.
Poliittisesti voi olla herkullista syyttää nykytilanteesta joko nykyhallitusta tai edellisiä hallituksia riippuen minkä puolueen edustaja on.
Totta on se, että jokainen Suomen eduskunnassa tällä hetkellä istuva puolue on pannut vuosien saatossa lusikkansa sote-soppaan. Nyt se soppa on syötävä ja elettävä tehtyjen päätösten mukaan.
Toki päätöksiä pitää tarkastella myös kriittisesti. Hallituksen kaavailemat heikennykset sosiaaliturvaan ja vaikutusten kasaantuminen yksittäisille perheille näkyy myös kunnissa. Kun heikommilta otetaan, huono-osaisuuden ketju yli sukupolvien voi vahvistua. Siksi esimerkiksi kaikki nipistykset lastensuojelusta tulevat ikävästi vastaan tulevaisuudessa.
Vaikka hallitusohjelma ei suoranaisesti kuntia rokota, päätösten välilliset vaikutukset sekä taloudellisesti että inhimillisesti ovat suuria. Ne vaikeuttavat kunnan tehtävää hyvinvoinnin edistäjänä eli sote-palveluiden palvelutarpeen hillitsijänä.
P.S. Kuntatalo täyttyi 13.–14. syyskuuta taas tupaten täyteen Kuntamarkkinoiden ansiosta. Järjestävän organisaation puolesta suuri kiitos kaikille osallistujille ja tapahtuman tekijöille. Saimme kaikki paljon ajattelun aineksia syksyn koitoksiin.
Jarkko Ambrusin, päätoimittaja
